Tai ehkä se oli 50/50 hyvää ja pahaa.
Alkoi hyvin, täpötäyden cittarin parkkiksella löytyi just tyhjä perhepaikka aivan ovien vierstä, Jes! Sit pakkasin pennut mukaan, ja mentiin automaatille.
Ja mitäs mitäs, käyttötilin saldo 10?. Okei, luulin et on rahaa mut ei ollukaan. No sit aattelin et vilkasen varatilin, siellä pitäis olla jotain rahaa. Tunnusluku väärin..uus yritys, tunnusluku väärin. V***u! Jeps, mennään sit ostaa ees se maito. No sattupa sitten siinä automaattijonossa olemaan miehen kaveri, jolle tietty selitin heti kurjan kohtaloni rahojen kanssa, kun v*tutti niin paljon. Hän sitten herrasmiehenä vippas mulle 50? (vaikka en siis pyytänyt tai edes lainaamisen toivossa valittanut), joten pääsin penskojen kanssa kauppaan.
Kauppareissu meni kutakuinkin hyvin, jonotkaan ei ollu hurjan pitkiä. Ei muuta kuin kotiin.
Talon parkkihallissa sitten tyttö aloitti kiukuttelun. Hän halus mennä portaita alas, ja mä hänelle selittämään että kun on nää rattaat ja ostokset, niin en pääse tulemaan portaita, eli joudutaan kaikki kävelemään parkkihallia pitkin alas. Ei kelvannu sitten millään. Mä sitten otin tytöltä limupullon pois et hän ei saa sitä ollenkaan kun ei tottele. Loppujen lopuks likka heittäyty maahan raivoomaan, ja siitä sitten nappasin syliin ja lähin kantamaan rattaita samalla lykkien. Parkkihalliin oli tullu joku nainen, jolta sain niin SÄÄLIVÄN katseen etten oo ikänä saanu. Oikeen näki kun se aatteli " voi voi, siinä taas nuori äiti jolla ei hermot kestä yhtään lapsiaan". Se nyt ei vaan nähny kun ehkä 1/10 osan tästä episodista, eli ei kuullut kun sen kymmenen kertaa yritin rauhallisesti keskustellen saada tytön tulemaan samaa kautta.
Sit päästiin ulos parkkihallista, likka käveli hetken aikaa kiltisti, kunnes taas päätti että lähtee ihan erisuuntaan kuin me. Ei kuunnellu, ei totellu. Juoksin sen kiinni ja taas nappasin syliin. Alko taas huuto" apua, apua, päästä irti, apuaaa"..Kotitalon eteen kun päästiin niin rupesin sitten selittämään tytölle kuinka rasittavaa se on kun hän ei tottele. Että ihan turha odottaa mitään mitään kivoja juttuja, tai ihmetellä jos ei saa herkkuja, kun ei ikinä käyttäydy kunnolla. Joka asiasta pitää olla sanomassa, käskemässä ja huutamassa. Ja siinä ku paasasin omia tuntemuksiani niin itkuhan multa tuli. Ja kun yritin selittää ettei tää oo äitistä yhtään kivaa niin mitä tekee tyttö; rupee inttää vastaan että onhan toi äitistä kivaa, on kivaa, äitistä on kivaa olla vihanen. Sain mä sitten onneks tän kokoonpanon kotiin asti.
Joten toivottavasti edes naapurit nautti tästä esityksestä, lisää luvassa kun seuraavan kerran päätetään ovesta astua ulos.
:kieh:
Alkoi hyvin, täpötäyden cittarin parkkiksella löytyi just tyhjä perhepaikka aivan ovien vierstä, Jes! Sit pakkasin pennut mukaan, ja mentiin automaatille.
Ja mitäs mitäs, käyttötilin saldo 10?. Okei, luulin et on rahaa mut ei ollukaan. No sit aattelin et vilkasen varatilin, siellä pitäis olla jotain rahaa. Tunnusluku väärin..uus yritys, tunnusluku väärin. V***u! Jeps, mennään sit ostaa ees se maito. No sattupa sitten siinä automaattijonossa olemaan miehen kaveri, jolle tietty selitin heti kurjan kohtaloni rahojen kanssa, kun v*tutti niin paljon. Hän sitten herrasmiehenä vippas mulle 50? (vaikka en siis pyytänyt tai edes lainaamisen toivossa valittanut), joten pääsin penskojen kanssa kauppaan.
Kauppareissu meni kutakuinkin hyvin, jonotkaan ei ollu hurjan pitkiä. Ei muuta kuin kotiin.
Talon parkkihallissa sitten tyttö aloitti kiukuttelun. Hän halus mennä portaita alas, ja mä hänelle selittämään että kun on nää rattaat ja ostokset, niin en pääse tulemaan portaita, eli joudutaan kaikki kävelemään parkkihallia pitkin alas. Ei kelvannu sitten millään. Mä sitten otin tytöltä limupullon pois et hän ei saa sitä ollenkaan kun ei tottele. Loppujen lopuks likka heittäyty maahan raivoomaan, ja siitä sitten nappasin syliin ja lähin kantamaan rattaita samalla lykkien. Parkkihalliin oli tullu joku nainen, jolta sain niin SÄÄLIVÄN katseen etten oo ikänä saanu. Oikeen näki kun se aatteli " voi voi, siinä taas nuori äiti jolla ei hermot kestä yhtään lapsiaan". Se nyt ei vaan nähny kun ehkä 1/10 osan tästä episodista, eli ei kuullut kun sen kymmenen kertaa yritin rauhallisesti keskustellen saada tytön tulemaan samaa kautta.
Sit päästiin ulos parkkihallista, likka käveli hetken aikaa kiltisti, kunnes taas päätti että lähtee ihan erisuuntaan kuin me. Ei kuunnellu, ei totellu. Juoksin sen kiinni ja taas nappasin syliin. Alko taas huuto" apua, apua, päästä irti, apuaaa"..Kotitalon eteen kun päästiin niin rupesin sitten selittämään tytölle kuinka rasittavaa se on kun hän ei tottele. Että ihan turha odottaa mitään mitään kivoja juttuja, tai ihmetellä jos ei saa herkkuja, kun ei ikinä käyttäydy kunnolla. Joka asiasta pitää olla sanomassa, käskemässä ja huutamassa. Ja siinä ku paasasin omia tuntemuksiani niin itkuhan multa tuli. Ja kun yritin selittää ettei tää oo äitistä yhtään kivaa niin mitä tekee tyttö; rupee inttää vastaan että onhan toi äitistä kivaa, on kivaa, äitistä on kivaa olla vihanen. Sain mä sitten onneks tän kokoonpanon kotiin asti.
Joten toivottavasti edes naapurit nautti tästä esityksestä, lisää luvassa kun seuraavan kerran päätetään ovesta astua ulos.
:kieh:
tosin rahaa on ollut ruokaan.
Aijaa..No, tää tyyppi on kyllä mullekin hyvin läheinen kaveri, mutta miellän sen silti enemmän miehen kaveriks. Ja sama tyyppi muuten aika usein kertoilee meille tilinsä saldoa, joten mun mielestä ei ollut outoa että yhden kerran hälle selitin miten kävi. Enpä älynny et sen ois jotenkin "noloa" pitäny olla.
