Ystävä katosi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ap

Vieras
Paras ystäväni tuntuu kadonneen elämästäni. Olemme tunteneet melkein 15-vuotta ja surut ja ilot jaettu puolin jos toisin. Ystäväni on 28, itse vuoden nuorempi.

Minulle tuli ero. Samana päivän ystäväni tiedusteli josko lähtisin tiettyyn tapahtumaan. Vastasin viestiin että erosin juuri ja paha olla, en lähde nyt.

Vastausviestissä; "Oho! No jos susta tuntuu että se on parasta! :) Ollaan muuten menossa niinan (yhteinen ystävämme) kanssa kahville, plaaplaa (omia menojaan ja lopuksi) Soitellaan!"

Jotenkin halju olo. Just kun olisin tarvinnut tukea, ihminen jota pidin hyvänä ystävänä käyttäytyy kuin mikään ei olisi hätänä vaikka todella tietää miten iso asia tämä ero on! Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisin heti yrittänyt hänelle soittaa, käydä hänen luonaan juttelemassa ja lohduttamassa ja pitänyt iltaisin vaikkapa messengeriä tai fb:n chattia päällä jotta voisi puhua jos on vaikeaa.

Onko tämä ystävän käytöstä? Erosta jo kolme viikkoa ja on kerran viestillä kysäissyt lähdenkö kahville yhteisen tuttavamme luo.

Ystäväni on aina ollut melko hiljainen ja ikävuosiaan vanhempi ja kypsempi, hän seurustelee nyt ensimmäistä kertaa elämässään miehen kanssa jonka tapasi viime jouluna joten luulisi että hän tajuaisi olla empaattinen kun nyt vihdoin tietää millaista on elää miehen kanssa ja rakastaa. Ja luulisi että hän osaisi kuvitella miten sattuu kun menettää. En ymmärrä hänen käytöstään.

Vai onko tämä ihan ok ja itse olen liian vaativa ystävä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
hän seurustelee nyt ensimmäistä kertaa elämässään miehen kanssa jonka tapasi viime jouluna joten luulisi että hän tajuaisi olla empaattinen kun nyt vihdoin tietää millaista on elää miehen kanssa ja rakastaa.

Mutta hän ei ole eronnut kenestäkään, jota rakastaa...
Outoa kuitenkin, luulisi että empatiaa riittäisi tuossa asiassa vaikkei kokemusta olekaan. Ehkä hän vain on kyvytön lohduttamaan, tai ehkä hänen omassa elämässään on nyt menossa jotakin sellaista, miksi muiden surut eivät liikuta.
 
Saanko ihan ystävällisesti udella, miten sinä olet suhtaunut hänen aijempiin eroihinsa tai parisuhdeongelmiin? Entä millainen ystävä sinä olit häntä kohtaan silloin kun itse olit vakituisessa suhteessa, menikö miehesi ystäväsi edelle?
 
Ei haittaa jos kysellään. Asia tosiaan on niin että hän oli kirjaimellisesti koskematon vielä viime vuonna, eikä hänellä ole ollut mitään aikaisempia suhteita ikinä. On ollut sellainen kiltti tyttö aina, odottanut "sitä oikeaa." Hän on kyllä tapaillut miehiä ja näistä olen häneltä kysynyt ja kannustanut, myös kaikkien suhteideni aikana olen pitänyt aivan normaalisti häneen yhteyttä joka onkin helppoa kun asumme samassa kaupungissa. Olen myös paljon kuunnellut hänen purkauksiaan miehestään ja antanut neuvoja jos niitä on kysellyt, toki olen myös ihan ollut uteliaskin uutta miestänsä kohtaan. Eli mielestäni olen käyttäytynyt aina samoin.
 
Onko teillä ollut koskaan ennen tilannetta jossa olisit kaivannut hänen tukeaan? Voi olla että suhteenne on toiminut tavallaan vain toisinpäin, mikä on tietysti väärin, mutta ei suoranaisesti ystäväsi vika. Joskus ihmissuhteet vain vinoutuvat sillä tavalla. Ihmistyyppiä, jolla on taipumusta ajautua jatkuvasti toisten lohduttajaksi kutsutaan "läheisriippuvaiseksi". Jos taas ystäväsi on valmis aina ottamaan lohdutusta vastaan mutta ei ymmärrä ottaa osaa toisten murheisiin, hänellä voi olla sen kaltainen persoonallisuus. (Rumasti sanottuna itsekeskeinen tyyppi, pahimmillaan jopa sosiopaatti). Toivottavasti ystäväsi on vain ajattelematon ja voitte jatkaa kavereina.
 

Yhteistyössä