Ei ole musta toisten kukkaroille, miten siihen muka pystyy?

Siis oikeasti, mä halusin vajota maan alle kun hävetti ja ahdisti niin paljon |O

Homman nimi siis se, että lähdin eilen mutsin kaveriksi etsimään tiettyjä juttuja liikkeestä, kun se pyöräyttikin mut vaatekauppaan penkomaan. Ja kun löysin yhden ihan kivan paidan, täräytti maksavansa mun ostokset.
Minähän siinä kiemurtelemaan, että kuule äiti kun ihan itse maksan kyllä, kun se jo juoksutti mua toiselle puolen liikettä ja nappas mukaansa pari paitaa mulle lisää. Siinä vaiheessa nappasin sitä käsipuolesta kiinni ja sihisin, etten tuhlaa sen rahoja ja jos sillä raha taskussa polttelee niin lapsenlapseensa saa tuhlata ihan vapaasti. Kun se sitten vihdoin lähti maksamaan ostoksia, mä venailin siinä sivussa varmaan aika helvetin vaikean näköisenä :$

Hyi hitto, mä en halua enää koskaan joutua moiseen tilanteeseen.

 

Äitis halusi vaan ilahduttaa sinua!

 

jos äiteelläs on varaa, niin anna toki edes tämän kerran ilahduttaa!

 

Äitis halusi vaan ilahduttaa sinua!

Juuri näin. Mitä siitä ahdistut ja noloilet?

 

jos äiteelläs on varaa, niin anna toki edes tämän kerran ilahduttaa!

Peesi tähän. Mä ainakin tykkään maksaa välillä tyttäreni ostoksia. Euroakaan en täältä mukaani saa, joten mielelläni ilahdutan tytärtäni toimimalla välillä maksumiehenä.

 

Muakin ahistaa tuo kanssa. Eikö vois ilahduttaa sellaisella tavalla joka oikeasti ilahduttaa ko. ihmistä. Valitettavasti vaan nykyaikana kaikki luulee että rahalla voi ostaa rakkautta.

Onneksi oma äitini ymmärtää, että haluan itse maksaa laskuni, aikuinen kun olen, anoppi valitettavasti ei. VOihan sitä tuoda tuomisia jos niin hirveästi haluaa ilahduttaa. Just rakennettiin talo, ei tarjoutunut kukaan ostamaan lahjaksi meille esim. pääovea tai vessanpönttöä. Mutta sitten kun ollaan kaupoilla niin pitää tulla kassan eessä puhumaan maksamisesta, minusta se on alentavaa, ei ilahduttavaa.

 

Oliskin tuollainen äiti...

 

Äitis halusi vaan ilahduttaa sinua!

Juuri näin. Mitä siitä ahdistut ja noloilet?

No mä ostan kyllä ihan itse vaatteeni, kiitos. Ei se tolleen ennen ole repäissyt, en mä tiedä mikä siinä oli mutta ahdisti ihan liikaa antaa sen ostaa edes niitä paria paitaa mitä se osti. Ja kun se yritti väkisin laittaa mua etsii kalliita farkkuja jne, en mä niistä ala niin paljoa itsekään maksamaan niin ei tartte muidenkaan mun rytkyistä itseään kipeäksi maksaa.

 

Äitini ostaa minulle jotain todella harvoin ja annan hänen sen tehdä. Hassultahan se tuntuu, mutta jos hän haluaa tytärtään hemmotella, niin mikä ettei. Itse en rahassa ryve. Jos sitä tapahtuisi usein ja siihen liittyisi esim. ruokaostoksia, niin kieltäisin. Mutta vaate silloin tällöin ei haittaa.

 

Muakin ahistaa tuo kanssa. Eikö vois ilahduttaa sellaisella tavalla joka oikeasti ilahduttaa ko. ihmistä. Valitettavasti vaan nykyaikana kaikki luulee että rahalla voi ostaa rakkautta.

Onneksi oma äitini ymmärtää, että haluan itse maksaa laskuni, aikuinen kun olen, anoppi valitettavasti ei. VOihan sitä tuoda tuomisia jos niin hirveästi haluaa ilahduttaa. Just rakennettiin talo, ei tarjoutunut kukaan ostamaan lahjaksi meille esim. pääovea tai vessanpönttöä. Mutta sitten kun ollaan kaupoilla niin pitää tulla kassan eessä puhumaan maksamisesta, minusta se on alentavaa, ei ilahduttavaa.

Musta olis ennemmin alentavaa jos anoppi olisi sanonut että minäpä maksan teidän vessanpöntön :snotty:

 

Oliskin tuollainen äiti...

Sepä se, me ei yhdessä välissä oltu väleissä ollenkaan ja sen jälkeen on ollut vähän huonot/neutraalit välit. Mitä nyt viime aikoina pari edellistä kertaa kun on nähty, niin on voinut olla ihan normaalisti, ilman että tarttee varoa kaikkea sanomaansa. En tiedä, voihan se olla että se on jotenkin tyytis ja yritti tolleen osoittaa, että on tyytis kun on nyt vähän helpommat välit. Who knows.

 

Ahdistaa muakin Ja mun sisko (lapseton uranainen) on kanssa sellainen, että se on aina maksamassa mun ostokset, maksaa kaikki kahvilassa tai raflassa käynnit jne jne. No mulla ei hirveästi ylimääräistä ole ja ymmärrän toki, että sisko esim haluaa käydä ulkona syömässä ja maksaa varmaan siksi, että saa sit mut mukaan Jos joku ymmärsi mitä tarkoitan. Ahdistaa kuitenkin.

 

Muakin ahistaa tuo kanssa. Eikö vois ilahduttaa sellaisella tavalla joka oikeasti ilahduttaa ko. ihmistä. Valitettavasti vaan nykyaikana kaikki luulee että rahalla voi ostaa rakkautta.

Onneksi oma äitini ymmärtää, että haluan itse maksaa laskuni, aikuinen kun olen, anoppi valitettavasti ei. VOihan sitä tuoda tuomisia jos niin hirveästi haluaa ilahduttaa. Just rakennettiin talo, ei tarjoutunut kukaan ostamaan lahjaksi meille esim. pääovea tai vessanpönttöä. Mutta sitten kun ollaan kaupoilla niin pitää tulla kassan eessä puhumaan maksamisesta, minusta se on alentavaa, ei ilahduttavaa.

No joo, olet oikeassa. Mä tiedän, että mun tyttäreni ilahtuu, kun saa jotain, mihin hänellä itsellään ei olisi varaa tai että jää tytön omat rahat johonkin muuhun käyttöön, kun mä maksan hänen ostoksensa.

 

Joskin tästä päästään kyllä siihen, etten yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka roikkuu vanhempiensa lompakoilla. Siitä asti kun moon 18v täyttänyt, oon hoitanut (tai jättänyt hoitamatta) itse laskuni ja menoni, ilman toisten rahallista apua. Ja jos oonkin sitä saanut, oon maksanut ne takaisin heti kun olen kyennyt.

 

Joskin tästä päästään kyllä siihen, etten yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka roikkuu vanhempiensa lompakoilla. Siitä asti kun moon 18v täyttänyt, oon hoitanut (tai jättänyt hoitamatta) itse laskuni ja menoni, ilman toisten rahallista apua. Ja jos oonkin sitä saanut, oon maksanut ne takaisin heti kun olen kyennyt.

Minä tiedän että olen hyvin toimeentuleva ja mun ei tartte sitä mitenkään todistella. Onko mulla ehkä parempi itsetunto, ettei tartte tällä tavalla sitä todistella? Mä siis tienaan tuplat esim äitiini nähden ja ei tule mieleenkään kiemurrella, jos hän ostaa lapselleni jotain. Tai maksaa pullat kahvilassa tai...

Jos joku maksaa jotain mun puolestani, niin be my guest. Mä todennäköisesti maksan taas jotain toista.

 

Meillä sitte taas äiti on aina sanonu (muutin 16v pois kotoota), että rahaa hän ei anna, edes lahjaksi, mutta ruokakauppaan tmv voidaan mennä yhessä nii hän maksaa sitte ostokset. Musta se on hienoa välillä käydä äidin kanssa kaupassa, koska jos hän antas mulle suoraan käteen rahaa, nii se raha ei ikinä kokonaisuudessaan menis sinne ruokakauppaan.

 

Minä tiedän että olen hyvin toimeentuleva ja mun ei tartte sitä mitenkään todistella. Onko mulla ehkä parempi itsetunto, ettei tartte tällä tavalla sitä todistella? Mä siis tienaan tuplat esim äitiini nähden ja ei tule mieleenkään kiemurrella, jos hän ostaa lapselleni jotain. Tai maksaa pullat kahvilassa tai...

Jos joku maksaa jotain mun puolestani, niin be my guest. Mä todennäköisesti maksan taas jotain toista.

Öö, mun itsetunnossani ei ole kyllä mitään vikaa, paitsi pahoina päivinä :xmas: Mä en kiemurtele jos mun kersalle jotain ostetaan tai jos kahvilassa tarjotaan, mutta kaiken materian mitä kaipaan ostan kyllä mieluiten itse itselleni. Mä voin ostaa muille, mutta ahdistun jos mulle ostetaan muuten kuin lahjaksi vaikka. Eikä meidän mutsikaan mikään rikas ole, että siinäkin mielessä.

 

Ymmärrän hyvin.
Mä kans haluan itse maksaa elämäni, jos olen vanhemmiltani rahaa tarvinnut, olen sen takaisin maksanut.
Mä tosin haluan maksaa myös lasten jutut itse.
Mun vanhemmat useimmiten kunnioittaa tätä, mutta anoppi tykkäis ostella lapsille ja mulle kaikkee. Ihan oikeasti vaan ilahduttaakseen, ja se on vähän hankala tilanne kun mä koen sen niin negatiivisena asiana.

Mä tykkään et rakkaiden ihmisten seura ja yhdessä olo on se mitä mä kaipaan, rahansa ne voi humputella itse johonkin omiin juttuihinsa.

 

Joskin tästä päästään kyllä siihen, etten yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka roikkuu vanhempiensa lompakoilla. Siitä asti kun moon 18v täyttänyt, oon hoitanut (tai jättänyt hoitamatta) itse laskuni ja menoni, ilman toisten rahallista apua. Ja jos oonkin sitä saanut, oon maksanut ne takaisin heti kun olen kyennyt.

En mäkään ymmärrä sitä, jos jatkuvasti oma palkka hassataan huvituksiin ja sitten tarvitaan vanhempien apua päivittäiseen elämiseen. Omille lapsilleni olen kuitenkin sanonut, että jos johonkin ylimääräiseen tarvitsee rahaa tai syystä tai toisesta rahatilanne on heikko, niin ensin kysytään multa apua eikä pankista. Pikavipeistä puhumattakaan. Luotonantajat kun perivät korkoa, minä en.

Muutenkin mun lapseni tietävät, että tienaan enemmän kuin tarvitsen. Varsinkin, kun tässä jokin aika sitten päätin alkaa merkittävästi vähentämään kulutustani. Kuten aiemmin jo sanoin, mitään en täältä mukaani saa, joten ihan mielelläni ilahdutan niin omia lapsiani kuin vieraitakin jo elinaikanani.

 

Mun mielestä teet nyt aika suuren numeron parista paidasta. Olisit iloinen, että äitisi haluaa ostaa sinulle jotakin. Ehkä voit vastavuoroisesti ostaa hänelle jotain joskus, jos näet äitisi ihailevan jotakin tuotetta. Itse ainakin tykkään ostaa ystävilleni ja perheelleni lahjoja ja jos jóku heistä käyttäytyisi kuin sinä pahoittaisin mieleni. Mietipä miltä äidistäsi tuntuu, hän haluaa ostaa sinulle jotakin ja sinä teet siitä tuollaisen hässäkän sen sijaan, että voisit yksinkertaisesti sanoa kiitos. Eikä se tarkoita sitä, että roikkuisit kenenkään lompakolla. Tai että rakkauttasi ostettaisiin rahalla. Tottakai jokainen maksaa oman elämänsä (tai on ainakin tarkoitus niin ) mutta jos anoppi tai äiti tulee siitä aidosti iloiseksi, että saa ostaa jotain lapselleen tai lapsenlapselleen niin pitääkö se ilo sitten aina pilata siksi, että itselle tulee siitä ahdistunut olo.

 

cothis, mä tiedän tunteen... :ashamed: eli et ole ainoa!!!

 

Joskin tästä päästään kyllä siihen, etten yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka roikkuu vanhempiensa lompakoilla. Siitä asti kun moon 18v täyttänyt, oon hoitanut (tai jättänyt hoitamatta) itse laskuni ja menoni, ilman toisten rahallista apua. Ja jos oonkin sitä saanut, oon maksanut ne takaisin heti kun olen kyennyt.

Eli aloitus koskikin sitä että halusit tuoda tämän mielipiteesi julki :xmas:

Missä kulkee raja sun kiemurtelulla? Jos äitisi haluaisi vaikka ostaa sulle ja sun lapselle samanlaiset puserot, niin lapsen paidan kohdalla et kiemurtele, mutta omasi kohdalla kiemurtelisit?
Mitäs, oppiiko lapsi samalla häpeämään sitä että saa jotain mummolta?

 

Mun mielestä teet nyt aika suuren numeron parista paidasta. Olisit iloinen, että äitisi haluaa ostaa sinulle jotakin. Ehkä voit vastavuoroisesti ostaa hänelle jotain joskus, jos näet äitisi ihailevan jotakin tuotetta. Itse ainakin tykkään ostaa ystävilleni ja perheelleni lahjoja ja jos jóku heistä käyttäytyisi kuin sinä pahoittaisin mieleni. Mietipä miltä äidistäsi tuntuu, hän haluaa ostaa sinulle jotakin ja sinä teet siitä tuollaisen hässäkän sen sijaan, että voisit yksinkertaisesti sanoa kiitos. Eikä se tarkoita sitä, että roikkuisit kenenkään lompakolla. Tai että rakkauttasi ostettaisiin rahalla. Tottakai jokainen maksaa oman elämänsä (tai on ainakin tarkoitus niin ) mutta jos anoppi tai äiti tulee siitä aidosti iloiseksi, että saa ostaa jotain lapselleen tai lapsenlapselleen niin pitääkö se ilo sitten aina pilata siksi, että itselle tulee siitä ahdistunut olo.

Mä ajattelen samalla tavalla. Voisihan se äiti laittaa rahansa vaikka virolaisille kodittomille koirille, mutta luultavasti häntä ilahduttaa enemmän paidan ostaminen tyttärelleen.

 

Mun mielestä teet nyt aika suuren numeron parista paidasta. Olisit iloinen, että äitisi haluaa ostaa sinulle jotakin. Ehkä voit vastavuoroisesti ostaa hänelle jotain joskus, jos näet äitisi ihailevan jotakin tuotetta. Itse ainakin tykkään ostaa ystävilleni ja perheelleni lahjoja ja jos jóku heistä käyttäytyisi kuin sinä pahoittaisin mieleni. Mietipä miltä äidistäsi tuntuu, hän haluaa ostaa sinulle jotakin ja sinä teet siitä tuollaisen hässäkän sen sijaan, että voisit yksinkertaisesti sanoa kiitos. Eikä se tarkoita sitä, että roikkuisit kenenkään lompakolla. Tai että rakkauttasi ostettaisiin rahalla. Tottakai jokainen maksaa oman elämänsä (tai on ainakin tarkoitus niin ) mutta jos anoppi tai äiti tulee siitä aidosti iloiseksi, että saa ostaa jotain lapselleen tai lapsenlapselleen niin pitääkö se ilo sitten aina pilata siksi, että itselle tulee siitä ahdistunut olo.

No en ole ap, mutta mun kokemus on se et jos mä annan ostaa paidan niin seuraavan kerran anoppi tarjoutuu ostaa polkupyörän.
Ja rahaa saa lahjaks satasissa, tai tonneissa.
Ja kun musta se on aika ikävän tuntuista vaikka toinen tarkoittaa hyvää.

Ja joo, mä olen lapsena saanut kaikkea kallista ja haluan lapsilleni terveemmän tavan oppia rahan käyttöä, musta tuli köyhä kun muutin kotoa enkä halunnu elää pappa betalar-elämää. Oli siinä opettelemista.

Pienellä rahalla voi ilahduttaa mut kun summat on meidän kk tuloista puolet niin onhan se oikeasti aika outoa.

 

Siis mikä siinä hävettää, jos tiedät että olet taloudellisesti riippumaton muista? Vai onko sinulla kuitenkin niin tiukkaa, että pystyt elämään kyllä, mutta moni haluamasi asia jää ostamatta talouden takia?

Kiemurteletko, jos ystävä tuo tullessaan vierailulle sipulipiirakan? "Luuleeko se että meillä ei ole varaa tarjota" . Jos ostat ystävällesi hauskan t-paidan tuliaisina, pitääkö hänenkin kiemurrella ja näyttää se sinulle, että hän ei tartte almujasi?