Ei ikinä toista lasta!

[enpä kerro]

Yhden kanssa on liian helppoa,en luovu siitä. Aivan järkyttävää touhua,tänään tässä pyöri neljä 1-4v kakaraa ja minä olen vaan iloinen siitä,että muut paitsi omani lähtivät

 

[Kowalski]

Mun elämä taas helpottui huomattavasti, kun sain toisen lapsen

 

[Vepasto]

No neljä noin pientä on kuitenki eri kuin kaksi omaa, joilla voi olla paljonkin ikäeroa.

 

[Senni Tonnika]

Miullekin riittää tää yksi lapsi. Eikä tämä tämän yhdenkään kanssa aina mitään helppoa ole. Mutta miulle riittää tää yksi. Riittää aika sitten koirienkin kanssa touhuiluun ja niitä haluan lisää.

 

[feger]

Noilla on (mielestäni) iso ikäero ja suurin osa ajasta on kyllä helppoa. =)

 

[vieras]

Meillä kans leikkivät keskenään ei tarvi enää olla itse mukana niin aktiivisesti.

 

[Katja87]

Juuri niin Niitä aikoja odotellessa kun tän yhden kanssa on helppoa, ehkä se päivä tulee joskus

 

[juu]

Entäs jos ainokaisesi kuolee nuorena? Niinkin voi tapahtua, oikeasti. Tai jos e i päätä koskaan hankkia omia lapsia? TAi jos välinne katkeavat kokonaan? Sitten itket yksinäistä vanhuutta...

 

[m]

Voi, oispa itelläki samanlaiset aatteet niin kaikki ois vallan mainiosti..

 

[M Y R K K Y]

Yhen kanssa on vaikeita.Ja hei ap....ne muut ei siis olleet omiasi.Ei toisen lapsista voi aatella että olisivat kuin omia.Niin siis noin yleisesti.adoptio sun muut eri juttu.Ettei kukaan ala viilaa pilkkuja!!

 

[as if]

Entäs jos ainokaisesi kuolee nuorena? Niinkin voi tapahtua, oikeasti. Tai jos e i päätä koskaan hankkia omia lapsia? TAi jos välinne katkeavat kokonaan? Sitten itket yksinäistä vanhuutta...

Kai se lapsen kuolema olis ihan yhtä kamalaa, olisi niitä lapsia yksi tai vaikka kolmetoista?

 

[vieras]

Entäs jos ainokaisesi kuolee nuorena? Niinkin voi tapahtua, oikeasti. Tai jos e i päätä koskaan hankkia omia lapsia? TAi jos välinne katkeavat kokonaan? Sitten itket yksinäistä vanhuutta...

Siis teetkö sinä lapsia varastoon kun noin ajattelet? Ja miten se mihinkään liittyy jos lapsi ei tee itse lapsia? Omituinen olet

 

[Kowalski]

Entäs jos ainokaisesi kuolee nuorena? Niinkin voi tapahtua, oikeasti. Tai jos e i päätä koskaan hankkia omia lapsia? TAi jos välinne katkeavat kokonaan? Sitten itket yksinäistä vanhuutta...

Kai se lapsen kuolema olis ihan yhtä kamalaa, olisi niitä lapsia yksi tai vaikka kolmetoista?

Taatusti.
Mutta kyllä meidän tuttavaperheen tuskaa lisää varmasti sekin, että heillä ei ole yhtään lasta, eikä heille koskaan lapsenlapsiakaan tule. Heidän ainoa lapsensa kuoli viime vuonna, kolmekymppisenä. Sellaisella, jolla on enemmän kuin yksi lapsi, on sentään ne muut lapset ja mahdolliset lapsenlapset lohtuna, antamassa syytä elää.

 

[Madicken04]

Entäs jos ainokaisesi kuolee nuorena? Niinkin voi tapahtua, oikeasti. Tai jos e i päätä koskaan hankkia omia lapsia? TAi jos välinne katkeavat kokonaan? Sitten itket yksinäistä vanhuutta...

Kai se lapsen kuolema olis ihan yhtä kamalaa, olisi niitä lapsia yksi tai vaikka kolmetoista?

Taatusti.
Mutta kyllä meidän tuttavaperheen tuskaa lisää varmasti sekin, että heillä ei ole yhtään lasta, eikä heille koskaan lapsenlapsiakaan tule. Heidän ainoa lapsensa kuoli viime vuonna, kolmekymppisenä. Sellaisella, jolla on enemmän kuin yksi lapsi, on sentään ne muut lapset ja mahdolliset lapsenlapset lohtuna, antamassa syytä elää.

Aivan. (toivottavasti äitinikin joku päivä ymmärtäisi sen :/ )

Vaikka kuulostaa kylmältä niin olen silti kohdallani miettinyt tuota paljonkin ja tullut siihen tulokseen että vaikka toinen lapsista kuolisi ja se olisi aivan käsittämättömän järkyttävä paikka, jäljellejäävän takia minun olisi pakko jaksaa. Hänhän olisi jo menettänyt sisaruksen, olisi liikaa jos hän joutuisi menettämään vielä äitinsäkin... Elämä siis kuitenkin jatkuisi jotain kautta enkä jäisi yksin suruni keskelle.