A
Ap
Vieras
Paras ystäväni tuntuu kadonneen elämästäni. Olemme tunteneet melkein 15-vuotta ja surut ja ilot jaettu puolin jos toisin. Ystäväni on 28, itse vuoden nuorempi.
Minulle tuli ero. Samana päivän ystäväni tiedusteli josko lähtisin tiettyyn tapahtumaan. Vastasin viestiin että erosin juuri ja paha olla, en lähde nyt.
Vastausviestissä; "Oho! No jos susta tuntuu että se on parasta!
Ollaan muuten menossa niinan (yhteinen ystävämme) kanssa kahville, plaaplaa (omia menojaan ja lopuksi) Soitellaan!"
Jotenkin halju olo. Just kun olisin tarvinnut tukea, ihminen jota pidin hyvänä ystävänä käyttäytyy kuin mikään ei olisi hätänä vaikka todella tietää miten iso asia tämä ero on! Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisin heti yrittänyt hänelle soittaa, käydä hänen luonaan juttelemassa ja lohduttamassa ja pitänyt iltaisin vaikkapa messengeriä tai fb:n chattia päällä jotta voisi puhua jos on vaikeaa.
Onko tämä ystävän käytöstä? Erosta jo kolme viikkoa ja on kerran viestillä kysäissyt lähdenkö kahville yhteisen tuttavamme luo.
Ystäväni on aina ollut melko hiljainen ja ikävuosiaan vanhempi ja kypsempi, hän seurustelee nyt ensimmäistä kertaa elämässään miehen kanssa jonka tapasi viime jouluna joten luulisi että hän tajuaisi olla empaattinen kun nyt vihdoin tietää millaista on elää miehen kanssa ja rakastaa. Ja luulisi että hän osaisi kuvitella miten sattuu kun menettää. En ymmärrä hänen käytöstään.
Vai onko tämä ihan ok ja itse olen liian vaativa ystävä?
Minulle tuli ero. Samana päivän ystäväni tiedusteli josko lähtisin tiettyyn tapahtumaan. Vastasin viestiin että erosin juuri ja paha olla, en lähde nyt.
Vastausviestissä; "Oho! No jos susta tuntuu että se on parasta!
Jotenkin halju olo. Just kun olisin tarvinnut tukea, ihminen jota pidin hyvänä ystävänä käyttäytyy kuin mikään ei olisi hätänä vaikka todella tietää miten iso asia tämä ero on! Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisin heti yrittänyt hänelle soittaa, käydä hänen luonaan juttelemassa ja lohduttamassa ja pitänyt iltaisin vaikkapa messengeriä tai fb:n chattia päällä jotta voisi puhua jos on vaikeaa.
Onko tämä ystävän käytöstä? Erosta jo kolme viikkoa ja on kerran viestillä kysäissyt lähdenkö kahville yhteisen tuttavamme luo.
Ystäväni on aina ollut melko hiljainen ja ikävuosiaan vanhempi ja kypsempi, hän seurustelee nyt ensimmäistä kertaa elämässään miehen kanssa jonka tapasi viime jouluna joten luulisi että hän tajuaisi olla empaattinen kun nyt vihdoin tietää millaista on elää miehen kanssa ja rakastaa. Ja luulisi että hän osaisi kuvitella miten sattuu kun menettää. En ymmärrä hänen käytöstään.
Vai onko tämä ihan ok ja itse olen liian vaativa ystävä?