Ei se välttämättä ole vieraan mulkun perässä oireilemista, jos seksi oman kullan kanssa ei jostain syystä enää kiinnosta.
Minulla on identtisiä kokemuksia alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Suhde tosin paljon pidempi, eli yli 25 vuotta.
Olen itseasiassa käynyt kahteen kertaan läpi tuon saman prosessin ja ensimmäinen kerta taisi olla juuri tuossa 15v paikkeilla.
Mies on todella kullannuppu. Turvallinen, uskollinen ja hyvä kaveri. Taloudellisesti olemme tasa-arvossa, joten mikään elättämis ja roikkumis juttu ei toteudu.
Alkuvuosina kaikki oli ihanaa ja seksiä joka päivä, montakin kertaa. Mikään ei vaivannut, ei edes se että myös minun miehellä on huomattavan pieni penis. Se oli meidän kotiasia ja sen kanssa osattiin olla. Ulkopuoliset eivät sitä tienneet, eikä se muille olisi kuulunutkaan.
Mutta vuosia myöhemmin tuli juuri lihomista, hiusten harvenemista, ei niinkään epäsiisteyttä, mutta henki haisi jne. Niitä selkäkarvoja myös riittää, laikku siellä toine täällä. Seksi alkoi tökkiä ja yllättäen se pieni kalu alkoi näyttää vastenmieliseltä. Nuorena olin ehkä tietämätön ja kokematon, joten en tajunnut asioita. Nyt kun seksiä tulee joka torvesta ja ihmiset ovat vapaampia, näkee kuinka muhkeita kaluja on olemassa.
Noh, kalun koko on vain yksi asia.
Minun piti käydä aika alhaalla, lähellä sitä että eroan ja hakeudun sellaisen miehen kimppaan, joka ei töki ja ole vastenmielinen.
Lähes vuosi meni, että seksiä oli vain kerran kuussa tai harvemmin. Puutteessaan mies tyydytti itseään ja se vaan lisäsi inhoani seksiä kohtaan, koska hän ei mitenkään peitellyt oman käden touhujaan. Yleensä minun piti olla humalassa, että saatoin antautua miehelleni, joka kyllä jaksoi vongata seksiä entiseen malliin. Kännissä ei orkkukaan tule, joten olin lähinnä tyydyttäjän asemassa. Onneksi olen kestomärkä, joten vaikutan kiihottuneelta, vaikken olekaan.
Jossain vaiheessa tajusin, että se hyvätukkainen, puhdas hengityksinen, sileäselkäinen ja ehdottoman suuri munainen mies ei välttämättä olekaan tarkoitettu minulle löydettäväksi.
Aloitin itsetutkiskelun ja oman kuntoutuksen ja pääsinkin yli oireistani. Seksi alkoi maistua ja tuntuu niinkuin se pieni munakin kasvoi taas silmissäni riittävän isoksi.
Seksielämä ei palautunut ennalleen, mutta tyydytti meitä molempia. Aurinko hymyile meille.
Nyt kymmen vuotta myöhemmin, aloitettuani järjestöelämän, tapaan paljon uusia ihmisiä ja olen huomannut että oireet ovat palanneet. Ravintolaillat ja niiden päälle saunomiset ovat tehneet sen, että katselen taas muita miehiä uudella silmällä. Saan paljon huomiotakin, koska olen iästäni huolimatta ( kuulemma ) seksikäs ja vapaanoloinen pakkaus.
Mies kotona on alkanut taas öklöttää. Viat näkyvät uudelleen ihan eritavalla ja seksi ei innosta yhtään. Vieraissa en ole käynyt, mutta pelkään että joskus se lipsahtaa, kun uusissa tuttavuuksissa on ihan tasokkaita miehiä ja olen ymmärtänyt, että he eivät sulje pois seksin merkeissä tapahtuvaa huvittelua.
Yritän nyt toistaa sen aiemman kuntoutusrupeamani ja tehdä omasta miehestäni silmissäni haluttavamman, että saisin taas seksistä samaa tyydytystä kuin ennenkin.
Pitkä tarina, ei mitään opetusta, mutta jos ajatus siitä, että alkuperäinen ei ole yksin, niin ehkä se on sen väärti.