ei mitään arvoa enää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja muija40
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

muija40

Vieras
parisuhde on täysin rempallaan. mies ei välitä hoitaa suhdetta enää pätkääkään, ja ongelmia on tosiaan paljon. tunnen, että minä olen aina kaikkeen syyllinen ja mies ei anna mitään arvoa minulle. yhdessä emme tee mitään, ei harrastuksia tai muutakaan. seksielämää ei ole, johtuen ehkä juuri siitä, että en halua olla pelkästään mikään "Tyydyttäjä". ja itse kärsin kovasta yksinäisyydestä ja masennuksesta. mies vain tokaisee, jos minulla on paha olo, että mitä minä kiukuttelen. näin kirjoituksen perusteella on vaikea selittää, että minkälainen hän on. tuntuu vain, että olen hänelle pelkkä asuinkumppani tai kaveri. yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta, ja nyt tuntuu, että alkaa riittämään. ei jaksa enää. sitä haluaisi vierelleen sellaisen miehen joka arvostaa ja ei pidä itsestään selvyytenä kaikkea, niinkuin mieheni pitää minua.huono homma, mutta ei jaksa kauan enää.
 
Arvostatko itse itseäsi? Ehkä tosiaankin on aika laittaa oma elämäsi järjestykseen. Aloita vaikka siitä, että alat huolehtia omasta itsestäsi ja tehdä asioita, joista pidät.
Ei kukaan uusi mies laita sinua "kuntoon", vaan se on lähdettävä sinusta. Ajaudut mahdollisessa uudessa suhteessa samaan jamaan nykyisellä ajattelu-ja toimintatavalla.
 
Hei,

Kuulosti aivan oman suhteeni kuvaukselta... Mies ei arvosta ja pitää itsestäänselvyytenä. Ennen sentään lähti silloin tällöin parisuhdetta hoitaakseen edes kävelylle, tänä kesänä/ syksynä ei sitäkään. Ei yhteisesti vuokrattuja videohetkiä, mitään... ON vain teknisten ongelmiensa kimpussa vuorokaudet ympäri. Käy töissä ja räpeltää johtojaan.

Nyt seksikin kateissa. Välillä mies kritisoi minua, raivoaa, huutaa pienimmistäkin asioista - tunnen olevani ahdistunut, kuin suurennuslasin alla. Ei koskaan ensimmäistäkään positiivista palautetta. Ainut palaute on negatiivinen palaute.

En tiedä, miten tähän on tultu. Pitkään olen ajatellut, että hänellä on joko epäsosiaalinen tai narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta se olisi jo turhan pitkä tarina...

 
Ei näillä välinpitämättömillä miehillä mitään narsistista luonnehäiriötä ole, hyvät siskot. Miehet nyt vian yleisesti ottaen ovat sellaisia! Tiedän kokemuksesta, heidän aviokapasiteetillaan tai ajatelumaailmallaan ei vain yksinkertaisesti kykene huomioimaan muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan...

Tosin miestä vaihtamalla voi tilanne parantua, jos hyvin sattuu. Mutta kyllä ne kelvolliset miehet, ainakin 40+-sarjassa ovat kaikki tietysti varattuja...
 
Itse olen samoissa vesissä keinunut ja paatti on nyt täysi. Menen ja harrastan, viis veisaan, mitä mies ajattelee enää. Jos minä haluan lenkille, lähden, vaikka keskellä yötä. Joko miestä alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa taas, tai sitten lähtee meneen. Mulle on riittänyt tätä gaggaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niskasta kiinni naiset:
Itse olen samoissa vesissä keinunut ja paatti on nyt täysi. Menen ja harrastan, viis veisaan, mitä mies ajattelee enää. Jos minä haluan lenkille, lähden, vaikka keskellä yötä. Joko miestä alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa taas, tai sitten lähtee meneen. Mulle on riittänyt tätä gaggaa.

Hienosti tehty!
Siinä on vain se ongelma, että kun yksin tekee, jää vaille sitä ajatusten/kokemusten ja tunteitten jakamista, jota myös rakkaudeksi kutsutaan... Toisen ihmisen lämpö ja ihokosketus ovat ainakin minulle tärkeitä. Eipä silti, itsensä rakastamisestahan se kaikki alkaa... Minä haluan elää parisuhteessa rakastamani miehen kanssa. Ja elänkin. Olen onnellinen.
 
miltä tämä vaikuttaa:
Mieheni ei tykkää, että tanssipaikoilla tanssitaan muiden kanssa. Tuttava pariskunnalla taas vaimo on yhtä tiukkis. Hän miehensä kyllä hakee silti muita tanssimaan, varsinkin jos on ottanut miestä väkevämpää. Kerran sitten tuli minulla ja tällä toisella miehellä puheeksi se, ettei meidän puolisot ole tottuneet tanssilavakulttuuriin, koska muiden kanssa ei saisi tanssia, edes samalla porukalla tulleiden kanssa. Tämän asian sitten kerran sanoin miehelleni, että näin on tuumattu. Mieheni hermostui tästä, ei tykännyt että hänen selkänsä takana (?) on moista puhuttu, ja tästä lähtien saan kuulema vapaasti tanssia muiden kanssa. Ja hän myös painotti, ettei hänen asenne ole johtunut mustasukkaisuudesta, vaan siitä, että kerran lähdetään, niin hän haluaisi olla vain minun kanssa. (Hah hah, naimisissa oltu 20 v, ja jos kaksin olemme, ei meillä paljon juteltavaa ole, eikä hempeilläkään).

Toinen tapaus. Meillä on yhteinen yritys. Mieheni kulkee myös muualla töissä. Satuin tarvitsemaan tätä tuttava pariskunnan miestä avukseni hätätapauksessa. Oli yksi työtapa, jonka mieheni vuosia sitten sanoi, ettei hän enää niin tee, jos minä haluan sitä tehdä, niin saan yksin sen tehdä. Sanoin tälle tuttavalle, miksi meillä tehdään näin. Muissa asioissa tuli tämä ilmi, että olen kertonut tuon asian. Mieheni taas hermostui, ja ilmoitti, ettei hän ole sitä noin tarkoittanut, vaan että jos niin tehdään, niin kummankin pitää tehdä. Minä tekisinkin, mutta ihottumani sen jälkeen alkaa kukkimaan. Muistutin tästä miestäni.

Mitä tämä on? Tuntuu, että sekoan kohta. Muitakin ongelmia on. Onko tämä sellaista, että mieheni haluaisi ulospäin paistatella virheetöntä tai jotain sellaista. Ja sitten jos ulkopuoliset saakin kuulla jostain kupruista, niin hän hermostuu. Jos on koulukiusaamisia jne, minusta alkaa tuntua, että minä olen avioliittokiusattu. :(
 
Vai on huono suhde tyhjää parempi?? heh salli mun nauraa... Huvittavaa roikkua huonossa suhteessa kun sen voi täyttää positiivisilla ihmissuhteilla, ajalla ilman huonoa omaatuntoa... Niin tyhjää ei tulekkaan että se huono parisuhde menee sen edelle! Eli siis jos suhde on repsahtanut ja siihen jaksaa tehdä töitä niin sitten se on tyhjää parempi. Mutta se vaatii molempien työn ei vain toisen.
 
No on meillä hyviäkin hetkiä. Viikonloppuna oli vain suukopua just tuosta työasiasta, niin oli niin pinnassa nuo tunteet. Kun on lapset, omaisuutta, velkaa ja vastuutta niistä kaikista, ei ihan pienistä risauksista voi talosta poistua. Ja työpaikkakin siinä samassa.
Mutta, ärsyttää tuollainen asenne aikuisella miehellä. Ja sitten kun hän ei voi ottaa opiksi aikaisemmista, vaan kiukuttelee saman kaavan mukaan. Tosin, viikonloppuna miehelläni taisi olla ns. kuukautiset. Kyllä ainakin minun miehelläni on aivan selvästi pahat päivät.
Minä en vain hyväksy sitä, että puolisoa, pitempi aikaistakaan, pidetään minään sylkykuppina ja itsestään selvyytenä. Ja myös että se mitä kotona tehdään, pitää kestää päivänvalo. En nyt tarkoita makuuhuonejuttuja tms. Vaan sitä, että puhuu ja käyttäytyy toista kohtaan niin, että niistä ei tarvitse hävetä, vaikka ystävälleni niistä puhuisin.
Tässä tapauksessa en tiedä, että onko syynä se, että kerroin MIESpuoliselle ystävällemme. Ja onko syynä se, että hän on meidän kanssa ollut paljon tekemisissä. En tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokenut nainen:
Ei näillä välinpitämättömillä miehillä mitään narsistista luonnehäiriötä ole, hyvät siskot. Miehet nyt vian yleisesti ottaen ovat sellaisia! Tiedän kokemuksesta, heidän aviokapasiteetillaan tai ajatelumaailmallaan ei vain yksinkertaisesti kykene huomioimaan muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan...

Tosin miestä vaihtamalla voi tilanne parantua, jos hyvin sattuu. Mutta kyllä ne kelvolliset miehet, ainakin 40+-sarjassa ovat kaikki tietysti varattuja...

Kuulin eilen telkkarista joltakin kanavalta, että miehen testosteronitaso laskee 23-vuotiaasta lähtien ja nelikympisenä alentunut hormonitaso alkaa vaikuttaa jo moneen asiaan.

Ohjelma oli joku hupiohjelma, joten tiedon faktapitoisuudesta en mene takuuseen.

Nelikymppiset miehet pitäisi laittaa Suomessa erityissuojeluun. Uhanalainen laji. Vielä harvinaisempi kuin kiljuhanhet. Kuuntelin kiljuista mielenkiintoisen dokumentin.
Ne tekevät omituisia liikkeitä mm. sulkasadon takia siksakkina Norjasta Venäjälle, Kaukasukseen ja Kreikkaan.

Suhtaudutaan suomalaiseen mieheen mielenkiintoisena tieteellisenä ilmiönä.
 

Yhteistyössä