Ei koskaan yhteisiä lapsia

[Hallatar]

Onko kenelläkään sellaista tilannetta, ettei mies halua yhteisiä lapsia? Meillä molemmilla on kaksi lasta edellisestä liitosta, eikä mies enää enempää halua. Minäkään en periaatteessa halua, mutta haluaisin, että mies haluais... Siis tarkoitan, että tuntui todella pahalta kun mies tyrmäsi jyrkin sanon lasten hankkimisen kun siitä vaivihkaa kyselin. En minäkään halua niitä lapsia enempää, mutta kun mies sanoi, ettei hän missään nimessä halua enää lapsia, tuli sellainen tunne, ettei hän halua mun kanssa perustaa perhettä. Exänsä kanssa kyllä halusi lapsia, omakotitalon ja normaalin perhe-elämän, mutta mun kanssa ei mitään tuollaista. Me eletään kahden aikuisen elämää (lapset eivät asu meillä), eli matkustellaan jne., mikä on kyllä omalla tavallaan ihanaa. Mutta ollaanko me mikään perhe?
Entä onko mulla oikeus loukkaantua, kun mies ei halua mun kans lasta? Syy tähän ei oo kyllä minussa vaan miehen menneisyydessä: oli kuulemma niin helvetillistä perhe-elämää, ettei hän sellaista enää ikinä halua. No, mun kans vois olla ihan erilaista, mutta mies ei halua edes puhua asiasta.
Joskus tuntuu, etten ikinä yllä miehen exän tasolle, heillä kun on ne yhteiset lapset, jotka yhdistää heidät ikuisesti toisiinsa. Meillä ei ole mitään yhteistä... Siis samanlaista yhteyttä kuin miehellä ja exällä. Kyllä, olen hieman mustasukkainen siitä...
Ymmärsikö kukaan?

 

[julmia]

Kyllä on tuttua. Miehellä on yksi lapsi, minulla ei lapsia ja mies ei halua entisten kokemusten takia lisää. Minäkään en periaatteessa ole koskaan halunnut lapsia, mutta loukkaa silti. Mies on selittänyt, ettei parisuhde oli "kilpailutilanne", ei voi verrata nykyistä entiseen. Hän ei vaan enää halua sellasta pikkulapsi-elämää jne. Miehen mielestä meillä on muuta sellaista, mitä entisessä suhteessa ei ollut: toimiva seksi, yhteiset mielenkiinnon kohteet jne. ettei tarvita mitään laspia tai talolainaa yms. naimisiinkaan ei halua, koska se on kirkollista. Kihloihin ehkä voisi suostua - aika romanttista... ilmeisesti miehille nämä asiat eivät ole samassa määrin tärkeitä.

 

[kuumetta]

Minä pahastuisin ja loukkaantuisin kyllä, jos mieheni sanoisi noin ja vaikka en itse lapsia haluaisikaan. Tulisi just sellainen olo että miksi se ex sitten sai kaiken sen ja minä en... Meillä vähän eri tilanne, sillä molemmat halutaan yhteisiä lapsia mutta kyllä ymmärrän, mitä tarkoitat. Minulle oli tärkeää myös, että olemme naimisissa ennen kuin yritämme saada lapsia (vaikka hiukan aiemmin sitten lopulta yrittämisen aloitimmekin), osittain senkin vuoksi, että mies oli naimisissa exänsä kanssa, kun lapset syntyivät. Tuntui kurjalle ajatus, että ensimmäiset lapset olisivat olleet avioliitossa syntyneitä mutta minun lapseni eivät (ihan kuin sillä olisi jotakin väliä enkä edes kehdannut sitä miehelle tai kenellekään muullekaan tunnustaa). Suurempi syy tosin oli, että vain halusin naimisiin tuon ihanan miehen kanssa.

Tsemppiä sinulle.

 

[Sarmiina]

Mä en siis ole ainoa... Mun miehellä on yksi lapsi ja mulla kaksi edellisistä suhteista. Mies on ollut yhteistä lasta vastaan pitkään, mut nyt kännipäissään kysyi, onko ikinä sanonut ettei halua lasta mun kanssa. Mä olin ihan koska sen käsityksen on antanut. Nyt ei suostu edes puhumaan asiasta, saati selittämään mitä tarkoitti. Mun nuorin on 6vuotias, ja jos mä vielä lapsen haluaisin, sen tulisi tapahtua tässä parin vuoden sisällä.
Mutta mulla on tän suhteen ajan ollut just tollainen tunne, etten mä yllä ukon exän tasolle. Sanoinkin kerran ukolle, että tuntuu siltä, etten kelpaa hänen lapsen äidiksi. Se kolahdutti aika paljon miestä. Muutenkin mun mies on sellainen, kenen kanssa on mahdotonta puhua tulevaisuudesta, vaikka sillä on ihan selvät suunnitelmat sen suhteen.

 

[Hukkapätkä]

Meilläkin on keskusteltu yhteisistä lapsista ja mies on sanonut ettei ole varma haluaako enään ikinä lisää lapsia (hänellä kaksi edellisestä liitosta). Meillä tosin yhteistä elämää niin vähän aikaa takana, että vielä ei edes ole lasten aika.. Mutta kuitenkin haluaisin sen varmistuksen, että lapsia joskus yhdessä saamme rakkaan mieheni kanssa, tiedä sitten.. Se oli aika osuvasti sanottu, että miksi lapsia exän kanssa, muttei minun kanssa.. Tuntuu muutenkin välillä ikävältä, kun mies puhuu edellisestä suhteesta, että se oli jotenkin parempi ja pysty tulevaisuutta suunniteleen (lapsia ja häitä ) mitkä sitten toteutuikin.. Mulle vaan kommentoi näihin, että katotaan sitten joskus, ehkä.. Mä niitä lapsia kuitenkin tulevaisuudessa haluan..

 

[Hallatar]

Ihanaa (ja toisaalta teidän muiden osalta surullista) kuulla, etten ole ainoa joka on tässä tilanteessa!

 

[syys-sade]

Olen 36-v. ja uusi puolisoni on 33-v.
Hänellä ei ole lapsia eletystä elämästä, itselläni on kolme.
Hän sanoi heti tavattuamme ettei halua koskaan omia lapsia eikä naimisiin,avoliitto hänellä oli päättynyt juuri näistä syistä. Hänen eksä kiristi neljän vuoden avoliiton jälkeen naimisiin ja lapsia.

Asia puhuttiin heti selväksi,en itsekkään enään haluaisi alkaa alusta sitä vauvarumbaa ja kaikkea,lapseni ovat jo isoja.

Halusin kuitenkin tietää miksei hän halua omia lapsia, hän sanoi aina ajatelleen ettei olisi / osaisi olla hyvä isä lapsille.
Hänellä täytyy olla korkeat vaatimukset siitä suoriutumiselle ja hän varmasti haluaisi olla niin hyvä isä.
Sillä minun lapseni suorastaan palvovat häntä, hän lellii heidät ihan pilalle ja viettää todella paljon aikaa heidän kanssaan harrastaen ja puuhastellen.
Hän on aina valmis ammaamaan jos minulla on menoa ja kaikella tavalla on kultainen isäpuoli!.
Kunnioitan hänen toivettaan,olen onnellinen että minä ja lapset olemme saaneet hänet elämäämme.
Enkä todellakaan ole loukkaanutnut ettei hän halua kanssani lapsia,olen kuullut niin monesti olevani hänelle ehdottomasti paras nainen hänen elämässään.
ja kuinka hän toivoo meidän jakavan elämää yhdessä elämän loppuun asti,sitä minäkin toivon!.