Eettinen ongelma koskien lasten synttärikutsuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anatolia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
miehellä on autistinen sukulainen ja hänellä on synttärit tärkeitä tai ainakin se kakku, yhdistää synttärit kakkuun :) Mutta hän hermostuu helposti ja metelöi välillä erittäin paljon, vanhempansa eivät mielellään mene hänen kanssa kuin tuttujen ihmisten juhliin, jossa kukaan ei kiinnitä huomiota hänen käytökseen.

Sitten otsikosta ohi, mutta eikö tavis synttäreitä enää pidetä?? Vai ollaanko me täällä maalla ihan out, ku synttärit aina koton.
en asu maalla, lasteni synttärit ovat aina olleet kotisynttäreitä.
 
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.

Se lapsen viihtyminen ja juhlista nauttiminen ei ole aina niin selkeää. Meidän tyttö ei tällä hetkellä ainakaan ymmärrä noista kutsuista niin että osaisi loukkaantua kutsumatta jättämisestä. Kutsuissa hänen voi olla vaikea pysyä muiden lasten leikeissä ja touhuissa mukana, ilman ohjaavaa aikuista hän helposti jättäytyisi yksikseen. Kuitenkin, vaikka hän vaikuttaa helposti perässävedettävältä lapselta joka ei ole koko juhlasta juuri kiinnostunut niin silti hän tarkkailee tilaisuutta kokoajan ja seuraavat viikot sitten kotona ja päiväkodissa puhuu ja piirtää kokoajan syntymäpäiväjuttuja, luettelee lahjat kerta toisensa jälkeen ja elää innoissaan noita juhlia.
 
Me päädyttiin Aboa Vetukseen ja Ars Novaan, siellä ei olla koskaan oltu ja kaverit (siis minun, jotka ovat oman lapsensa juhlat siellä pitäneet) ovat kehuneet :)
Esikoiselle riitti yksi synttärivierailu siellä, seuraavilla kerroilla meni pitkin hampain. Kakkonen tykkäsi päästä, oli askartelujuttuja, hän tykkää aina väkertää kaikkea eli voisi mennä innoissaan uudestaankin. Kolmonen ei taida olla ollut siellä synttäreillä, muuten on käyty.

Tuntuu, että nuo synttärit aina kasaantuvat kausittain samoihin paikkohin eli tosi monesti on samoissa paikoissa perätysten. Meillä pidettiin viimeksi keilailusynttärit, että tuli vaihtelua saman porukan Ulpukan käynteihin.
 
Sitten otsikosta ohi, mutta eikö tavis synttäreitä enää pidetä?? Vai ollaanko me täällä maalla ihan out, ku synttärit aina koton.

Mä kyllä tykkäisin pitää lapsen synttärit kotona, mutta se on käytännössä ihan mahdotonta. Ensinnäkin meidän pitäisi saada koira jonnekin muualle kutsujen ajaksi. Mulla olisi hermot ihan riekaleina, kun koko ajan saisi vahtia, ettei kukaan astu sen päälle. Toisekseen tytön synttäreille tulisi aika paljon lapsia, yli kymmenen ainakin. Ja me asutaan kerrostalokolmiossa. Ei nämä neliöt riitä sille remmille. Kolmanneksi siellä kutsuilla pitäisi olla periaatteessa koko ajan jotain ohjelmaa, ettei mene riehumiseksi. Ja mä olen ihan surkea ohjelmavastaava.
 
Minä en ole koskaan kutsunut koko luokkaa tai edes kaikkia luokan poikia synttäreille, vaan pojallani on kavereita eri luokka-asteilta ja niistä yhdessä valitaan. Tänä ja viime vuonna oli kotisynttärit, sitä ennenHop Lop. Ikää pojalla nyt 10-v. Varsinkin viime vuonna erityisen mukavat juhlat, kauppaleikkiä ja piilosta.
 
olen kolmen tytön äiti. Kaikille olen järjestänyt synttärit sillä periaatteella, että koulusta/päiväkodista on kutsunut ihan muutaman läheisimmän leikkikaverin/ystävän, lisäksi on kutsuttu naapureita ym. ystävälapsia yht. N. Sankarin ikävuosien verran. Usein juhlat ovat olleet kotona ja ohjelmalliset. Välillä uimahallissa, keilaamassa tai elokuvissa/syömässä. Yli 10-vuotiaana on ollut 2-4 kaveria ja itsevalittu yhdessätekeminen juhlana. Ja mitään kaverilahjoja en ole koskaan antanut lasten mukaan.
 
Me pidettiin ekaluokkalaisen synttärit sisäleikkipuistossa ja kyllä sielä sai olla vanhemmat mukana ketkä halusivat. Eli periaatteessa jos ois luokalla joku autisti tai kuka tahansa lapsi joka tarvii sinne oman aikuisen avuksi niin sielä ei ainakaa ollu mitää ongelmaa sen asian suhteen.
 
Muttamutta; kun luokan kahdesta pojasta toinen on autisti. Ja kaikenmaailman hilavitkutinmaiden, hohtokeilauspaikkojen ja uimahallisynttäreiden järjestäjien resurssit ei oikein meinaa erityislapsiin riittää. Eli onko oikein kutsua, jos lasta ei kuitenkaan synttäreille voida ottaa, jos juhlat järjestävä taho ei siihen suostu?

Pelkkien tyttöjen kutsuminen taas olisi tosi väärin tätä ei-erityislapsipoikaa kohtaan, joka hengaa tyttöjen kanssa ja on pidetty kaveri. Autisti taas viihtyy kuulemma vain yksin, eikä puhu kenenkään kanssa - ymmärrettävää, sillä diagnoosi varmasti rajoittaa elämää mm. tuolla lailla. Näinollen hän on etäisempi lapsille, vaikka samassa luokassa istuukin. En tiedä, kärsiikö lapsi tästä itse, vai viihtyykö oikeasti parhaiten itsekseen.Me kutsutaan tytön juhliin koko luokka, ja jätän pallon niinsanotusti tämän erityislapsen vanhemmille sen suhteen, että katsovatko he lapsensa voivan osallistua (ja pärjäävän muiden joukossa) vaiko ei. Olen selvittämässä myös sitä, saako erityislapsella olla oma isä tai äiti juhlissa avustamassa. Jos saa niin hienoa. Maksetaan sitten vaikka lisämaksu yhdestä ylimääräisestä henkilöstä.

Vaikka niin kovasti kannatankin sitä, että yhtä ei jätetä kutsumatta, niin tässä tapauksessa pidän asiaa hieman ongelmallisena. En oman lapsen synttäreiden kohdalla, sillä ne ovat sellaiset missä ko. poika saattaa pärjätä ihan hyvin, mutta kun lapsilauma on esim. isossa uimahallissa synttäreitä juhlimassa niin ymmärrän hyvin jos järjestäjät eivät uskalla ottaa vastuuta erityislapsesta. Ja se, että luokan toinen poika ei tämän takia pääsisi juhliin, on todella väärin tätä poikaa kohtaan, sillä hän on täysin syytön siihen että on "akkavaltaisella" luokalla.

Joskus se, että tavalliseen luokkaan integroidaan erityislapsia, tuo mukana tällaisia pieniä eettisiä ongelmia : /. Tähdennän vielä että me ollaan kyllä kutsumassa koko luokka, ja oltiin ennen opettajan antamaa sääntöäkin, eli ei tarvitse alkaa mistään syrjimisestä tms paasaamaan.

Mutta mitä mieltä te olette asiasta?

Olen sitä mieltä että ihan fiksusti olet itse toimimassa.
Tuohon yksin viihtymiseen: Meillä poika ei koskan pyydä kavereita leikkimään kanssaan, ei kysele, ei tee aloitetta, MUTTA, näkisitpä miten onnellinen on kun kaverit tekevät aloitteen :heart:
Poika siis haluaa olla kavereiden kanssa, ja välittää heistä paljon, mutta se ei vain näy mitenkään ulospäin, vaan voisin kuvitella luokkakavereiden vanhempien olettavan juuri noin.
Ensimmäisten luokkakaverisynttäreiden aikana poika saattoi vetäytyä kaverin kotona jonnekin syrjään näpräämään legoja tms., mutta hän oli Synttäreillä ja ikionnellinen siitä.
Omilla synttäreillään (halusi kutsua kaikki!) vetäytyi myös omaan huoneeseen eikä osannut ottaa kavereita huomioon, mutta onneksi nämä luokkakaverit (tavisluokka) ovat niin tottuneita jo, ja näiden 6 vuoden aikana poika on saanut luokalta 3-4 ystävää, tosin aloitteet ovat edelleen luokkakavereiden varassa, mutta nämä kaverit ovat todella tärkeitä pojalle.

Eli autisminkirjon diagnoosin omaavalla on vaikeuksia osata ottaa kontaktia ja olla kanssakäymisissä muiden kanssa luontevasti, mutta se ei läheskään aina tarkoita sitä että he haluaisivat olla yksin!
 
  • Tykkää
Reactions: pupeltaja
Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;25099628:
Olen sitä mieltä että ihan fiksusti olet itse toimimassa.
Tuohon yksin viihtymiseen: Meillä poika ei koskan pyydä kavereita leikkimään kanssaan, ei kysele, ei tee aloitetta, MUTTA, näkisitpä miten onnellinen on kun kaverit tekevät aloitteen :heart:
Poika siis haluaa olla kavereiden kanssa, ja välittää heistä paljon, mutta se ei vain näy mitenkään ulospäin, vaan voisin kuvitella luokkakavereiden vanhempien olettavan juuri noin.
Ensimmäisten luokkakaverisynttäreiden aikana poika saattoi vetäytyä kaverin kotona jonnekin syrjään näpräämään legoja tms., mutta hän oli Synttäreillä ja ikionnellinen siitä.
Omilla synttäreillään (halusi kutsua kaikki!) vetäytyi myös omaan huoneeseen eikä osannut ottaa kavereita huomioon, mutta onneksi nämä luokkakaverit (tavisluokka) ovat niin tottuneita jo, ja näiden 6 vuoden aikana poika on saanut luokalta 3-4 ystävää, tosin aloitteet ovat edelleen luokkakavereiden varassa, mutta nämä kaverit ovat todella tärkeitä pojalle.

Eli autisminkirjon diagnoosin omaavalla on vaikeuksia osata ottaa kontaktia ja olla kanssakäymisissä muiden kanssa luontevasti, mutta se ei läheskään aina tarkoita sitä että he haluaisivat olla yksin!

Olen kans käsittäny tän asian väärin, oli hienoa saada siihen tällane erilaine näkökulma, jota en ollu koskaan ajatellu.
 
[QUOTE="vieras";25098091]Ihmettelisin ja epäilisin. Voihan lapsi olla muuten vaan mukana, vaikka ei mitään tekisi. Se on jo iso asia.[/QUOTE]

Et taida siis tietää autistista hölökäsen pöläystä, kun väität noin. Autistinen lapsi voi reagoida yllättäviin ympäristön (tapojen, paikkojen, asioiden, ihmisten jne) muutoksiin yllättävän voimakkaasti. Arjen rutiinit ovat yleensä a ja o. Lisäksi autistista lasta ei voi ehkä jättää niin vain seisoskelemaan / istuskelemaan kun muut touhuavat synttäriohjelmiston parissa. Esim. jalka paketissa oleva normaalisti kehittynyt lapsi kyllä ymmärtää olla läsnä paikassa johon hänet on tuotu, mutta autistinen ei välttämättä. Kuka ottaa vastuun, jos tämä autistinen lapsi lähteekin lipettiin sillä välin, kun muut touhuavat?
 
[QUOTE="just";25112157]Kutsut toki ketä haluat,opettajan tehtävä ei ole siihen puuttua.[/QUOTE]

Näinpä!!!!1 Meidän NicoPetteri saa syrjiä ketä haluu ja kenestäkään ei ole pakko tykätä, ja se ei opelle kuulu, jos jättää yhden lapsen kutsumatta synttäreilleen niin mitäs se yks on niin tyhmä ja ruma ja lihava ja vammane nii!!!11

Aloittaja toki pohtii fiksuja asioita, ja minusta on toimimassa viisaasti, kun heittää pallon lapsen vanhemmille. Ei voida sanoa, että autistit käyttäytyvät näin ja tykkäävät tällaisesta mutta inhoavat tuollaista.

Yksi tapa luokitella autismikirjon ihmisiä on jako eristäytyviin, passiivisiin ja aktiivisiin mutta erikoisiin. Ensimmäinen ryhmä vetäytyy vuorovaikutuksesta ja karttaa sitä, toinen ei oikein osaa tehdä aloitteita, mutta nauttii esim. kavereiden seurasta, jos hänet siihen "vedetään". Kolmannen ryhmän ihmiset ovat kyllä sosiaalisesti aloitteellisia, mutta erikoisella tai "tunkeutuvalla" tavalla, esim. kyselevät liian henkilökohtaisia, koskettavat kulttuurinvastaisella tavalla jne. Tietenkään eläviä ihmisiä ei edes voi tunkea teorianmukaisiin ryhmiin, mutta tuo ehkä kuvaa sitä moninaisuutta, mitä autistisiin käyttäytymispiirteisiin mahtuu.

Vanhemmat varmasti ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita, ja osannevat arvioida, ovatko suunnitellunlaiset synttärit oikea paikka heidän lapselleen, ja tarvitsisiko heidän olla mukana. Kutsu varmasti kuitenkin lämmittää mieltä. Mielestäni kyllä sellainen lasten synttäreitä tarjoava juhlapaikka olisi kummallinen, jolle ei sopisi, että erityislapsi on mukana avustajan kanssa. Ellei tähän sitten olisi vahvaa perusteltua syytä, esim. vaaratilanteen riski, jos paikassa olisi pieniä koloja, joihin lapsi voi livahtaa, mutta aikuinen ei pääse. Museo nyt ei kuitenkaan ihan sellaiselta kuulosta.
 

Yhteistyössä