Oltu yhdessä viisi vuotta. Alusta asti suhde ollut hyvä, avoin ja arjessa toimiva. Mies on kiltti, hyväluonteinen, luotettava, vastuuntuntoinen. Oikeastaan kaikki on muuten hyvin, mutta mies ei ole ollenkaan romanttinen.
Itse olen hyvin romanttinen ihminen ja kaipaan sellaista. En tarkoita, että joka välissä pitäisi olla vannomassa rakkautta tai mitään liian imelää. Toimivan arjen keskellä esim. viikonlopulla yhtenä päivänä olisi ihana jos mies toisi kaupassa käydessään kukkia (omasta aloitteestaan) tai jonkun söpön lahjan silloin tällöin, jonkun erityisen aterian vaikka kynttilä-illallisen, toisi sydämenmallisen suklaarasian tms. Tarkoitan juuri niitä klisheisiä asioita, joille yleensä naureskellaan.
Tajusin jo heti suhteen alussa, että mies on muuten "täydellinen", mutta ei ollenkaan romanttinen. Kyllä hän tunteellinen on ja sillä tavalla, mutta juuri näitä "perinteisiä" romanttisia juttuja hän ilmeisesti pitää jotenkin aivan turhana ja jotenkin nolona. Siis nolona, että se vähentäisi hänen miehisyyttään jos hän alkaisi kantamaan kukkia kotiin ja tekemään jotain kynttiläjuttuja. Näin olen käsittänyt. Alkuun vihjaisin asiasta vähän leikkimielisesti, että mies on muuten täydellinen, mutta kaipaisin häneltä aina joskus tuollaisia romanttisia juttuja. vuosien varrella olen sanonut nätisti, vitsikkäästi ja lopulta melko tiukastikin, jopa vaatinut. Vaatiminen tuntuu jo inhottavalle, mutta asia on minulle niin tärkeä. Vaatimisen jälkeen mies toteuttaa yhden kerran (esim. tuo kukkia) ja sitten se taas jää. Vapaa-ehtoisesti ei koskaan. Kuitenkin sanoo joka päivä rakastavansa, halaa, suukottaa ym. siihen se sitten jääkin ja nuo halaukset ja suukotkin ovat ihan rutiinilla toistettu.
Kerran suhteemme alussa, kun itkin sitä, että mies ei koskaan osoita hellyyttä (siis koske hellästi) ja mies meni vaikeaksi ja sanoi, että hänelle toisen ihmisen koskeminen on aivan sama asia, kuin pesisi tiskialtaan. Siis tarkoitti, ettei se tunnu hänestä miltään tai ei ole tärkeää. Sanoi, ettei ole tottunut sellaiseen. Mielessäni olin kauhuissani. Olen yrittänyt tottua asiaan, kun mies muuten on hyvä ja rakastan häntä. Alussa oli paljon kiihkeää seksiä, mutta ei muuta hellyyttä. Ei kosketusta ilman seksiä. Asia on vaivannut minua koko suhteen ajan. Tosin välillä olen unohtanut sen, kun ei asia ole muuttunut. Nykyään asia korostuu, kun meillä ei ole seksiä (miehellä ei seiso kunnolla) Minusta on aika kohtuutonta, että jos en saa seksiä niin en saa myöskään mitään hellyyttä tai romanttista. Jos mies ei kykene tyydyttävään seksielämään niin odottaisi hänen sitten kompensoivan asiaa muilla keinoin. Se, että olen valmis kestämään seksin puutteen olisi palkitsevampaa jos mies antaisi minulle muuta nautintoa ja huomiota romanttisilla asioilla ja hellällä kosketuksella.
Nykyään olen usein masentunut ja ärtyisä asian vuoksi. En jaksa enää sanoa siitä. Tai jos sanon niin sorrun räyhäämään. Kun huomautan niin mies tuo ehkä kukkakimpun ja taas koko asia unohtuu. Kosketusta en saa vaikka olen siitä sanonut. Olisiko se niin vaikea asia vaikka illalla sängyssä silittää selkää, niskaa tai joskus hieroa hartioita? viiden vuoden suhteen aikana mies ei ole yhtään kertaa esim. hieronut hartioita vaikka olen joskus siitäkin sanonut suoraan. Koskaan en saa romanttisia lahjoja vaikka olen niitä pyytänyt. Ei hajuvesiä, ei alusvaatteita, ei koruja.
Rakastan miestä ja uskon hänenkin rakastavan minua, mutta mielestäni suhteemme alkaa olla todella tylsä. Ei seksiä, ei romantiikkaa, ei hellää kosketusta. Vain toimivaa, hyvää, arkista elämää. Alkaa tuntumaan, että yhtä hyvin voisimme olla sisarukset. Saman katon alla ja kiintyneet toisiimme, ei muuta.
Nämä puutokset ovat alkaneet tekemään minusta tympeän tyypin. Tuntuu, että en jaksa enää panostaa tähän suhteeseen, enkä mihinkään tulevaisuuteen, kun mikään ei muutu. Vaikka kuinka kerron toiveitani (romanttisia) mies ei toteuta niitä. Ostaa kyllä uuden imurin jos valitan entisen olevan huono. Ostaa uuden puhelimen jos valitan, että häpeän entistä (liian vanha), korjaa kotona viat jos niistä huomautan. Mutta jos kyseessä on joku romanttinen asia niin se ei vaan tapahdu.
Olen muuttunut äkäiseksi, itkuiseksi, turhautuneeksi. Yhä enemmän äkisen miehelle, enkä jaksa enää yrittää tehdä tästä sitä romanttista idylliä, mitä tästä ei näytä koskaan tulevan. Miksi mies ei voi tehdä niitä asioita, vaikka olen niin monta kertaa suoraan sanonut mitä kaipaan. Minulla on tunne, että tässä suhteessa en tule kohdelluksi naisena ollenkaan vaan jonain "emäntänä", jolle ostetaan kyllä uusi imuri, mutta ei ruusuja. Olen niin turhautunut, että tekisi mieli paiskoa tavaroita seinille ja karjua. Kärsin toki seksin puutteestakin, mutta enemmän kärsin romantiikan ja hellyyden puutteesta. Mies on 52v ja kolmannessa liitossaan, joten ei ole mikään kokematon. Itse olen 36v.
