Ei isää synnytykseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Naakko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Naakko

Uusi jäsen
11.10.2009
4
0
1
Moniko ei ole huolinut isää mukaan synnytykseen?? Meillä esikoisen synnytys kesti 35h päättyen lopulta sektioon. Muksu oli avotarjonnassa, paikat ei auennut niinkuin ois pitänyt ja itse olin lopulta puolikuollut kivusta, vaikka sainkin epiduraalin ja spinaalin. Miehen puheet nyt kakkosen syntymän lähestyessä kaikkea muuta kuin kannustavia.. olin kuulemma ollut hysteerinen jne. Ja nyt vaan pitäisi kehittää itsekuria yms.etten olisi niin kipeä(=kiljuisi kivusta) :headwall: Muutenkin tuleva synnytys hirvittää ennakkoon niin,että pakko päästä puimaan edellinen pelkopolille. Mieheni saa minut tuntemaan itseni "huonoksi äidiksi", kun en huutamatta pystynyt synnyttämään. Hänellä kokemusta kolmesta synnytyksestä. Ystävää,äitiä tms. ei kuitenkaan ole, joka tulisi tueksi. Onko kukaan synnyttänyt "yksin"????
 
Täällä on varmasti monia yksin synnyttäneitä, mutta voisithan harkita mukaan ulkopuolista tukihenkilöä eli doulaa?
Tässä yks esimerkki doulajutuista:
http://doulapiiri.blogspot.com/
 
Niin ja vielä kehottaisin sua pyytämään että miehesi joka tapauksessa tutustuisi synnytykseen ja varsinkin äänenkäyttöön synnytyksessä, miten tärkeetä se joillekin voi olla. Yks hyvä kirja on "Isä syntymässä" mut en muista oliko siinä noista äänijutuista paljoakaan.
 
Kun kirjoitat, että miehellä on kokemusta kolmesta synnytyksestä niin varmaan tarkoitat että hän on ollut kolmessa mukana ja vertailee sua nyt niihin edellisiin? Jos miehellä olisi OMA KOHTAISTA kokemusta kolmesta synnytyksestä hän tuskin sua arvostelisi... Kannattaa mennä puhumaan asioista pelkopolille, ehkä miehesikin voisi lähteä mukaan ja kertoa omasta näkemyksestään? Siellä voisitte puhua sitten ulkopuolisen erotuomarin kanssa miten koette tilanteen. Jos et keksi ketään ja ulkopuolinen apu ei innosta, niin voisitko ottaa miehen mukaan aluksi ja passittaa miehen sitten pois jos siltä alkaa tuntua? Toivottavasti löydät sinulle parhaan ratkaisun ja saat seuraavasta synnytyksestä hiukan edellistä positiivisemman kokemuksen.
 
mun mies mainas pyörtyä esikoisen synnytyksessä, kun mä huusin niin kovaa kivusta ja sit se meni siitä paniikkiin, että mä kuolen tai jotain. Nyt ei oo varma haluaako mukaan seuraavaan synnytykseen. Enkä minäkään tiedä haluanko sitä mukaan. Ei sitä k:n, p:n ja oksennuksen lentämistä ole kenenkään kiva katsoa, olipa toinen miten rakas ja läheinen tahansa. Kun ei voi tehdä oikeestaan mitään muuta, kuin tarjoilla sitä yrjökuppia ja vettä vuoron perään ja sit pitää kädestä, kun toisen paikat hajoo. Näin meillä eka kerta meni, sairaalaosuus kesti 6h.
Tuntuu tällä hetkellä, että pärjäisin paremmin yksin, mutta toki pelko siitä, että jotain sattuu on suuri. Kai luonnekysymyskin sekä miehellä, että naisella. Olen vaan enemmän sellaista yksin pärjäävää kuin silittelyä kaipaavaa tyyppiä ja mieheni taas on enemmän sellainen silittelijä. =)
 
Mä aion mennä yksin tällä kertaa. En halua siihen ketään "tukihenkilöä" töllöttämään. Helpompi keskittyä olennaiseen, kun ei ole ylimääräistä porukkaa häiritsemässä.
 
Meillä isäntä ollut kaikissa 4 synnytyksessä mukana ja hyvä niin. Huutanut olen ja väittänyt kuolevani ym ym . Toi ukko kulta osaa onneks ottaa sen niin rauhallisesti ja tietää että mä en tykkää ylimääräsestä lääppimisestä ym vaan pyydän sen sit siihen viereen jos haluan. Se on just ollut parasta että se on ollu siinä, kun kivut on ollu huipussaan niin tiedän että se tulee jos pyydän ja vaan on siinä.
Ei mies mun mielestäni voi ruveta arvostelemaan että onko toinen hyvä synnyttämään, huusitko liika tai jotain. Sen homma on olla läsnä siinä ja tukea jos siltä tuntuu...
 
Miesten on niiin helppo kommentoida, et toinen "kiljuu kivusta", kun eivät oo ikinä yrittäneet työntää vesimeloonia persreiästään |O
Ota äitisi tai sisko tai vaikka paras ystävä mukaan!
 

Yhteistyössä