Ei mitään tunteita mieheni lapsia kohtaan

olen aina pitänyt itseäni ainakin kohtuullisena äitipuolena,mutta nyt olen tullut siihen tulokseen,etten tunne miehen lapsia kohtaan juuri mitään...En tietenkään inhoa heitä tms, mutta lähinnä asia on niin,että siedän heitä kodissani ja elämässäni.Osaan kyllä olla tasapuolinen lasten kesken,mutta ajatuksissa omat lapset ovat aina etusijalla.Mutta niitä ajatuksia ei passaa päästää ilmoille,vaan ne on oltava omana salaisuutena.
Mutta kyllä mä jo odotan kun miehet lapset aikanaan muuttaa pois,siis aikuistuvat,silloin saa viimeinkin asua omassa kodissaan ilman jatkuvaa vieraiden läsnäoloa.
Tällä hetkellä närästää se,että miehen tulot ovat pienentyneet ja minä joudun maksamaan suurimman osa ruokakuluista,ja juuri miehen lapset syövät eniten,iästä johtuen.Pakko myöntää että ottaa päähän kun selkä vääränä kantaa ruokaa kotiin,niin miehen lapset vetävät naamariin melkein kaiken ja omat uhkaa jäädä ilman kokonaan,ja kuitenkin mun rahoilla syödään,enimmäkseen.
Samaten miehen lasten laiskuus kotitöiden suhteen ottaa pattiin,tosin samasta aiheesta nalkutan molemmille omillekin...mutta miehen lasten laiskuus ottaa enemmän päähän. niin se vain on,että veri on vettä sakeampaa.