Niin, siis raha on arvon mitta. Periaatteessa olet siis ihan oikeassa, että rahaa saa lisää painamalla seteleitä tai lisäämällä numeroita pankkitilille. Mutta raha itsessään ei kuitenkaan ole merkityksellistä, vaan se mitä arvoa se mittaa. Termillä inflaatio tarkoitetaan rahan ostovoiman heikkenemisestä ja se korreloituu liikkeellä olevan rahan määrään. Toisin sanoen mitä enemmän rahaa lasketaan liikkeelle (painetaan seteleitä, tai lisätään numeroita), sitä vähemmän yhdellä valuuttayksiköllä on arvoa. Rahan arvo perustuu niukkuuteen, sen takia sen liikkeelläolomäärää säännöstellään.
Valtiovalta ei käytännössä pysty estämään hintojen kehitystä rahan arvon heiketessä, kuten itse esitit. Se johtaa kaupankäynnin tyrehtymiseen tai käyttövaluutan vaihtumisen toiseksi valuutaksi. Myyjän ei kannata myydä tuotettaan, sillä raha on arvottomampi kuin tuote itse. Sitä voisit ajatella vaikka niin, että myisitkö sinä esim. autosi eurolla? Tilanne voisi olla realistinen, jos ehdottamasi valtiovallan pakkohinnoittelu olisi käytössä. Euro ei vastaa auton arvoa, joten pitäisit mieluummin auton, kuin myisit sen eurolla.
No rahaa voitaisi toki tehdä lisää pakottamatta hintoja kiinni, mutta silloin taas syntyy ns. Zimbabwen dollarin ilmiö, jossa inflaatio söi rahan arvoa jatkuvasti ja jota yritettiin paikata tekemällä tyhjästä lisää rahaa. Lopulta kävi niin, että yhden Amerikan dollarin sai 35 tuhannella biljoonalla, eli 35 000 000 000 000 000 Zimbabwen dollarilla. Inflaatio ajoi tilanteen siihen, ettei kukaan myynyt mitään, jos ostaja halusi maksaa Zimbabwen dollareilla. Se ei ollut kannattavaa. Hyperinflaation takia hinnat kaksinkertaistuivat vuorokaudessa. Kansa alkoi käyttämään Yhdysvaltojen dollareita maksuvälineenä, sillä Zimbabwen dollari oli käytännössä arvotonta valuuttaa. Sitähän vain painettiin jatkuvasti lisää.