Mikä olisi sinun mielestäsi oikea toimintamalli tällaisen ongelmanuoren kohdalla? Uutinenhan ei taustoja kerro, mutta tehdään kuvitteellinen esimerkki:
Oppilas on tapellut pihalla ja lyönyt toista lasta. Kerta ei valitettavasti ole ensimmäinen laatuaan, vaan sitä on tapahtunut usein. Lapsen vanhempiin ei saada kunnolla kontaktia (heitä ei kiinnosta) ja perheellä on muitakin ongelmia. Oppilaan käytöstä on korjattava. Hän on jutellut kuraattorin ja rehtorin kanssa, mutta silti väkivaltaisuutta esiintyy. Oppilas suhtautuu rehtorin ja kuraattorin keskusteluihin ylimielisesti ja vähätellen. Oppilasta joudutaa ojentamaan koulun käytäntöön kuuluvalla rangaistusmenettelyllä, joka on siis jälki-istunto. Oppilas silti vähättelee myös tätä käytäntöä ja osoittaa ettei sillä ole häneen tehoa. Hän karkaa jälki-istunnosta. Opettaja ei tätä hyväksy, vaan hakee oppilaan suorittamaan rangaistuksensa loppuun.
Mitä muita keinoja sinulla olisi ehdottaa tämän lapsen kasvattamiseksi? Jos puhe ja määrätyt rangaistuksetkin ovat vain ylenkatsomisen kohteita, niin millä tämä lapsi saadaan käyttäytymään. Kysehän ei ole myöskään vain tästä lapsesta, vaan koulun muista oppilaista joiden oppiminen kärsii ja he ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa. Koulusta erottaminen on rankka toimenpide ja useimmiten vain pahentaa sen kohteeksi joutuneen nuoren ongelmia.
Yleensähän tällaisen oppilaan kohdalla otetaan linjaksi nollatoleranssi. Jokaisesta tapauksesta istutaan alas, yritetään olla yhteydessä lapsen kotiin ja tarvittaessa lapselle määrätään sanktioita ja niistä pidetään kiinni. Lapsi pitää saada ehdollistumaan yhteiskunnan pelisääntöihin niin, että hän oppii ymmärtämään ettei voi toimia kuten itseä huvittaa. Tuossa vaiheessa lapsi selviää tappelustaan vielä tunnin jälki-istunnolla ja anteeksipyynnöllä, mutta muutaman vuoden päästä se ei enää riitä. Silloin sitä aletaan tutkia pahoinpitelynä ja sillä on toisenlaiset seuraukset. Pahimmassa tapauksessa "jälki-istunnot" ovat vuosien päästä suoritettava nuorisovankilassa. Toivottavasti vain ennen sitä lapsen käyttäytymismalliin on ehditty saamaan muutos aikaiseksi, ettei sinne saakka tarvitse mennä.