Ei harrastuksia tai kerhoja?

[Kotiäiti]

Onko muita joiden lapset ovat kotihoidossa ja eivät silti syystä tai toisesta käy jumpassa, kuvataidekerhossa, muskarissa, avoimessa päiväkodissa, tai muussa harrastuksessa/kerhossa? Oma lapseni on 2-vuotias ja se, ettei meillä ole virallisia harrastuksia herättää ihmetystä, vaikka teemme vaikka mitä muuta.

Käymme puistossa päivittäin ja lapseni voi halutessaan leikkiä muiden lasten kanssa siellä. Askartelemme kotona, piirrämme ja maalaamme usein, teemme ruokaa yhdessä, luemme ja laulamme paljon, eli samanlaisia juttuja mitä päiväkodissakin kai tehdään. Mielestäni lapseni on sosiaalinen, vaikkei ole ryhmässä usein, koska leikkii jonkun minun kaverini lasten kanssa n. kerran viikossa ja sitten joka päivä puistossa jonkun kanssa.

Tuntuu että monen mielestä jo 2- tai 3-vuotiaana pitää olla paljon ryhmäjuttuja, mutta onko ketään muita kuten me?

 

[hyvältä kuulostaa]

Itselläni 3v joka käy kanssani jumpassa, muskarissa ja seurakunnan kerhossa. Teemme toki paljon muutakin, mutta noissa tapaamme myös muita. Asumme sen verran syrjässä, että yleensä leikimme vain keskenämme, siksi meillä on vähän harrastuksia. Käymme myös uimahallissa, mutta siellä ei koskaan ole muita lapsia samaan aikaan... Jos lapsi on hoidossa, hän ei mielestäni kaipaa harrastuksia. Jos lapsi on kotona, niin ei hän kaipaa niitä silloinkaan, mutta toki on hyvä jossain ihmisten ilmoilla joskus käydä. Ap siis toimii ihan hienosti, älä stressaa asiasta. Kyllä lapsestasi kasvaa ihan sosiaalinen, muiden kanssa ehtii tapella koulussakin. Ja ennen tuota 3-vuoden ikää harva edes leikkii toisten kanssa...

 

[AP]

Kiitos vastauksesta!

 

[nuuskis77]

Meidän esikoinen oli kaksivuotiaaksi kotona, eikä harrastettu mitään "ylimääräistä". Puistossa, kävelyllä, kaupoilla ym. puuhasteltiin päivän aikana ja ihan tyytyväinen oli. Ollaan kyllä vapaa-ajalla aika meneviä eli viikonlopuilla ja iltoina ei aina pyöritty kotinurkissa vaan paljon urheilutapahtumissa ym. Ennen vauvan syntymää esikko ehti olla vuoden hoidossa ja kyselee nyt edelleen vauvan ollessa puolivuotias että miks mä en saa mennä ****-n luo? Oli siis aika mieleinen perhepäivähoitaja... Tilannetta lievittämään aloitti nyt 3,5 vuotiaana ensimmäisen harrastuksen kerran viikossa!

Vauvan kanssa jatketaan samaa linjaa kun esikollakin, eli ei olla missään ohjatussa toiminnassa. Saa sitten aloittaa kun itse osaa pyytää, isomman hömpöttely riittää virikkeeksi vielä pitkään!
Ja juu, samoja juttuja mitä ap kuvailit nin ainakin niissä päiväkodeissa missä itse olen työskennellyt tehdään, lukuunottamatta ruuanlaittoa... Tiukentuneet hygieniamääräykset ei nykyään päästä lapsia edes vilkaisemaan keittiöön päin

 

[br]

Onko muita joiden lapset ovat kotihoidossa ja eivät silti syystä tai toisesta käy jumpassa, kuvataidekerhossa, muskarissa, avoimessa päiväkodissa, tai muussa harrastuksessa/kerhossa? Oma lapseni on 2-vuotias ja se, ettei meillä ole virallisia harrastuksia herättää ihmetystä, vaikka teemme vaikka mitä muuta.

Käymme puistossa päivittäin ja lapseni voi halutessaan leikkiä muiden lasten kanssa siellä. Askartelemme kotona, piirrämme ja maalaamme usein, teemme ruokaa yhdessä, luemme ja laulamme paljon, eli samanlaisia juttuja mitä päiväkodissakin kai tehdään. Mielestäni lapseni on sosiaalinen, vaikkei ole ryhmässä usein, koska leikkii jonkun minun kaverini lasten kanssa n. kerran viikossa ja sitten joka päivä puistossa jonkun kanssa.

Tuntuu että monen mielestä jo 2- tai 3-vuotiaana pitää olla paljon ryhmäjuttuja, mutta onko ketään muita kuten me?

2- tai 3-vuotiaana ei "pidä" olla ryhmäjuttuja, mutta me käydään niissä _äidin_ viihtyvyyden takia.

 

[pijja]

2- tai 3-vuotiaana ei "pidä" olla ryhmäjuttuja, mutta me käydään niissä _äidin_ viihtyvyyden takia.

Meillä sama homma. Olen aina liikkunut paljon harrastuksissa ja tapahtumissa ja kaupungilla (pääkaupungissa), joten toki teen näin lapsenikin kanssa. Lapsi ei tarvitse harrasteita, paitsi välillä hieman aktiviteettia liikkumisen ja kokemusten suhteen.

Minusta se on ylipäänsäkin niin, että lapsi syntyy sellaiseen perheeseen johon syntyy ja menee mukaan perheen elämään.