Ei mies vaihtamalla parane-vai paraneeko?

Miten olet kokenut uuden elämän uuden miehen kanssa? Onko tullut koskaan ajatusta että olisi sittenkin pitänyt pysyä yhdessä exän kanssa ja työstää sitä suhdetta? Onko uusi mies tullut tyydyttävästi toimeen lastesi kanssa vai onko se arka paikka? Kertokaa kokemuksistanne toivoo nainen joka eronnut ja miettii elämän kiemuroita uusioperheen kannalta.

 

Kyllä parani!!! Ikinä en entistä takaisin ottaisi, vaikka mukava kaveri onkin.
En tosin "vaihtanut" miestä, vaan tapasin nykyiseni vasta eron jälkeen.

 

Juu ja ei. Ei yksikään parisuhde ole täysin ongelmaton, kysymys onkin että missä kohtaa se kipuraja tulee. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä exän kanssa olisi ollut aikoinaan mahdollista jatkaa, jos edes toisella olisi ollut voimia alkaa purkamaan tilannetta. Mutta kaatunutta maitoa on turha itkeä ja nykyisessä suhteessa olen ainakin jossain määrin viisaampi. En ole koskaan ollut mikään renttu-magneetti, periaatteessa jokainen poikaystäväni ja vakavampi suhteeni on ollut sellaisen henkilön kanssa jossa ei sinällään ole ollut mitään vikaa, parisuhteesta vaan ei ole meidän kahden kesken tullut mitään.

Nykyiseni tulee hyvin toimeen esikoiseni kanssa, exään on kelvot välit ja elämä on muutenkin sellaista mukavaa, tavallista elämää. Vastoinkäymisiä ja riitoja tulee mutta niiden ei anneta lannistaa ja molemmat kykenevät nöyrtymään anteeksipyyntöönja kompromisseihin, ja mikä tärkeintä, asioista puhutaan niin että molemmat saavat puhua ja molemmat kuuntelevat.

 

Vaihtamalla voi parantua. Parisuhteessa tarvitaan molempien panostusta, jos vuosia samoista asioista riidellään ja asiat ovat perustavaalaatua niin ei siitä mitään tule. Samoja tavoitteita tarvitaan ja halua olla yhdessä ja päästä eteenpäin.

 

Kyllä parani! Ihan riittävästi omalta osaltani yritin entisen kanssa suhdetta hoitaa mutta kun ei niin ei. Hetkeäkään en oo katunu sitä, että siitä suhteesta lähdin. Nyt perheessä on kaksi vastuuta ottavaa aikuista, eikä mun tarvi yksin vetää koko porukkaa perässäni niinkuin ex:n kans. Hemmetisti töitä ja kärsivällisyyttä uusperhekuviot usein vaatii mut kannatti meillä ainakin.

 

Kyllä todellakin parani ! Vaikka en kyllä siis siinä mielessä vaihtanut, koska olin jo eronnut kun tapasin tämän uuden..

Mutta samoin kuin LuppiksenMuijalla niin nyt on kaksi vastuullista ihmistä talossa. Ed suhteessa mä jouduin olemaan yksin aikuinen.
Nyt olen todella onnellinen, mulla on aikuinen mies ! =) =)

 

Kyllä todellakin parani :wave: Edellisen kanssa olin 10 vuotta ja nykyisen kanssa olen ollut 8 ja puolivuotta ja ero miesten välillä on suuri. Nyt voin sanoa eläväni onnellisessa parisuhteessa! :heart:

 

Parani 90%:sti.
Vaikka jotkin asiat ärsyttävät on nykyinen mies melkein täysin vastakohta ensimmäiseen mieheen verrattuna.Yksi yhteinen piirre on:työnarkomaaneja molemmat.

 

En vaihtanut miestä sikäli kun olin jo yh ollut vuosia...eipä tuo elämä sen onnellisemmaksi muuttunut kun tuli taas mies taloon...mutkia on matkassa piisannut ja nyt vain odotellaan,kumpi meistä aiemmin saa hankittua asunnon itselleen ja omille lapsilleen(mies ei kyllä pahemmin yritä).
Parempaa edellisen verrattuna on ollut se,ettei tätä miestä tarvinnut odotella joka viikonloppu kapakasta kotiin...

 

\

Miten olet kokenut uuden elämän uuden miehen kanssa? Onko tullut koskaan ajatusta että olisi sittenkin pitänyt pysyä yhdessä exän kanssa ja työstää sitä suhdetta? Onko uusi mies tullut tyydyttävästi toimeen lastesi kanssa vai onko se arka paikka? Kertokaa kokemuksistanne toivoo nainen joka eronnut ja miettii elämän kiemuroita uusioperheen kannalta.

:heart: kun erosin ex:stäni ei ollu ensimmäisenä mielessä et uus pitäis löytää ja pian,toki minulla oli miespuolisia YSTÄVIÄ-joiden kanssa ulkoilin ja yleensä lastemme kera.harmi vaan että silloiset naispuoliset ystäväni alkoivat keljuilemaan minulle esim.tyyliin"ruoho aidan takana vihreämpää"meni kaksi vuotta erosta, että ns. löysin nykyisen mieheni jonka kanssa olen naimisissa ja meillä on yhteinen lapsi,sekä toinen on tulossa,edellisestä liitosta on kaksi lasta jonka vuoksi joudun pakostakin olemaan tekemisissä vielä ex:n kanssa.nykyisen miehen kanssa menee hyvin,hän kohtelee lapsiani jotka eivät ole hänen,mutta aivan kuin omiaan,puuttuu jos he riitelevät keskenään jne. joten en ole paljoa joutanu miettimään ex:ää muuten kuin lastemme isänä yms.johtuvista asioiden tiimoilta.kerran tulin vain ajatelleeksi että jos olisin voinut keskustella ex:ni kans asioista yhtä avoimesti kuin nykyisen ukkoni kanssa,olisimmeko eronneet?!se on arvoitus jota kukaan ei tiedä ja pysyy.oletko selvittänyt asioita ex:si kanssa?me selvitimme keskinäiset asiamme puhelimessa,perheneuvojalla tai sosiaalityöntekijöiden ollessa läsnä,muuten siitä ei olisi tullut mitään.

 

miekään en vaihtanu,vaa yh:na löysin nykyisen...mut joo.ongelmaton ei toki tää nykyinenkään suhde ole mut oon tyytyväisempi kun edellisessä.lapsen isä oli kova puhumaan,mutta teot olikin sitten vähäiset(siis olemattomat).koin olevani ykisnhuoltaja jo hänen kanssa eläessäni,ja vieläpä kahdelle lapselle!nykyinen kantaa vastuuta ja kohtelee lapsia,omiaan ja minun,tasavertaisina.eli siinä mielessä aarre :flower:
ps.nykyään välit lapseni isäänkin hyvät,aikaa se vei mutta jaksaa nykyään vastuu puoltakin

 

Mun kohdalla parani. Ennen olin yksinhuoltaja parisuhteessa, nyt vasta tiedän mikä on oikea parisuhde. :heart: Nykyinen on täydellinen vastakohta exälle.

 

Kyllä parani! :heart:
Voin yhtyä edelliseen että nyt vasta tiedän mitä tasaveroinen parisuhde
sekä perhe tarkoittaa! Edellisessä liitossa elin kuin yksinhuoltaja eikä koskaan
ollut sitä "me"-tunnetta.

 

Kyllä parani ! =) Mun ensimmäinen liitto oli oikea painajainen.Ex mies oli ikuinen pentu joka ei koskaan kasvannut aikuiseksi, eikä kantannut vastuuta perheestä.oli kurjuutta nähtiin lapsien kanssa nälkään ja olen pitkän ajan maksannut lainaa asunnosta joka silloin meni...Eihän kukaan mies täydellinen ole mut ei huonoa liittoa kannattaa jatkaa

 

Ei sitä huonompaan kannata vaihtaa! =)
No joo, vitsi vitsinä, mutta tarkotan sitä että aina eroa pitäis harkita tarkkaan ja erota vain jos jatkaminen on syystä tai toisesta mahdotonta. Itse harkitsin ja yritin melkeen kaks vuotta. Tuossa "ei mies vaihtamalla parane" on kyllä se totta että uuden suhteen takia ei kannata erota. Jos erotaan vain sen takia että joku muu kiinnostaa, uskon että sillä uudella suhteella on aika huonot mahdollisuudet onnistua... Ensin pitää päästä vanhasta eroon ennen kuin on valmis uuteen. Sillee säilyy välit entiseenkin parempina.

 

\

Ei sitä huonompaan kannata vaihtaa! =)
No joo, vitsi vitsinä, mutta tarkotan sitä että aina eroa pitäis harkita tarkkaan ja erota vain jos jatkaminen on syystä tai toisesta mahdotonta. Itse harkitsin ja yritin melkeen kaks vuotta. Tuossa "ei mies vaihtamalla parane" on kyllä se totta että uuden suhteen takia ei kannata erota. Jos erotaan vain sen takia että joku muu kiinnostaa, uskon että sillä uudella suhteella on aika huonot mahdollisuudet onnistua... Ensin pitää päästä vanhasta eroon ennen kuin on valmis uuteen. Sillee säilyy välit entiseenkin parempina.

Minä vaihdoin parempaan.
Tosin todelliset eron syyt olivat olemassa jo kauan ennen sitä.
Minusta ei voi sanoa minkälaisella suhteella tai minkälaisista lähtökohdista on hyvät tai huonot mahdollisuudet onnistua.
Työtä vaatii molemmilta hyvä suhde, toisaalta se on tuuristakin kiinni minkälaisen sielunkumppanin löytää. :/

 

\

Mun kohdalla parani. Ennen olin yksinhuoltaja parisuhteessa, nyt vasta tiedän mikä on oikea parisuhde. :heart: Nykyinen on täydellinen vastakohta exälle.

Näin mullakin!

 

ja olen haikaillut mennyttä :'( . Molemmat hyviä miehiä - olisi vain pitänyt tehdä töitä ekassa suhteessa. Koskaan en tätä toisi esiin tai ketään asialla loukkaisi sotkemalla asioita, mutta vastasinpa vaan rehellisesti...

 

parani niin etten saa enää turpiini kun väitän vastaan. Muuten en tiedä koska muussa mielessä miehet ovat aika samanlaisia,