K
Kummissaan
Vieras
Onko kelnelläkään ollut vastaavaa tilannetta koskaan.
Meillä on kohta 8kk pojan vesseli, maailman ihanin sellainen (niinkuin jokaisen äidin mielestä) =)
Asumme pk-seudulla ja minun vanhempani asuvat, sekä mieheni isä. Mieheni äiti asuu n. 100km pässä. Eli mieheni vanhemmat ovat eronneet ja hänen äitinsä on mennyt uusiin naimisiin. Tällä hänen uudella miehellä ei ole omia lapsia, joten ei myöskään lapsenlapsia. Ja tämä meidän poika on kaikille isovanhemmille ensimmäinen.
Tuntuu, että tämä uusi mies, vaikka ovat olleet naimisissa jo 15v, ei hyväksy poikaamme. On mustasukkainen mieheni äidistä meidän käydessä siellä. Siis pojallemme, kun toki mummi haluaa olla pojan kanssa.
Eivät käy meillä. Ennen pojan syntymää eivät käyneet kertaakaan ja sen jälkeen ovat käyneet 3 kertaa. Suuttuvat jos sanomme ettemme pääse nyt käymään. Minusta tuntuu kauhealta velvoitteelta lähteä käymään heillä, toki haluan, että pojallani on hyvät välit kumpaankin mummiin.
Kyllä mieheni äiti tahtoisi käydä, mutta hänen miehensä ei. Ei kuulemma jaksa lähteä ajamaan työviikon jälkeen ja mieheni äidillä ei ole korttia. Miehenikin käy töissä ja kun lähdemme siellä käymään hän ajaa, vaikka onkin raskas viikko takana.
Ehdotimme, että mummi voisi tulla junalla, mutta tämä uusi mies ei päästä lähtemään. Käyvät töissä tässä lähellä,eetä voisivat nopeasti poiketa kotimatkalla, mutta ei.
Olemme pitäneet häntä ns. vara pappana, mutta en osaa enää suhtautua tähän mieheen ollenkaan. Miehestäni tuntuu pahalta, sillä poika kasvaa ja harvoin kun näkee aina vierastaa, sitten ihmetellään, että joko se vierastaa.
Minun vanhempani käyvät ja mieheni isä käy, heitä ei vierastetakkaan. Saatan nyt ylireagoida, mutta lapseni parasta ajattelen. Mietin tuossa, että kun poika kasvaa en uskaqlla jättää häntä yksin sinne. Kyllä mieheni äiti hänet hyvin hoitaisi ei sillä, vaan kun en tiedä miten tämä hänen nyk. miehensä suhtautuisi!
Meillä on kohta 8kk pojan vesseli, maailman ihanin sellainen (niinkuin jokaisen äidin mielestä) =)
Asumme pk-seudulla ja minun vanhempani asuvat, sekä mieheni isä. Mieheni äiti asuu n. 100km pässä. Eli mieheni vanhemmat ovat eronneet ja hänen äitinsä on mennyt uusiin naimisiin. Tällä hänen uudella miehellä ei ole omia lapsia, joten ei myöskään lapsenlapsia. Ja tämä meidän poika on kaikille isovanhemmille ensimmäinen.
Tuntuu, että tämä uusi mies, vaikka ovat olleet naimisissa jo 15v, ei hyväksy poikaamme. On mustasukkainen mieheni äidistä meidän käydessä siellä. Siis pojallemme, kun toki mummi haluaa olla pojan kanssa.
Eivät käy meillä. Ennen pojan syntymää eivät käyneet kertaakaan ja sen jälkeen ovat käyneet 3 kertaa. Suuttuvat jos sanomme ettemme pääse nyt käymään. Minusta tuntuu kauhealta velvoitteelta lähteä käymään heillä, toki haluan, että pojallani on hyvät välit kumpaankin mummiin.
Kyllä mieheni äiti tahtoisi käydä, mutta hänen miehensä ei. Ei kuulemma jaksa lähteä ajamaan työviikon jälkeen ja mieheni äidillä ei ole korttia. Miehenikin käy töissä ja kun lähdemme siellä käymään hän ajaa, vaikka onkin raskas viikko takana.
Ehdotimme, että mummi voisi tulla junalla, mutta tämä uusi mies ei päästä lähtemään. Käyvät töissä tässä lähellä,eetä voisivat nopeasti poiketa kotimatkalla, mutta ei.
Olemme pitäneet häntä ns. vara pappana, mutta en osaa enää suhtautua tähän mieheen ollenkaan. Miehestäni tuntuu pahalta, sillä poika kasvaa ja harvoin kun näkee aina vierastaa, sitten ihmetellään, että joko se vierastaa.
Minun vanhempani käyvät ja mieheni isä käy, heitä ei vierastetakkaan. Saatan nyt ylireagoida, mutta lapseni parasta ajattelen. Mietin tuossa, että kun poika kasvaa en uskaqlla jättää häntä yksin sinne. Kyllä mieheni äiti hänet hyvin hoitaisi ei sillä, vaan kun en tiedä miten tämä hänen nyk. miehensä suhtautuisi!