Ei jaksa enää lapsen kaverittomuutta. Millään en jaksa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vattu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vattu"

Vieras
Mulla on terveysongelmia(fyysisiä), niiden puoleen rahaa vähästi, mutta riitävästi. Elarikiista tosin menossa. Paha sellainen. Ei ole sukulaisia, ei kavereita, ei ole mitään. Vittu yhtään mitään. Myö jos kuoltas pennun kanssa, niin kukaan ei jäis suremaan. Paitsi koira.
Pistin lapsen isälleen viikonlopuksi, kun yksinkertaisesti ei rahkeet enää riitä. On masentunut kaverittomuudesta. Maanantaina soitan nuorisopsykalle, nyt vedän salmiakkisnapsia känniin asti(minulla harvinaista tämä alkoholinkäyttö). Vittu mulle niin riitti. Niin riitti. Minusta ei ole enää tukevaksi äidiksi. Liekö aidiksi enää ollenkaan. Taida antaa periksi. Lapsi ei halua muuttaa missään nimessä isälleen, mutta mä en jaksa enää. En vain jaksa. Vittuako mä tännekään nillitän. Jos olisi ase, niin ampuisin itseni ihan just. Mutta ei ole. Niinpä tyydyn vain kusettamaan koiran, ja juomaan pään täyteen.
Niin surullista. Kukaan ei voi tajuta sitä tuskaa, kun lapsella ei ole kavereita, jos ei ole sitä itse kokenut. Se on tappavan kipeätä.
 
Ymmärrän sua. Mun lapsella on kavereita, mut muita ongelmia. Fiilikset on samat. Ku toivois ett ois joku taikasauva, jolla vois muuttaa kaiken hyväksi. Mut ei voi. Mä mietin eilen illalla, ett ei musta oo tähän, soitan lastensuojeluun, ottakoot huostaan ja hoitakoon asiat, en jaksa enää. mut pakko vaan jaksaa...
 
Ymmärrän sua. Mun lapsella on kavereita, mut muita ongelmia. Fiilikset on samat. Ku toivois ett ois joku taikasauva, jolla vois muuttaa kaiken hyväksi. Mut ei voi. Mä mietin eilen illalla, ett ei musta oo tähän, soitan lastensuojeluun, ottakoot huostaan ja hoitakoon asiat, en jaksa enää. mut pakko vaan jaksaa...

Niin, olipa ongelma mikä hyvänsä, mutta kun se koskee omaa lasta, niin se tuska on järjetön. Kestämätön. Varsinkin jos on ongelman kanssa aivan yksin. Ja vielä jos ongelma on pitkäkestoinen.
En tajua mikä tuossa lapsessa no vikana, ettei kukaan halua sen kanssa kaveerata syvemmin. Tuttuja on pilvin pimein, mutta vapaa-ajalla kaverit puuttuvat. Välillä saa jonkun kaupoille, mutta harvoin. Ei hän jaksa oikein itsekään enää yrittää ja yrittää.
 
Niin, olipa ongelma mikä hyvänsä, mutta kun se koskee omaa lasta, niin se tuska on järjetön. Kestämätön. Varsinkin jos on ongelman kanssa aivan yksin. Ja vielä jos ongelma on pitkäkestoinen.
En tajua mikä tuossa lapsessa no vikana, ettei kukaan halua sen kanssa kaveerata syvemmin. Tuttuja on pilvin pimein, mutta vapaa-ajalla kaverit puuttuvat. Välillä saa jonkun kaupoille, mutta harvoin. Ei hän jaksa oikein itsekään enää yrittää ja yrittää.

Oletko/oletteko yrittäneet selvittää syytä? Ennen kuin itsarin tekee tai lapsen antaa huostaan, kantsii yrittää muuttaa asiaa. Siis JOS sitä ei ole vielä tehnyt.
 
Minä niin tiedän sen tuskan joka tulee kun on huoli omasta lapsesta. Meillä oli kaikenlaista "vialla" ja on vieläkin, on mahdotonta olla tuntematta syyllisyyttä lapsen murheista. Meillä lapsella todettiin sitten psyyk. sairaus ja se auttoi ymmärtämään.
Itse tajusin vasta monen vuoden itsesyytösten ja taistelujen jälkeen, että
parhaiten autan tuota lasta pitämällä isestäni huolta myös ..
Voimia!
 
[QUOTE="Ventti";29622586]Oletko/oletteko yrittäneet selvittää syytä? Ennen kuin itsarin tekee tai lapsen antaa huostaan, kantsii yrittää muuttaa asiaa. Siis JOS sitä ei ole vielä tehnyt.[/QUOTE]

Ollaan lapsen kanssa mietitty ja mietitty, yritetty keksiä ratkaisuja, hankittu monia harrastuksia jne. Mikään ei tuota tulosta. Hetkellistä ehkä. Mä olen niin väsynyt tähän, niin väsynyt. Itsellä pahat terveysongelmat, niin ei jaksaisi enää tätä. Ei vittu jaksa vuodesta toiseen. Kai tossa penskassa on joku vika, mitä me itse ei vaan huomata?
 
Ollaan lapsen kanssa mietitty ja mietitty, yritetty keksiä ratkaisuja, hankittu monia harrastuksia jne. Mikään ei tuota tulosta. Hetkellistä ehkä. Mä olen niin väsynyt tähän, niin väsynyt. Itsellä pahat terveysongelmat, niin ei jaksaisi enää tätä. Ei vittu jaksa vuodesta toiseen. Kai tossa penskassa on joku vika, mitä me itse ei vaan huomata?

Ai, lapsessa vika... Jos sulla ei oo ystäviä, niin eiköhän ole luontevaa, että malli periytyy lapselle. En sano, että ongelma on siinä, mutta eipä ole normaalia reagoida noin miten reagoit. Mikä sussa on vikana sitten, kun sulla ei ole ystäviä ja et ole tarjonnut lapsellesi sosiaalista mallia ja ympäristöä?
 
Siis millä tavoin, konkreettisesti, se vaikuttaa sun jaksamiseen jos lapsella ei ole kavereita?
Kärsiikö se siitä kuinka ja miten se näkyy? Lapsen ikä?
Itse nimittäin vietin lapsuuteni aika lailla yksin enkä kokenut sitä kamalaksi. En ole kauhean sosiaalinen vieläkään. Tarviiko kaikkien ollakaan???
 
Ai, lapsessa vika... Jos sulla ei oo ystäviä, niin eiköhän ole luontevaa, että malli periytyy lapselle. En sano, että ongelma on siinä, mutta eipä ole normaalia reagoida noin miten reagoit. Mikä sussa on vikana sitten, kun sulla ei ole ystäviä ja et ole tarjonnut lapsellesi sosiaalista mallia ja ympäristöä?

Missä kohtaa mä olen sanonut, ettei mulla ole kavereita?
 
Missä kohtaa mä olen sanonut, ettei mulla ole kavereita?

"Mulla on terveysongelmia(fyysisiä), niiden puoleen rahaa vähästi, mutta riitävästi. Elarikiista tosin menossa. Paha sellainen. Ei ole sukulaisia, ei kavereita, ei ole mitään. Vittu yhtään mitään. Myö jos kuoltas pennun kanssa, niin kukaan ei jäis suremaan. Paitsi koira."

Tuossa sanoit, ettei ole sukulaisia, ei kavereita ja kukaan ei jäisi suremaan teitä, paitsi koira. Hanki apua sun masennukseen, se ei ole lapsen vika!
 
Siis millä tavoin, konkreettisesti, se vaikuttaa sun jaksamiseen jos lapsella ei ole kavereita?
Kärsiikö se siitä kuinka ja miten se näkyy? Lapsen ikä?
Itse nimittäin vietin lapsuuteni aika lailla yksin enkä kokenut sitä kamalaksi. En ole kauhean sosiaalinen vieläkään. Tarviiko kaikkien ollakaan???

!. Lapsen tuska, että elämä menee hukkaan, kun ei ole kavereita kenen kanssa olla ja menä esim. uimaan, keikoille yms.
2. lapsi vm 1999
3. Oma lapsi haluais kavereita/ystäviä, ja kärsii siitä. On masentunut. Nukkuu koulun jälkeen tuskaansa, ja katsoo videoita. Ei ole sinun luonteinen.
 
Lapsi on ehkä vain erilainen, tietyssä iässä kun tarpeeksi poikkeaa, hyvällä tavallakin, muut sorsii, kateuttaankin joskus. Meillä näin. Lapsi sm- urheilija- ja ns. "kaverit" yrittää kyykyttää. Voi siinä muutakin tietty olla mutta tuo kateus on paha, aikuisillekin. Kun joku on vaikka harvinaisen kaunis, sitä voi olla hankala muiden nähdä muuta kun tuo kuori. Mutta uskokaa pois: jokaiselle on pari tai puolisko tai sielunkumppani tai miksi sanotaankaan. Lapsesta tulee vahva , usko ja näe, olet vielä ylpeä...! Tsemppiä!!! Halaus! Äläkä nyt liikaa siellä juo kun se vaan voimistaa tunnetta ja sulla ei just nyt taida olla kovin mahtava fiilis! Mene vaikka nukuskelemaan, kello jo paljon!
 
Ollaan lapsen kanssa mietitty ja mietitty, yritetty keksiä ratkaisuja, hankittu monia harrastuksia jne. Mikään ei tuota tulosta. Hetkellistä ehkä. Mä olen niin väsynyt tähän, niin väsynyt. Itsellä pahat terveysongelmat, niin ei jaksaisi enää tätä. Ei vittu jaksa vuodesta toiseen. Kai tossa penskassa on joku vika, mitä me itse ei vaan huomata?

Oletteko miettineet kenenkään ulkopuolisen tahon kanssa? Opettajien? Minä ikäinen lapsi kyseessä ?Kärsiikö lapsi kovasti kaverittomuudesta (kysyn siksi kun sellaisiakin on jotka eivät kärsi)? Jotkut neuropsykiatriset vaivat (esim. asperger/adhd) voivat aiheuttaa sosiaalisia haasteita ja niitä voi olla joskus hyvinkin vaikeita havaita, etenkin jos vanhemmalla itsellään on ollut samanlaista, eikö osaa pitää lapsen haasteita epänormaalina.
 
"Mulla on terveysongelmia(fyysisiä), niiden puoleen rahaa vähästi, mutta riitävästi. Elarikiista tosin menossa. Paha sellainen. Ei ole sukulaisia, ei kavereita, ei ole mitään. Vittu yhtään mitään. Myö jos kuoltas pennun kanssa, niin kukaan ei jäis suremaan. Paitsi koira."

Tuossa sanoit, ettei ole sukulaisia, ei kavereita ja kukaan ei jäisi suremaan teitä, paitsi koira. Hanki apua sun masennukseen, se ei ole lapsen vika!

Samaa mieltä. Tuo ei voi olla hyväksi lapselle.
 
"Mulla on terveysongelmia(fyysisiä), niiden puoleen rahaa vähästi, mutta riitävästi. Elarikiista tosin menossa. Paha sellainen. Ei ole sukulaisia, ei kavereita, ei ole mitään. Vittu yhtään mitään. Myö jos kuoltas pennun kanssa, niin kukaan ei jäis suremaan. Paitsi koira."

Tuossa sanoit, ettei ole sukulaisia, ei kavereita ja kukaan ei jäisi suremaan teitä, paitsi koira. Hanki apua sun masennukseen, se ei ole lapsen vika!

Lapsella ei ole sukulaisia, kavereita eikä yhtään mitään elämässä. Mulla on kavereita/yksi ystävä, mulla on koira. Ja mulla on helevetisti tekemistäkin. Mulla ei ole masennusta, mulla on helvetinmoinen ahdistus.
 
Nyt kannattaa ottaa ihan rauhallisesti. Älä ota alkoholia, koska se ei auta, vaan lähinnä pahentaa tilannetta. Ahdistus lapsesi kaverittomuudesta luultavasti juontaa juurensa jostain muusta, ehkä aikaisenpaan elämääsi liittyvistä tilanteista. Tilanne ei todellakaan ole kriittinen lapseesi nähden, vaan itsesi, jos ajattelet jo itsemurhaa. Etsi apua itsellesi ja lapsellesi.
 
[QUOTE="Tuuli";29622642]Lapsi on ehkä vain erilainen, tietyssä iässä kun tarpeeksi poikkeaa, hyvällä tavallakin, muut sorsii, kateuttaankin joskus. Meillä näin. Lapsi sm- urheilija- ja ns. "kaverit" yrittää kyykyttää. Voi siinä muutakin tietty olla mutta tuo kateus on paha, aikuisillekin. Kun joku on vaikka harvinaisen kaunis, sitä voi olla hankala muiden nähdä muuta kun tuo kuori. Mutta uskokaa pois: jokaiselle on pari tai puolisko tai sielunkumppani tai miksi sanotaankaan. Lapsesta tulee vahva , usko ja näe, olet vielä ylpeä...! Tsemppiä!!! Halaus! Äläkä nyt liikaa siellä juo kun se vaan voimistaa tunnetta ja sulla ei just nyt taida olla kovin mahtava fiilis! Mene vaikka nukuskelemaan, kello jo paljon![/QUOTE]

Kateuskortti on aiemmin jo heitetty kehiin. Lapsi on hemmetin hyvä koulussa(ka 9,5, sen kummemmin panostamatta), hän on oman tyylisensä(eri tyyli musassa ja pukeutumisessa kuin muilla), ei halveksi kuitenkaan muiden tyyliä jne. Rahaaa on myös enemmän käytössä kuin joillakin. On saanut hymytyttö-patsaan jne. Mutta silloinkaan ei ollut kavereita...
 
[QUOTE="Anu";29622671]Nyt kannattaa ottaa ihan rauhallisesti. Älä ota alkoholia, koska se ei auta, vaan lähinnä pahentaa tilannetta. Ahdistus lapsesi kaverittomuudesta luultavasti juontaa juurensa jostain muusta, ehkä aikaisenpaan elämääsi liittyvistä tilanteista. Tilanne ei todellakaan ole kriittinen lapseesi nähden, vaan itsesi, jos ajattelet jo itsemurhaa. Etsi apua itsellesi ja lapsellesi.[/QUOTE]

Hohhoijaa. Miten mun aiempi elämä voi olla syypää siihen, että lapsella ei ole kavereita? Eihän se nyt jumalauta voi vaikuttaa mitenkään. Varsinkaan kun en ole mikään paha tyyppi. Ujo olen kyllä, aina ollut. Lapseni ei ole. On sellainen normaali, jopa reipas välillä.
 
Minkä ikäinen lapsesi on, onko tyttö vai poika? Mulla kanssa vajaa 14v poika, joka paljon yksin. Ei ole halunnut lähteä mukaan kavereiden hölmöilyihin ja kun olen joutunut niihin (hölmöilyihin) välillä puuttumaan, kaverit ovat jättäneet tyystin ulkopuolelle. Olempahan oppinut läksyni, enää en puutu. Poikani viihtyy kumminkin hyvin yksinään, harrastuksissa hänellä on kavereita ja chattailee netissä joidenkin kamujen kanssa. Olen huomannut, että patistaminen hakemaan kavereita tekee enemmän hallaa kuin hyötyä pojan itsetunnolle. Tehkää yhdessä kivoja asioita ja yritä käsitellä oma ahdistuksesi asian suhteen, muuten asia saa liian isot mittasuhteet. Ei väkisin, kavereita löytyy kun on niiden aika löytyä. Ikävintä on, että poikasi varmasti aistii oman surusi ja ahdistuksesi, ehdottaisin että hankkisit itsellesi keskusteluapua asiaan. Kaikkea hyvää teille.
 
Lapsella ei ole sukulaisia, kavereita eikä yhtään mitään elämässä. Mulla on kavereita/yksi ystävä, mulla on koira. Ja mulla on helevetisti tekemistäkin. Mulla ei ole masennusta, mulla on helvetinmoinen ahdistus.

Kutsuppa sä sitten sitä ahdistus tai millä nimellä tahansa, niin tarttet apua. Ymmärrän, että lapsen kaverittomuus tuntuu pahalta, mutta sun kirjoitusten perusteella sun reaktio menee ihan yli, joka johtuu sun omista ongelmista. Kun hankit itsellesi apua, pystyt oikeasti olemaan lapsesi tukena ja turvallisena vanhempana, etkä elä lapsen kautta omia ongelmiasi.
 
[QUOTE="ai mää vai";29622685]Minkä ikäinen lapsesi on, onko tyttö vai poika? Mulla kanssa vajaa 14v poika, joka paljon yksin. Ei ole halunnut lähteä mukaan kavereiden hölmöilyihin ja kun olen joutunut niihin (hölmöilyihin) välillä puuttumaan, kaverit ovat jättäneet tyystin ulkopuolelle. Olempahan oppinut läksyni, enää en puutu. Poikani viihtyy kumminkin hyvin yksinään, harrastuksissa hänellä on kavereita ja chattailee netissä joidenkin kamujen kanssa. Olen huomannut, että patistaminen hakemaan kavereita tekee enemmän hallaa kuin hyötyä pojan itsetunnolle. Tehkää yhdessä kivoja asioita ja yritä käsitellä oma ahdistuksesi asian suhteen, muuten asia saa liian isot mittasuhteet. Ei väkisin, kavereita löytyy kun on niiden aika löytyä. Ikävintä on, että poikasi varmasti aistii oman surusi ja ahdistuksesi, ehdottaisin että hankkisit itsellesi keskusteluapua asiaan. Kaikkea hyvää teille.[/QUOTE]

Siis tyttösi, jotenkin oletin että on poika, kun omakin on.
 

Yhteistyössä