Alan kyllä tosissani olla jo hermona ja huolissaan lapsen koulunkäynnistä,....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "onneton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"onneton"

Vieras
lapsella on siis ADHD ja autismi. Hän käy pienryhmässä koulua ja silti ei vieläkään vain koulunkäynti luonnistu. Tänääkin oli mennyt koulupäivä päin mäntyä, koko päivästä vain oli surunaamoja paprussa. Ja kun tivasin lapselta, että mitä hittoa olet nyt mennyt tekemään koulussa? Hän vain hokee ettei muista.

Taas sitten aloin ehdottamaan lapselle, että josko sitten perhekotipaikka auttaisi näihin ongelmiin. Lapsi vain taas sanoi, ettei halua tuollaiseen mennä. Sanoin, että mikä sitten olisi mielestäsi parempi ratkaisu näihin kouluongelmiin? Lapsi sanoi jälleen, ettei tiedä. Sanoin, ettei me aikuisetkaan tiedetä, vaan, että sinulla on avaimet ratkaista tämä kouluongelma. Sinä itse voit muuttaa elämäsi, ei kukaan muu.

Kyllä alkaa jo todella masentamaan, kun ei kersa osaa olla koulussa nätisti, vaan aina pitää koheltaa omiaan. Alkaa todella hävettämään lapsen käyttäytyminen koulussa. Nyt ollaan jo kohta marraskuussa menossa, niin ei tilanne ole miksikään muuttunut.

Tällä viikolla on jälleen isompi palaveri lapsen ongelmista. Paikalla on me vanhemmat, opettaja ja sairaalasta 2 tätiä. Eikä noilla "sairaalatädeilläkään" ollut mitään edelliselläkään kerralla tähän tilanteeseen ratkaisuksi. Ainoastaan ehdottivat huilihetkeä, että lapsi jaksaa olla koulussa paremmin.

Välillä mietin, vaikken tätä oikeasti teekään, että mitä jos antaisi kerralla 2 rauhoittumistablettia penskalle? Olisikohan se sitten rauhallisempi? Alkaa vain niin kovasti harmittamaan lapsen mahdoton käytös koulussa.
 
No, tuskimpa uhkailemalla ainakaan lapseasi autat!? Toisella varmasti itsekkin paha olla ja menet vielä sanomaan, että laitat pois kotoa! Surullista.

Onko lapsella lääkitys? Jos kerta meno on noin hankalaa niin kyllä itse kokeilisin tätäkin vaihtoehtoa. Patempi sekin kun pienen itsetunnon totaalinen lyttääminen.
 
Kohta täyttää 7v, Sally.

On lääkitys. Concerta 36mg on käytössä. Ja kotona siis lapsi on ihan kiltisti, ei täällä ole ongelmia. Ongelmia on vain koulussa. Yritän toki myös kannustaa lasta. Enkä minä uhkaile perhekotipaikalla, vaan totean lapselle, että olisiko se sitten parempi paikka, jos kerta koulunkäynti ei vain muuten onnistu??
 
siis miks sä puhut 7 vuotiaalle et haluatko kotoa pois vaan sen takia kun koulu ei suju????????
mul on 7 vuotias ad/hd lapsi, joo sil ei ole autismia, mut en kehtais ikinä sanoo sille noin.

joo minkäs sille voi jos koulu ei suju. se et tette parhaanne sen pitäis riittää.

millasia oireita lapsella koulussa on? miks siel ei asiat suju? kai ne koulus tietää mikä vikana?????
 
En tiedä muuta kuin että 7v on kyllä tosi pieni vielä eikä oikein voi olettaa että itse tiedä niitä keinoja ratkaista tilannetta ja kyllä tuo vaan kuulostaa uhkailulta se perhekotijuttu, ymmärtääkö edes mitä tarkoittaa. oiskohan provo?
 
Tarkkaavaisuushäiriöinen ei vaan oikeesti muista mitä koulussa tapahtui. Lääkettäkin voisi vaihtaa ja kokeilla auttaako joku toinen. Lapsellasi on sama tilanne kuin itse katsoisit 8 tv -kanavaa yhtäaikaa ja pää täynnä ajatuksia. Raskasta sulla varmasti on mutta niin on lapsellasikin. Ja kotona on aina erilaista kuin olla ryhmässä koulussa.
 
Siis... onks tämä provo? kyllä varmaan... toivon ainakin.

Lapsi on loppuvuodesta syntynyt ekaluokkalainen, jolla on ad/hd ja autismi. Ja kun koulu ei suju 2,5 kuukauden jälkeen moitteettomasti, uhataan heittää pihalle kodista :o
 
haloo, sitä opekin on sanonut, että hänestä lapsi ei välttämättä ole vielä koulukypsä ja tämä eka kouluvuosi harjoitellaankin koululaiseksi kasvamista eikä niin opetuksellisia asioita. mutta kun ei ole muita systeemejä kuin tämä koulu, niin tällä mennään. Hänestäkin olisi ollut hyvä, että nämä koulunkäyntiä harjoittelevat lapset olisi voitu laittaa täällä kunnassa samaan ryhmään. Ja lisäksi on opelle opetustoimi sanonut, että ei ole valitettavasti resursseja henkilökohtaiseen avustajaan.

Lapsen tekemisiä tämän syksyn varrelta, hajotti open puhelimen laittamalla sen vesiastiaan. Laittanut paprua lavuaariin ja laittanut veden valumaan. Hyvä ettei vettä ollut lattialla asti. Avasi pakastimen kannen ja hyvä ettei pakasteet sulaneet. On heitellyt tavaroita (mm; sakset) luokassa. On sylkenyt ryhmäavustajan päälle ja repinyt häneltä silmälasit päästä. On kolistellut pulpetin kantta. On mennyt piiloon komeroihin. Sekoitti hujanhajan kartta- ja korttivaraston. On heitellyt kuraa ja kiviä lasten päälle.
 
Sirkkeli, ajattelen vain lapsen parasta. Koska ei taatusti lapsella ole koulussakaan kiva olla. Toinen vaihtoehto mitä olen miettinyt, olisi kotikoulu. Vaan tuokin on hankala järjestää, kun itse olen töissä. Mieskään ei tuosta vaihtoehdosta ole innoissaan.

Pari ajatusta, sitä opekin sanoi, että kotona on aina erilaista kuin koulussa. Kotona läksyjä tehdään noin 20 minuuttia ja koulussa on oltava se 4-5 tuntia.
 
Se on sitä impulsiivisuutta. Ensin tehdään ja sitten ajatellaan. Onko lääkitys yhtään auttanut tilannetta? Tässä maassa henk.koht.avustaja on tooosi vaikea saada.
 
Vosiko niitä sairaalatätejä tai jotain muuta asinatuntijaa pyytää seuraamaan oppituntia ja katsomaan, miten lasta voitaisiin käytännössä auttaa ja estää se, että homma lähtee lapasesta. Kun lapsella on ongelmia, niin lapsi ei välttämättä itse voi asialle mitään ellei häntä auteta selviämään ongelmistaan.

Meillä lapsella oli koulussa keväällä ongelmia. Siajisopen mielestä lapseni häiritsi oppitunteja ja pilasi luokan ilmapiirin. Näin varmasti olikin, mutta arvelen syyn olleen todennäköisesti siinä, ettei lapseni pystynyt seuraamaan opetusta koska sijainen ei osannut huomioida lapsen erityisongelmia. Turhautuminen opetukseen tai siihen ettei pysynyt mukana purkaantui huonona käytöksenä.
 
Saatiin hiljattain päätös toimintaterapiasta mutta nykyinen toimintaterapeutti lähtee pois ja uusi tulee tilalle vasta vuoden vaihteessa. Sairaalan tädit seurasivat jo opetusta edellisessä palaverissa ( siis ennen palaveria ) ja olivat tyytyväisiä opettajan opetusmenetelmiin. Niistä ei ollut heillä mitään huomautettavaa. Antoivat vain vinkiksi huilihetken, että lapsi jaksaa olla iltapäivään asti tunneilla.

Pitää kyllä pikapuoliin lähettää sairaalan lausunto hlökoht. avustajasta opetustoimeen, jospa siitä sitten olisi hyötyä. Koska joku isompi herra on käynyt jo kerran katsomassa lapsen menoa luokassa ja totesi sen mahdottomaksi. Silti hänkin opelle vain sanoi, ettei ole resursseja hlökoht. avustajaan ja käski vain jotenkin selviämään koulupäivistä lapsen kanssa.
 
Vaikka kuinka väsynyt, vihainen ja turhutunut on niin lasta EI SAA uhkailla!!!! Olen todella surullinen lapsesi puolesta. Hänellä on päässään kaaos jo sairauksiensakin takia ja ei pysty hallitsemaan käytöstään vaikka varmasti mieli tekisi, ja äiti vielä lisää kuormaa uhkailemalla heittää pois kodista.

Mieti samaa tilannetta omalla kohdallasi esim. siten että miltä tuntuisi jos miehesi sanoisi ihan tosissaan että oon kattonu tota sun kodinhoitoa tässä jo vähän aikaa, alapa hoitaa hiukan paremmin tai minä vaihdan vaimoa. Erotus tässä tosin on se että aikuinen pystyy käsittelemään asiaa, pieni lapsi ei kun äiti sanoo ihan tosissaan että pistää kodista pihalle... :( :( :(
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Blue, KUN EN OLE UHKAILLUT!! Olen vain todennut lapselle asian, että mikä tässä olisi ratkaisu ongelmiin? Olisiko yksi vaihtoehto perhekotipaikka jos ei koulunkäynti muuten suju?

Eikä lapsi luultavasti kauaa muista mitä hänelle sanotaan. Koska esim; olen monet kerrat sanonut hänelle, että ole kiltisti koulussa jne jne. Niin ei hän sitä kuitenkaan noudata. Ja kun näitä pöllöyksiä hän on tehnyt, olen tiedustellut, että miksi olet huonosti toiminut ja miten pitäisi toimia paremmin? Ei hän osaa noihinkaan mitään vastata. Ja pöllöyksien tekeminen sen kuin jatkuu vain. Harmittaa vain suuresti kun lapsi ei osaa muuttaa käyttäytymistään parempaan suuntaan. Täällä kotona kuitenkin arki rullaa ihan mukavasti. Ei täällä ole ongelmia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vielä jatkaa;24935751:
Blue, KUN EN OLE UHKAILLUT!! Olen vain todennut lapselle asian, että mikä tässä olisi ratkaisu ongelmiin? Olisiko yksi vaihtoehto perhekotipaikka jos ei koulunkäynti muuten suju?

Eikä lapsi luultavasti kauaa muista mitä hänelle sanotaan. Koska esim; olen monet kerrat sanonut hänelle, että ole kiltisti koulussa jne jne. Niin ei hän sitä kuitenkaan noudata. Ja kun näitä pöllöyksiä hän on tehnyt, olen tiedustellut, että miksi olet huonosti toiminut ja miten pitäisi toimia paremmin? Ei hän osaa noihinkaan mitään vastata. Ja pöllöyksien tekeminen sen kuin jatkuu vain. Harmittaa vain suuresti kun lapsi ei osaa muuttaa käyttäytymistään parempaan suuntaan. Täällä kotona kuitenkin arki rullaa ihan mukavasti. Ei täällä ole ongelmia.

Lapsesi on sairas. Hänellä on diagnoosit siihen miksi hän ei pysty hallitsemaan käytöstään. Sinun pitäisi ymmärtää se. Vaikka kiunka lapsesi tietää että hänen pitäisi käyttäytyä fiksusti yms. hän EI PYSTY koska sairaus estää sen!! Siinä vaiheessa kun sinä hyväksyt sen ja lakkaat paasaamasta lapsellesi kuinka hänen pitäisi käyttäytyä ja sen sijaan alat konkreettisesti auttaa häntä hallitsemaan itseään (ja haet aktiivisesti apua kouluun jos teillä kotona kerran menee hyvin) sekä hänen että sinun olosi helpottuu huomattavasti.

Ja kyllä, musta on uhkailua se että äiti sanoo lapselleen että olisko sun sitten parempi asua muualla kuin kotona kun et osaa käyttäytyä (Ja miten se perheryhmäkoti sitten edes olisi ratkaisu lapsesi ongelmiin kerran vain koti on se paikka jossa hän pystyy olemaan kunnolla?). Vaikka sen sanoisi kuinka "rakentavasti ehdottamalla"..
 
se sun lapses todellakin tajuaa mitä sä sille sanot. ad/hd lapsi ei tajua mitä tarkoittaa lause ole kiltisti, se pitää selittää tarkemmin. mut jos sä sanot lapselle et kun oot huono koulussa niin parempi muuttaa pois äidin luota niin kyl 7 vuotias sen jo tajuaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ja ad/hd lapsi ei voi aina itselleen mitään vaan tekee asioita oikeastai ns. vahingossa kun on siinä keskittymisessä vaikeuksia.

huonosti sua on neuvottu miten lapses kanssa kuuluu käyttäytyä, vai kiinnostaako sua?????
 
Lapsesi on sairas. Hänellä on diagnoosit siihen miksi hän ei pysty hallitsemaan käytöstään. Sinun pitäisi ymmärtää se. Vaikka kiunka lapsesi tietää että hänen pitäisi käyttäytyä fiksusti yms. hän EI PYSTY koska sairaus estää sen!! Siinä vaiheessa kun sinä hyväksyt sen ja lakkaat paasaamasta lapsellesi kuinka hänen pitäisi käyttäytyä ja sen sijaan alat konkreettisesti auttaa häntä hallitsemaan itseään (ja haet aktiivisesti apua kouluun jos teillä kotona kerran menee hyvin) sekä hänen että sinun olosi helpottuu huomattavasti.

Ja kyllä, musta on uhkailua se että äiti sanoo lapselleen että olisko sun sitten parempi asua muualla kuin kotona kun et osaa käyttäytyä (Ja miten se perheryhmäkoti sitten edes olisi ratkaisu lapsesi ongelmiin kerran vain koti on se paikka jossa hän pystyy olemaan kunnolla?). Vaikka sen sanoisi kuinka "rakentavasti ehdottamalla"..

Aamen tälle.
 
Blue, välillä murehdin jo sitäkin että millainen aikuinen lapsesta mahtaa tulla? Tosin olen varautunut siihenkin, että lapsi saattaa elää kanssamme koko elämänsä. Parempihan hänen aikuisenakin olisi olla kanssamme, eipähän olisi murhetta sitten, että miten hän pärjää ja eipähän ehkä tekisi mitään isompia pöllöyksiä.
 

Yhteistyössä