(ei otsikkoa)

[järki ei, sydän kyllä]

Olemme olleet yhdessä 12v siitä naimisissa 8v.

Makuukamari puuhat olivat seurustelu aikana ok.
Lapset ovat nyt 7v ja 5v ja heidän syntymän jälkeen olemme yhdessä noin kerran puolessa vuodessa seksin
merkeissä.
Päivä kertomus kun tulee kotiin:
-onko ruokaa on ensimmäinen kysymys
-oletko ostanut päivän lehdet
-vessaan täysistunnolle (kestää n.30min)
-syönti
-sohvalle katsomaan jos kenties tulis hyviä ohjelmia ja
aina niitä tulee!
- sitten kun ohjelmat loppuu nukkumaan.

Mieheni on ajoneuvonkuljettaja(rekkakuski) ja ei kotona joka päivä(onneksi)
Pyöritän kotia ja arkipäivää lasten kans 7 pv viikossa ja
sit yksi kiukutteleva ""kakara"" tulee silloin tällöin kotiin
ja pitää sohvaa paikoillaan.
Kun tai jos lapset pyytävät jotain, esim, mehua, leipää ym,
vastaus on aina EI!
minä annan aina, niin kiire kun ei ole!keskusteltu on! ei mitään muutoksia 2v.

Viikonloppuisin kaverit kutsuvat kapakkaan ja mikäs sen
mielusempaa..
On minulla toki omat menot ja hankin lasten hoitajan kun olen menossa mutta siloin kun isän pitäisi olla lasten kanssa
soi puhelin ;missä oli hoitajan numero? (Jääkaapin ovessa n
1v)

Sekään ei enää ole luistanut siellä makuu huoneessa , homma on saman tien ohi kun on alkanu. huohotus ja nukkuu...
oh, hoh...

Täydellinen vaimo..

MIETIN kuitenkin miten saan oman asunnon ja huonekalut
siis asuttavan kodin? Vanhasta kun en mitään halua mukaani..
Sen olen päättänyt ja lainaa minulla ei ole, nimen poltti
anoppi, varmistaakseen etten muuta.
Poika kun on niin täydellinen ja tekee töitä elättääkseen
perheen.
Olen minäkin töissä tosin en hanki ihan yhtä hyvin kuin
mieheni eroa on 100-200E. Tässä tilanteessa kun on oma talo ja ns. oma koti, lähteminen tuntuu vaikealta....
En kuitenkaan ole onnellinen , yksi elämä!
Mistä löytäisin voimaa joko jäädä tai lähteä!

 

[n32]

Joopa, minullakin mies kotitöissä onneton.. No joo pari lasta poikia viidettä vuotta vanhoja. Asunto velallinen, vakituinen työ minulla, mies vaihtelee... Tänään hän ilmoitti ettei jaksa minua enää ja saan mennä synnyinseuduilleni n.300km. No asia selvä ihan saan taasen lähteä. Sitä vain ihmettelen, kun mies sanoi että me haluamme ihan eri asioita?? Ok keskustelu oli sitten siinä, enempään ei hän antutunut. Sanonpa vaan että tästä kun selviä en enää ota miestä saman katon alle=)

Turha luulla että olisin mikään hirviö, kun ollaan niin erilaisia on varmaan turha yrittää. Johan tässä ollaan lusittu kohta kuus vuotta=)

 

[siis?]

Alkuperäinen: Olette yhdessä KERRAN puolessa vuodessa seksin merkeissä, lasten synnyttyä?
Tuota murehtisin enempi kun sitä että mies nysvää kotona ollessaan.

 

[Hope]

Että sellainen mies, joka ajattelee, että hänen velvollisuutensa on tehdä ansiotyötä, tuoda rahaa perheelle ja se riittäköön. Miehen äiti vielä tukee ajatusta eli kotikasvatuksesta opittu elämäntapa, johon sinäkin olet vuosia suostunut ja nyt vasta alkanut ""kapinaan"". Kuvion muuttaminen vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta.

Sanot, että puhuttu on, mutta miten ja mistä? Oletko vain syyttänyt miestä siitä, että mitä hän tekee tai mitä hän ei tee? Oletko kertonut pohjamutia myöten, miltä SINUSTA TUNTUU ja sanonut, että et kerta kaikkiaan enää jaksa tällaista, vaan muutosta on tultava!!!

Miten niin anoppi on voinut polttaa nimesi???
Jos teillä ei ole avioehtoa, niin omaisuudestanne on puolet sinun ja lapset arvelit varmaan ottaa mukaasi.

Aina on vaihtoehtoja ja jos kaksi vuotta ei ole tuonut muutosta, niin kyllä varmaan ero alkaa olla se todellinen vaihtoehto.

 

[No hope]

Mitä sitten ajattelit tehdä, kun olet lasten kanssa lähtenyt. Silloinhan hoidat edelleen lapsiasi ja käyt töissä, ei se elämä siitä miksikään muutu.
Eikö olisi parempi pysyä paikoillaan ja yrittää parantaa elämää siellä missä on?
Ei mies ole sitä varten että hän viihdyttäisi sinua. Niin ei tee kukaan mies. Miehesi ehkä ajattelee sinusta samoin kuin sinä hänestä ja odottaa että sinä viihdytät häntä.
Mies tekee tosi raskasta työtä, vetää pitkää viikkoa ja päivää ja huolehtii ilmeisesti hyvin perheensä puitteista. Ei ehdi töissä edes vessassa käydä.
Raha-asiathan tuntuvat olevan kunnossa, on talo ja koti ja ruokaa ja vaatetta.
Mitä sinä haluaisit? Enemmän osallistumista kotitöihin? Lapsenhoitoon? Yhteistä vapaa-aikaa, biletystä, seksiä?
Vai oletko vain uupunut töistä ja lapsenhoidosta?
Ei sinun ja lasten elämä parane sillä että lähdet.
Paras alkaa vain keskustella miehen kanssa rakentavasti ja elää yhteistä elämää eteenpäin.