Mä en ymmärrä läksyjen ideaa. Ensin ollaan pitkä päivä koulussa ja sitten pitää vielä yksin jatkaa tehtävien tekemistä kotona. Mitä se hyödyttää? Ihan oikeasti! Jos joku väittää, että lapsi ei opi kertolaskua harjoittelemalla koulupäivien aikana, niin enpä usko. Selitykseksi tarjotaan jotain että "on hyvä palauttaa mieliin päivällä opittu..." Ai miksi? Miksi se on hyvä, jos kerran oppii ilman sitäkin?
Miksi läksyt sitten on huono juttu? No juuri siksi, että lapsi on jo päivätyönsä tehnyt. Ei moni aikuinenkaan suostu jatkamaan töitä enää työpäivän jälkeen kotona. Tai ne jotka niin tekevät, niin pitävät vastaavasti saldovapaita ikään kuin hyvityksenä. Lapsen silti odotetaan tekevän säännöllisesti "ylitöitä" työpäivän jälkeen kotona.
Muistan hyvin miten läksyt stressasi minuakin. Koulupäivän jälkeen oli kivaa (ja tärkeää) leikkiä. Koko ajan alitajunnassa painoi tekemättömät läksyt, kun tiesi että ne on tehtävä ja illalla tulee ohjelmia telkkarista mitä haluaisi katsoa. Ja jos läksyt olisi tarkoitus tehdä heti koulupäivän jälkeen, eli koulupäivää pidentämällä, niin miksei sitten pidennetä koulupäivää? Opettajienko se on tärkeää päästä viimeistään klo 15 kotiin?
Aika useinhan se menikin sitten siihen, että läksyt jäi tekemättä ja niitä kopsattiin 10min ennen tunnin alkua kaverilta. Tai yritettiin salailla tekemättömiä läksyjä niin, että täytteli numeroita sitä mukaa kun läksyjä läpikäytiin tunnilla. Jos opettaja sattui kysymään itseltä, niin vastaus oli "no just sitä kohtaa en osannut".
Oppimista ja opettamista pitäisi kehittää ns. stressittömämpään suuntaan. Kyllä ne lapsikullat vielä ehtivät stressata ja murehtia työelämässä. Ja voisihan läksyjä toki satunnaisesti olla. Esimerkiksi jos käydään jotain isompaa kokonaisuutta läpi tiukassa aikataulussa. Mutta nythän se on sääntö, ei poikkeus, että läksyjä "määrätään".