ei oo vaikea saada ystävä <3

[linda]

mitä vaikea siinä oon että saa ystäviä . mun mielestä se on tosi helppo jos näet joku puistossa ja sua kiinostaa olla hänen ystävä .. jos ootte esim tavaneet pari kertaa voit tervehtiä jutella kutsua hänet kahville . otta hänen puh numero tai jotain mitä saa teidät tuttustumaan . syy on se että aina me odotetaan että joku aloitta keskustelun tai kutsumaan meitää. ei oo järkeä tulla tänne itkemään ettei saa ketään ystävä .. oikeasti jos joku kiinostaa miksi ei voi mennä puhumaan suoraan. ei se ihminen osa lukea sun ajatus . ei saa ikinä sano että ei tuo kiinostaa olla ystävyttä .

 

[jee]

Savanna, olisin mieluusti sun ystävä, mutta kun me asutaan ihan toisaalla. :heart:
Ihana ajatus muuten kyllä. =)

 

[linda]

Savanna, olisin mieluusti sun ystävä, mutta kun me asutaan ihan toisaalla. :heart:
Ihana ajatus muuten kyllä. =)

mä en oo mikään savenna .. ei se tarkoita että jos ei osa kirjoitta suomen kieltä niin on savenna oon täällä muutakin ulkomaalaisia kuin savenna

 

[voihan pelle]

Savanna, olisin mieluusti sun ystävä, mutta kun me asutaan ihan toisaalla. :heart:
Ihana ajatus muuten kyllä. =)

savenna ..

Hyvä yritys

 

[säästöpossu]

no joskus kun oon vahingossa yrittänyt puhua toisen äidin kanssa puistossa tai jossakin niin se äiti katsoo mua sellaisella mitä vittua sä haluat-ilmeellä, joskus joku vastaa lyhyesti ja häipyy nopeasti paikalta.
Ei sillei, ihan tarpeeksi ystäviä mulla on jo mutta joskus olisi mukavaa jutella aikuisen kanssa kun lapset leikkii, aikakin menee silloin nopeammin.

 

[linda]

Savanna, olisin mieluusti sun ystävä, mutta kun me asutaan ihan toisaalla. :heart:
Ihana ajatus muuten kyllä. =)

savenna ..

Hyvä yritys

älä sitten usko

 

[Keittiönoita]

Peesin kyllä ap:tä siinä, että jos jää kotiin odottamaan ystäviä, ei ainakaan kannata pidätellä hengitystä odottaessa.

Mä kyllästyin kauan sitten yksinäisiin päiviini. Tai olihan mulla likka, mutta silti. Kaipasin elämääni aikuiskontakteja. Yhtenä päivänä sitten päätin, että pysäytän seuraavan vaunujen tai rattaiden kanssa vastaantulevan naisen ja kutsun kahville. Jos hän ei tule, en menetä siinä mitään. Noh, niin sitten tein ja näin jälkeenpäin . yli 20 vuotta myöhemmin - ollaan naurettu sitä, miltä tämä ystäväni silloin ekaa kertaa tavatessamme näytti. Täydellisen hölmistyneeltä, mutta samalla iloiselta. Tämä nainen on mun poikani kummitäti ja mä olen hänen kahden lapsensa kummitäti. Viime talvena juhlittiin hänen viiskymppisiään.

Joskus on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen, vaikka miten pelottaisi.

 

[linda]

no joskus kun oon vahingossa yrittänyt puhua toisen äidin kanssa puistossa tai jossakin niin se äiti katsoo mua sellaisella mitä vittua sä haluat-ilmeellä, joskus joku vastaa lyhyesti ja häipyy nopeasti paikalta.
Ei sillei, ihan tarpeeksi ystäviä mulla on jo mutta joskus olisi mukavaa jutella aikuisen kanssa kun lapset leikkii, aikakin menee silloin nopeammin.

mut ei tarvi luovutta jos pari henkilö käytäytyy ettei kiinosta

 

[Vieras]

Säälittävä oot, Savanna!

 

[Keittiönoita]

mut ei tarvi luovutta jos pari henkilö käytäytyy ettei kiinosta

Tästäkin olen samaa mieltä. Olipa ap sitten Savanna, Havanna, Burana tai joku muu. Jos itselleen ystäbviä ja seuraa kaipaa, silloin ITSE pitää tehdä sen asian eteen jotain. Tiedän, ettei ole helppoa mennä juttelemaan ventovieraille, se voi vaikuttaa aika säälittävältäkin, mutta vielä säälittävämpää musta on, jos ei edes yritä.

 

[Fistik]

Ulkomaalaiset on usein avoimempia kuin suomalaiset ja sen takia heille tutustuminen on helpompaa. Asuin yhden kesän ulkomailla ja siellä oli uusiin ihmisiin tutustuminen todella helppoa, kun taas täällä Suomessa katsotaan hölmistyneenä tai nokka pystyssä jos jollekin vieraalle menet juttelemaan "ilman syytä". Paitsi humalassa suomalaisillakin juttu luistaa :/ On Suomessakin tosin tässä asiassa kaupunkien välillä eroja...

 

[linda]

Peesin kyllä ap:tä siinä, että jos jää kotiin odottamaan ystäviä, ei ainakaan kannata pidätellä hengitystä odottaessa.

Mä kyllästyin kauan sitten yksinäisiin päiviini. Tai olihan mulla likka, mutta silti. Kaipasin elämääni aikuiskontakteja. Yhtenä päivänä sitten päätin, että pysäytän seuraavan vaunujen tai rattaiden kanssa vastaantulevan naisen ja kutsun kahville. Jos hän ei tule, en menetä siinä mitään. Noh, niin sitten tein ja näin jälkeenpäin . yli 20 vuotta myöhemmin - ollaan naurettu sitä, miltä tämä ystäväni silloin ekaa kertaa tavatessamme näytti. Täydellisen hölmistyneeltä, mutta samalla iloiselta. Tämä nainen on mun poikani kummitäti ja mä olen hänen kahden lapsensa kummitäti. Viime talvena juhlittiin hänen viiskymppisiään.

Joskus on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen, vaikka miten pelottaisi.

tuo on kyllä aivan totta. mä oon käynnyt yhessä puistossa yli kuukauden että saisin ystäviä .. juttelen äitjen kaa jnd mut en oo ikinä kehtanut pyytää kahville .. mut yhtänä päivänä kävin kerhossa ja olin tosi kyllästynyt olemaan yksin ilman ystvä joka päivä kotona. mut yks nainen tuli juttelemaan ja pyysi puh numero ja kutsui mut seuravana päivänä puistoon ja sit kahville . ja mä oon kuttsunut hänet meille syömään ja se nainen oli just sellainen ystävä mitä mä olin etsimässä ..

 

[Homo heidelbergensis]

Riippuu tämäkin ihan ihmisestä, kenelle tuo on luonteva tapa ystävystyä. Mä itse en tuohon pystyisi. Ja olisin vaivaantunut, jos joku tulisi parin puistotapaamisen perusteella ehdottamaan kahvittelua kotonaan. Mutta ainakin parin tuttavaani on juuri tolla tyylillä saanut paljon uusia ystäviä. Lähtien niistä synnytyslaitoksen huonekavereista, joihin pidetään yhteyttä vielä vuosia myöhemminkin.

 

[linda]

Ulkomaalaiset on usein avoimempia kuin suomalaiset ja sen takia heille tutustuminen on helpompaa. Asuin yhden kesän ulkomailla ja siellä oli uusiin ihmisiin tutustuminen todella helppoa, kun taas täällä Suomessa katsotaan hölmistyneenä tai nokka pystyssä jos jollekin vieraalle menet juttelemaan "ilman syytä". Paitsi humalassa suomalaisillakin juttu luistaa :/ On Suomessakin tosin tässä asiassa kaupunkien välillä eroja...

tuo on kyl totta en sano sen takia koska olen ulomaalainen. ois tosi mukava jos suomalaiset ei olisi ujoja ..

 

[RouvaRajatapaus]

Riippuu tämäkin ihan ihmisestä, kenelle tuo on luonteva tapa ystävystyä. Mä itse en tuohon pystyisi. Ja olisin vaivaantunut, jos joku tulisi parin puistotapaamisen perusteella ehdottamaan kahvittelua kotonaan. Mutta ainakin parin tuttavaani on juuri tolla tyylillä saanut paljon uusia ystäviä. Lähtien niistä synnytyslaitoksen huonekavereista, joihin pidetään yhteyttä vielä vuosia myöhemminkin.

Samoin minä. :snotty: Tuo olisi suunnattoman ahdistava tilanne. :ashamed: