Olen edellisen kanssa siinä samaa mieltä, että lapsiin helposti kiintyy, vaikkei niin suuresti rakastaisikaan. Kiintyminen tapahtuu kuitenkin helpommin, jos lasten kanssa arkea elää. Lapset saattavat pysyä melko "vierainakin", jos harvoin käyvät.
Minäkään en tunne mieheni lapsia kohtaan mitään. Suhteemme alussa minua loukattiin lasten vuoksi pahasti ja usein, sillä mieheni ex käytti pitkään lapsia pelinappuloina, ja mieheni suostui pompoteltavaksi useista eri syistä. Nykyään tietysti katuu, koska tilanne luonnollisesti vain paheni, kun toinen huomasi mistä narusta vetää.
Tiedän, ettei ole lasten vika, että heidän äitinsä on hankala. Tiedän, ettei ole lasten vika, että mieheni minua satutti. Mutta aina kun lapset astuvat kynnyksen yli kotiimme, sisälleni ilmaantuu suuri möykky. Minulla on nykyään hyvä suhde mieheeni, joka on anteeksi pyytänyt ja saanut, mutta kun lapset ovat paikalla, olen jotenkin varuillani, vaikka tiedän, ettei minun enää tarvitsisi jännittää satutetuksi tulemista. Yhteinen lapsemme syntyi viime viime vuonna, mutta tilanteeseen oma vauva ei tuonut muutosta.
Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että pitäisi etukäteen ymmärtää, mihin ryhtyy... Aina on helppo sanoa! Itse olen aina pitänyt lapsista, enkä ole koskaan ajatellut, että miehen edellisen liiton lapset olisivat este suhteelle. Mutta ei minulla ollut aavistustakaan, mihin "soppaan lusikkani pistin". Olin toki lehdistä lukenut ex-puolisoista, jotka eron jälkeen kiusaavat ja terrorisoivat kaikin tavoin, mutta on vaikeaa käsittää, että oikeasti on sellaisia äitejä, jotka eivät omassa katkeruudessaan ajattele ollenkaan lapsiaan.
Alussa meillekin tuli näitä ohjeita, että lapset eivät sitten saa pitää minua kädestä/istua sylissäni. Sitä seurasi pitkä jakso, jolloin lapsia ei saanut edes tuoda kotiimme, sillä tämä ex-puoliso aikoi siinä tapauksessa tulla ovemme taakse riehumaan. Huvittavaa on se, että myöhemmin tämä samainen nainen keksi, että minun pitäisi viettää lomani eri aikaan kuin mieheni, ja olla lasten kanssa.
Voin vain toivoa, että aika auttaa, ja vielä joskus pystyn iloitsemaan lasten saapumisesta.