Ei kyllä lapsen koulunkäynnistä yhtään mitään, eilenkin...

[alkuperäinen vielä jatkaa]

Palaan vielä asiaan. Eilenkään ei ollut lapsella mennyt koulupäivä kovin häävisti. Ei ollut mm; taaskaan pystynyt tunnilla tekemään tuntitehtäviään. Hieman opettaja epäili, että tässä saattaa vaikuttaa se asia, että lapsen kaveri siirtyi yleisopetuksen puolelle ja siksi lapsi on nyt alkanut häiriköimään. Lapsi nimittäin kerran täällä kotonakin iltamyöhään itki surkeana, kun kaveri ei ole enää ryhmässä mukana, vaan hän meni yläkertaan. Yläkerrassa kun on ekaluokka.

Kyllähän se minustakin ikävältä tuntuu, että kun lapselle tuo kaveri on nähtävästi ollut tosi tärkeä, niin sitten hän siirtyykin yleisopetuksen puolelle. En sitten tiedä tulisiko siitä sitten mitään, jos lapsi siirtyisi kanssa yleisopetuksen pariin avustajansa kanssa - kerta sitten siellä olisi tuo lapselle tärkeä kaveri?

 

[alkuperäinen]

Nostan tätäkin vielä kerran

 

["hui"]

Kuulostaa aika pahalta, mietin vaan, että mitä jos tapahtuu oikeasti jotain tosi pahaa, mitä tuo lapsi tekee.
Heittää pahasti saksilla vaikka luokkatoveria tai opea, niin mitä sitten tapahtuu?
Ei tästä varmaan ap:lle mitään apua ollut, mutta kuulosti vaan tosi pelottavalle. Ei mun lapsi edes uskaltaisi mennä kouluun, jos niiden luokalla tuollaista tapahtuisi. Kas kun ei ole koulu enempää puuttunut (vaikka kyseessä onkin erityisluokka). Enpä osaa mitään sanoa.

 

[..]

Kun alkaa ymmärrys lasta kohtaan hiljalleen taas karista. Olen sellainen, että hetken jaksan panostaa lapseen, mutta jos huomaan, että siitä ei ole mitään apua. Vetäydyn omiin oloihini ja lapsi saa olla sitten isänsä kanssa.

Onko sinua testattu? Asperer, adhd..? Perinnöllisiähän nuo vaivat ovat. Hetken panostus vaan viittaisi sinullakin johonkin..

Vaistoaahan lapsi sinun mielialasi, eikä se varmasti auta. Tiukasti vaan yhteyttä kouluun ja vaadit heitä hoitamaan oman osuutensa. Ja lapsen lääkkeet vaihtoon.