niin väsynyt tähän elämään :'(
Kai mä tarvitsen jotain terapiaa taas. Mä oon päivät kotona lasten kanssa, nuorinta saa kantaa koko ajan.
Mies auttaa välillä, mutta muuten on hirveä sotkemaan. Sillä jää vaatteita, kahvikuppeja, pulloja ympäri kämppää, ja olettaa että mä siivoan.
Tulee valitettua miehelle ihan liikaa, asiastakin, mutta nyt tuntuu siltä, etten mä edes tiedä onko mulla oikeutta edes sanoa mistään. Oon tavallaan sekaisin, enkä tiedä, milloin mulla on oikeasti aihetta sanomiseen. Moni asia kaipaa mun mielestä muutosta, mutta mies taas on sitä mieltä, että meillä on ihan normaali parisuhde.
Ei hellyytä eikä läheisyyttä, seksiä harvoin, mies ei osaa keskustella, ja mä taas olen liiottelija, ja pessimisti. Oon sellainen melankolinen haaveilija.
Haluaisin parisuhdeterapiaan, mutta mies ei, koska mä kuvittelen muka kaikki ongelmat.
Mies auttaa välillä, mutta muuten on hirveä sotkemaan. Sillä jää vaatteita, kahvikuppeja, pulloja ympäri kämppää, ja olettaa että mä siivoan.
Tulee valitettua miehelle ihan liikaa, asiastakin, mutta nyt tuntuu siltä, etten mä edes tiedä onko mulla oikeutta edes sanoa mistään. Oon tavallaan sekaisin, enkä tiedä, milloin mulla on oikeasti aihetta sanomiseen. Moni asia kaipaa mun mielestä muutosta, mutta mies taas on sitä mieltä, että meillä on ihan normaali parisuhde.
Ei hellyytä eikä läheisyyttä, seksiä harvoin, mies ei osaa keskustella, ja mä taas olen liiottelija, ja pessimisti. Oon sellainen melankolinen haaveilija.
Haluaisin parisuhdeterapiaan, mutta mies ei, koska mä kuvittelen muka kaikki ongelmat.