Meillä ei ole miehen kanssa mitään puhuttavaa

["Riksu"]

Tajusin just että en edes muista milloin ollaan viimeeksi oikeesti juteltu muusta kuin lapseen, työhön tai kotiin liittyvistä asioista. Kai se on aika normaalia, mutta aika surullista. Muistan ajat jolloin oltiin vielä kahden, saatettiin istua monta tuntia ihan vaan jutellen ja vitsaillen, ihmetellen maailman menoa. Tai ajeltiin autolla eri paikkoihin, vieraisiin kaupunkeihin ihan vaan katselemaan uusia maisemia. Ikävä niitä aikoja, vaikka kai se vaan on niin että kaikella on aikansa.

Rakastan silti tuota ihmistä enemmän kuin silloin, mutta samaan aikaan ikävöin sitä miestä joka oli vaan mun mies, ei lasteni isä. Vaikka meillä on maailman ihanimmat lapset ja mies on heille paras mahdollinen isä.

 

[MolliMelooni]

Onhan teillä sitten puhuttavaa, jos puhutte kuitenkin lapsista, kodista ja töistä.

Menkää ajelemaan, käykää jossain, jos se vaikka taas kirvottaisi keskustelut uusille urille. Suhteenne kuulostaa joka tapauksessa rakastavalta ja läheiseltä, joten uskon vahvasti jutun juurien löytyvän.

 

[30.]

Ei mekään enää puhuta paljon mitään, ei oikeastaan edes niistä lapsista, työstä tai kodista. Vain se mitä on aivan pakko ilmoittaa toiselle.

Olispa mahdollista mennä ajassa taaksepäin ja elää ne hetket uudestaan...

 

[WeeMies]

Jätä se sika!

 

[Ciervo]

Elättekö te vain lapsiperhearkea? Kuinka usein käytte kahdestaan jossain (muuallakin kuin muutaman tunnin leffassa/ravintolassa tmv.)?

 

[Applejack]

[QUOTE="Riksu";29749129]Tajusin just että en edes muista milloin ollaan viimeeksi oikeesti juteltu muusta kuin lapseen, työhön tai kotiin liittyvistä asioista. [/QUOTE]

Mulla oli samanlaisia fiiliksiä joku aika sitten. Sitten ymmärsin, että kun kaikki asiat pyörii juuri näiden asioiden ympärillä niin mistäs muusta sitä sitten puhuisikaan? Arjesta kun sitten välillä irrottautuu ja näkee ihmisiä niin puhuttavaa on taas hetkeksi muustakin.