V
Väsynyt
Vieras
Tässä havahduin siihen, että mulla ei ole mitään sanottavaa mun miehelle. Siis mitään sen syvällisempää sanottavaa kuin "Toisitko kaupasta jauhoja" tai "Miten sun päivä sujui". Vauva tosin on ainoa, josta jaksan vielä juttua vääntää, vauvan tekemisistä, uusista taidoista yms. Mutta en mä jaksa aloittaa enää juttua esim. siitä, mikä mua painaa tai harmittaa, mistä ilahduin päivän mittaan, millainen oli loppuun lukemani kirja...
Kun äijä ei koskaan tunnu kuuntelevan mitä sanon. Saattaa tehdä kaikenlaista siinä samalla kun puhun sille, eikä huomaa aina edes vastata sitä pakollista "vai niin" tai "joo" -kommenttia. Ei sitä tunnu kiinnostavan mun jutut enää lainkaan. Olen väsynyt sanomaan jokaisen kommenttini tai puheenvuoroni jälkeen "kuulitko sä". Kun ei se kuule, tuijottaa vaan lasittuneella katseella että mitähän toikin ämmä tuossa taas kälättää.
Ei sen puoleen, ei muakaan kiinnosta sen monologit omasta erinomaisuudesta tai yksityiskohtaisista kertomuksista, miten se hoiti töissä sen ja sen homman. Silti tuntuu, että mun on pakko aina kehua sitä joka käänteessä, se oikein odottaa sitä. Jos esim. hän on laittanut ruoan, siitä pitää kehua jokaista yksityiskohtaa ja makuelämystä. Mun tekemästä ruoastahan ei tartte sanoa mitään, sen kun vaan lappaa suuhun. Ja jos mies esim. imuroi, siitä pitää erikseen sanoa, että ompas hienosti tehty kun imuroit.
Alkaa keittää pikkuhiljaa. Onneksi sentään vauvasta mies on kiinnostunut.
Kun äijä ei koskaan tunnu kuuntelevan mitä sanon. Saattaa tehdä kaikenlaista siinä samalla kun puhun sille, eikä huomaa aina edes vastata sitä pakollista "vai niin" tai "joo" -kommenttia. Ei sitä tunnu kiinnostavan mun jutut enää lainkaan. Olen väsynyt sanomaan jokaisen kommenttini tai puheenvuoroni jälkeen "kuulitko sä". Kun ei se kuule, tuijottaa vaan lasittuneella katseella että mitähän toikin ämmä tuossa taas kälättää.
Ei sen puoleen, ei muakaan kiinnosta sen monologit omasta erinomaisuudesta tai yksityiskohtaisista kertomuksista, miten se hoiti töissä sen ja sen homman. Silti tuntuu, että mun on pakko aina kehua sitä joka käänteessä, se oikein odottaa sitä. Jos esim. hän on laittanut ruoan, siitä pitää kehua jokaista yksityiskohtaa ja makuelämystä. Mun tekemästä ruoastahan ei tartte sanoa mitään, sen kun vaan lappaa suuhun. Ja jos mies esim. imuroi, siitä pitää erikseen sanoa, että ompas hienosti tehty kun imuroit.
Alkaa keittää pikkuhiljaa. Onneksi sentään vauvasta mies on kiinnostunut.