H
hohhoi
Vieras
Avaudunpa jossain. Tajusin tänään että en ole koko tähänastisen elämäni aikana kohdannut itsekkäämpiä, huonommin käyttäytyvämpiä, kateellisempia, kilpailevampia ja ilkeämpiä ihmisiä kuin äidit. Tämä on tietysti kärjistystä, mutta olen aivan totaalisen väsynyt tähän. Pahinta on tämä "meillä" sitä tätä juttu. Oma perhe lokeroidaan johonkin kuplaan josta käsin selitellään omituisia juttuja joihin muut eivät voi kommentoida. Isät tätä eivät tee, vain äidit. Joskus äidit tietysti saavat tähän isänkin mukaan ja silloin puhutaan jo tyylillä "meidän" vaatetyyli, joka sisältää perheen äidin dominoiman tyylin sekä itselleen, miehelleen että lapselleen. Suorittajaäitejä olen ryhtynyt karttamaan kaukaa. Kakkua ei saa syödä ja kuntosalilla painetaan synnytyslaitokselta lähtien viisi kertaa viikossa. Muut äititutut valitaan tarkasti. Edes bussissa normaali juttelu ei käy, koska voi olla että tuo haluaa lyöttäytyä seuraan. Toisten lapsia mieluiten mulkoillaan ravintolassa kun pitsat lentää pitkin lattiaa mutta kun oma lapsi alkaa huutaa ja viskaa mehumukin lattialle, epäillään kuumetta. Niin, se juttelu. Eivät äidit juttelr keskenään. Eivät he hae perhekahvilassa mitään vertaistukea tai keskustele asioista. He tuijottelevat vaivaantuneesti toisten lasten lastenvaatemerkkejä ja pelkäävät että oma lapsi mokaa. Ylisuojelevat äidit tosin ovat vielä pahempia kuin suorittajat. Jos oma lapsi on kotihoidossa, on kai hyvien käytöstapojen ja avaran, älykkään ihmisen merkki olla tuomitsematta niitä jotka ovat päiväkodissa. Mutta äidit tuomitsevat aiba. Takuuvarmasti. Noh, olen itse 1-vuotiaan yksinhuoltaja. En ole yhdeltäkään toiselta äidiltä saanut vertaistukea, apua tai mitään. Ihan lähimmiltä toki ja riittävää se on, olen normaali, sosiaalinen ihminen ja minun on helppo tutustua ihmisiin. Silti koen jatkuvaa pahaa oloa tästä äiti "jutusta". En tarkoita äitiyttä yleensä, vaikka olen oman rankkuuteni senkin osalta kokenut. Pahaa oloa koen tästä äitiyden päälle kehitetystä jutusta jossa kukaan ei ole oma itsensä ja puhu enää mistään. Normaali hyväntuulinen jutustelu on aina uhka. Pitää pinnistää ja aina näyttää jotain. En oikeen ymmärrä miksi. Sanotaanko että n. 80 prosenttia suomalaisista perheistä on ihan ok ihmisiä vailla suurempia ongelmia. Haittaako se niin paljon jos toisille juttelee, on vähän välittömämpi, rennompi ja tuomitsemattomampi. Kyllä niitä huolia muutenkin riittää. Vähän yhteishenkeä peliin, äidit.