Edellisessä raskaudessa vakava raskausmyrkytys ja nyt uusi raskaus pelottaa

["hui"]

Esikoinen on vasta muutaman kuukauden, mutta toiveissa olisi saada toinen lapsi parin - kolmen vuoden ikäerolla. Uusi raskaus kuitenkin pelottaa. Tämän esikoisen raskausaikana minulle iski nopeasti vakava raskausmyrkytys, jonka seurauksena päädyttiin kiireelliseen sektioon viikolla 34. Tämä tuli todella yllättäen, enkä ehtinyt henkisesti lainkaan valmistautua.

Jälkitarkastuksessa kätilö sanoi, että seuraavassa raskaudessa asiaa seurataan tarkemmin, ja että puheet siitä, miten myrkytys olisi vain ensisynnyttäjien ongelma, on kuulemma ihan puppua. (Tällä th/klö:llä on kymmenen vuoden kokemus kätilönä äitiysneuvolan lisäksi, joten uskon kyllä häntä.) Sanoi, että riski uuteen myrkytykseen on nyt korkeampi, kun se kerran on ollut. Rauhoitteli kuitenkin, että asiaa tarkkaillaan.

Silti ajatus pelottaa jo nyt. Pelkään, että myrkytys iskee vieläkin aikaisemmin kuin nyt (vauva oli onneksi terve ja hyvävointinen ja pääsimme kotiin viikon kuluttua), ja pahimmassa tapauksessa lapsi ei ehdi kasvaa tarpeeksi isoksi selvitäkseen.

Miten teillä muilla myrkytysäideillä on mennyt seuraavat raskaudet? Itse tiedän vain kaksi äitiä, joilla ollut myrkytys. Toinen joutui synnyttämään (käytännössä siis keskeytykseen) viikolla 20 myrkytyksen uusittua. Toinen joutui odottamaan neljä vuotta ennen lupaa uudelleen raskautumiseen mutta lapsi syntyi ajallaan ilman myrkytystä.

 

[-]

Meidän esikoinen jouduttiin leikkaamaan rv 27 vaikean pre-eklampsian vuoksi. Toinen syntyi kaksi vuotta myöhemmin rv 36, myöskin pre-eklampsian vuoksi. Toisessa raskaudessa myrkytys tuli hitaammin (ekat merkit rv 25) eikä yhtä rajuna ja synnytys saatiin pitkitettyä noin hyville viikoille. Lääkäri joka silloin teki tutkimusta myrkytyksestä sanoi että monesti se uusii mutta ei yhtä rajuna eikä yhtä aikaisin kuin ekassa raskaudessa. Nyt olen kolmatta kertaa raskaana rv 17 eikä vielä ainakaan ole ollut merkkejä, tiedossa tosin on että nytkin sen saan riesakseni. Toivottavasti vain myöhemmin kuin ennemmin.

Tunnen kyllä monta naista joilla raskausmyrkytys on tullut noilla turvallisilla viikoilla (yli 34) ekassa raskaudessa eikä ole sitten uusinut seuraavissa.
Tsemppiä!

 

[Vieraalija]

mulla tuli ekassa raskaudessa raskausmyrkytys vk 36 ja sektoitiin vk 37, ei jääty odottelemaan, että se pahentuu vielä. Kun proteinuria lisääntyi ja paineet nousi vielä + muita oireita, niin tehtiin kiireellinen sektio. N. 1-2 vk käytin verenpainelääkettä sektion jälkeen. Nyt olen vk 37 + eikä mitään viitteitä raskausmyrkytyksestä. Riski on yleensä isompi ensisynnyttäjillä, mutta jos ekassa raskaudessa on ollut, niin toisessa on suurentunut riski. mulle on sanottu, etää se usein kuitenkin tulis myöhäisemmillä viikoilla kuin ensimmäisellä kertaa. Ja ihan normaali neuvolaseuranta ollut mulla, toki varmaan jos alkais paineet nousemaan, niin seurattais vielä tiiviimmin. Tsemppiä sulle!

 

["Nalletar"]

Mulla oli kahdessa raskaudessa myrkytys. Lievä. Kummassakin kuitenkin sitten loppupuolella arvot nousi sen verran, että tarvi käynnistää/tehdä suunniteltu sektio. Viikkoja oli jo rv 37 ja rv 38 joten siinä mielessä ei hätää ollut. Samankaltaisella tavalla mulla myrkytys "käyttäytyi" kummassakin raskaudessa. Toisessa raskaudessa olin tarkassa seurannassa äitiyspolilla. En enää muista mistä vaiheesta mutta aika alkuraskaudessa se oli.

 

[SyysYö]

tsemppiä :hug: mule tuli tuo pari vkoa ennen sovittua sektiota, olin sairaalassa tarkkailussa oireiden takia ja yhtäkkiä tilanne paheni niin, että meikäläistä vietiin leikkuriin & sitten heräsinkin teholla... nyt esikoinen on terve & reipas 2v, toista lastani odotan viikolla 16 ja kyllä tässä on jatkuva pelko perseessä. nyt piti olla jokin ä-poli käynti tähän liittyen, mutta lääkäri höpisi vain reumalääkkeistäni eikä ottanut mtn kantaa siihen että tarvitsenko esim. ehkäisevän verenpaine-lääkityksen..

 

[tokuton harmaana]

Täällä myös sama pelko persiissä. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 29+6,proteiinia oli veressä silloin 8.7g. Uutta pienokaista kovin toivomme,mutta tottakai sitä miettii tulevaa. EIkä yhtään lohduta,kun yksi tuttava totesi,että "tehän tiedätte jo etukäteen,miltä tuntuu,jos keskonen syntyy. Osaatte varautua.." Juu,ei se ihan noin mene.

Seurataanko tosiaan seuraavia raskauksia tarkemmin?

 

[tolkuton]

^En taas ajatellut tarkemmin kun kirjotin. Siis,mies on vaihtunut tässä välissä,joten jostain olen kuullut,että se pienentää riskiä,jonka sanottiin kyllä olevan suuri. Ja siis,me emme tiedä etukäteen,vaan minä "tiedän" etukäteen tilanteen.

 

[Ththth]

Joskus saattaa äitipolin lääkäri aloittaa aspirin-lääkityksen, mutta sen tehosta ehkäisyyn ei ole varmaa tietoa. Pyydä/vaadi päästä seuraavassa alkuraskaudessa äitipolilla käymään.

 

[Tallu -]

Mulla oli raskausmyrkytys myös toisessa raskaudessa, mutta se alkoi pari viikkoa myöhemmin kuin ekassa. Molemmat synnytykset tosin käynnistettiin vkolla 38. Molemmissa raskauksissa olin myös osastolla seurannassa ennen käynnistystä.

 

[her]

itse asiassa, jos mies vaihtuu välissä riski saada raskausmyrkytys uudelleen lisääntyy entisestään.

Mulla oli ekassa diagnosoituna raskausmyrkytys ja tokassa oli oireet muttei diagnoosia, eli paineet nousi ja valkuaista virtsassa ja sitä kautta tarkkaa seurantaa. Tokalla kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut raskausmyrkytys. Vauvakin oli yli puoli kiloa isompi vaikkei viikkoja ollut kuin pari päivää enemmän kuin ekassa. Ja molemmat käynnistettiin.

 

[tolkuton]

Ohhoh,onko näin? Mulle on aina sanottu,että riski pienenee huomattavasti. Se siitä `rauhallisesta` mielestä.

 

["aapee"]

Kiitos kun jaoitte kokemuksianne. Mukava lukea, että niin monella mennyt kuitenkin kaikki hyvin seuraavassa raskaudessa.

Tuo, että keskosen saaminen ei olisi enää toisella kertaa yhtä rankkaa, on kyllä täyttä puppua. Eihän minulla siitä kokemusta ole, mutta en usko, että keskosen äitinä se olisi mitenkään kamalasti helpompaa se epävarmuus ja tuska olla erossa omasta lapsesta toisella kerralla.

Olemme aina haaveilleet miehen kanssa kolmesta lapsesta, ja siksikin tämä hirvittää. Seuraavassa raskaudessahan sen sitten näkee, että miten henkisesti raskasta siitä odotusajasta tulee kun saa sitä myrkytystä pelätä, mutta itseni tuntien en tule nauttimaan ajasta samalla tavalla kuin tässä ensimmäisessä ehdin ennen myrkytyksen iskemistä. Nautin todella ensimmäisen odotusajasta täysin rinnoin ja koin olevani elämäni kunnossa vielä silloinkin, kun olin sairaalassa ja odottelin leikkuriin pääsyä. Siksi luotto omaan kroppaan ja sen tuntemiseen on ihan nollassa.

En tarkemmin tiedä niistä seurannoista seuraavassa raskaudessa. Kätilö vain mainitsi, että seurataan tarkemmin. En viitsinyt sitten enempää kysellä kun tiesin, että lääkäri jo odotteli (olin siis lopputarkastuksessa). Ajattelin kyllä vuoden kuluttua soittaa neuvolaan ja pyytää aikaa keskustelulle jo ennen, kuin alamme yrittää.

Tietääkö kukaan muuten, saanko mennä toisen lapsen kohdalla vielä samaan äitiysneuvolaan ja samalle neuvolatädille kuin tässä esikoisen raskaudessa, vaikka muuttaisin toiselle paikkakunnalle (naapurikuntaan)? Tuntuisi turvallisemmalta päästä samaan paikkaan. Tulin tämän neuvolatädin kanssa loistavasti toimeen ja luotan hänen ammattitaitoonsa.

 

["Vieras"]

Minulla tuli ensimmäisessä raskaudessa raskausmyrkytys viikoilla 36-37, sairaalaan rv 38 ja käynnistettiin rv 39. Toisessa raskaudessa ei tullut raskausmyrkytystä ja saikin syntyä sit itsestään 40+ viikoilla.

 

["Vieras"]

...niin ja tuosta "elämänsä kunnossa olemisesta" Huomasin vasta toisessa raskaudessa miten huonossa kunnossa oikeasti ensimmäisestä oli, kun se raskausmyrkytys oli silloin ja toisessa ei.

 

[ollutta ja mennyttä]

Ekassa oli, tokassa ei.

Kolmatta ei tule.

 

["Juupajuu"]

Vaikea raskausmyrkytys oli ja toinen olisi haaveissa, mutta taitaa jäädä haaveeksi. En kertakaikkiaan uskalla. Ekassa ei ollut myrkytystä, mutta toisessa raskaudessa olikin mies vaihtunut. Tämä lisää riskiä saada raskausmyrkytys.

 

[min]

Mulla oli ekassa raskausmyrkytys, jonka takia olin osastolla rv 33 lähtien ja lapsi syntyi käynnistyksellä rv 36. Toisessa raskaudessa verenpaineet alkoivat tasaisesti nousta rv 35 lähtien, m,utta varsinaista raskausmyrkytystä ei tullut. Olo oli kyllä tosi huono ne viimeiset viikot ja lopulta kun lapsi syntyi itsekseen rv 38+0 olin vaan tosi helpottunut ettei raskaus kestänyt pidempään. Niin ja nyt 3 vuotta myöhemmin haaveilen kuitenkin kolmannesta.

 

[Eräs pelkopotilas]

Mulla ekassa raskaudessa ei ollut raskausmyrkytystä. Joskin vaikea raskausdiabetes ja kovat turvotukset. Toisessa raskaudessa (ja saman miehen kanssa) tuli yllättäen vaikea raskausmyrkytys, joka eteni uskomattomalla vauhdilla. Onneksi oli otettu korkean proteiinipitoisuuden vuoksi sairaalaan tarkkailuun paria tuntia aiemmin kun varsinainen kauhujen tapahtumaketju käynnistyi. Kiireellisesti lapsi leikattiin, ja minulle kyllä suositeltiin ettei raskauksia tulisi enempää, kun kroppa joutui niin koville ja vakavat sisäelinvauriot oli lähellä. Mieheni totesikin nuorimmaisen jälkeen, että pahinta mitä voisit minulle tehdä on kuolla kolmannen lapsen syntymään, joten lapsilukumme on täynnä. En halua leikkiä todennäköisyyksillä, enkä arvuutella, kerran koettu läheltä piti riitti minulle.

 

[Eräs pelkopotilas]

Niin ja oma raskausmyrkytykseni eteni niihin kouristeluihin asti. En tiedä pelottiko sairaalahenkilökuntaa vai minua (jolle syötettiin kourakaupalla diapameja) tilanteessa enemmän. Tämä selvennykseksi, koska "raskausmyrkytys" voi tulla hyvin eri tasoisena, ja se miten asian vakavuuden kokee riippuu varmaan siitä vakavuudesta jolla itse sen läpikäynyt. Anyway, kouristelleena, ei lisää lapsia meille.

 

[terveyttä]

"""D-vitamiinikokoukseen Bruggeen, Belgiaan kokoontui 2009 lopulla tutkijoita kaikkialta maailmasta. Lamberg-Allardt oli myös mukana.

Lastentautiopin professori Bruce Hollis (Medical University of South Carolina) esitti Carol Wagnerin kanssa tulokset noin 500 raskaana olevan naisen D-vitamiinihoidosta; hoitokoe oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus. Tätä 5 miljoonan dollarin tutkimusta rahoittivat Thrasher Fund ja Yhdysvaltain terveysvirasto, NIH.

Odotavat naiset jaettiin kolmeen ryhmään, jotka saivat D-vitamiinia 10, 50 tai 100 µg päivässä. Tulosten mukaan 100 µg/vrk oli turvallista (ei yhtään ainutta sivuvaikutusta), mutta näiden äitien vauvojen seerumin D-vitamiinipitoisuus (S-D-25) nousi keskimäärin vain 27 ng:aan/ml (67 nmol/l), mikä merkitsee sitä, ettei edes 100 µg/vrk ole kylliksi äidin ravintolisänä, sanovat tutkijat.

Raskauskomplikaatioita, kuten ennenaikaisia synnytyksiä ja tulehduksia ilmeni vähiten niillä naisilla, jotka saivat D-vitamiinia 100 µg/vrk. Naisilla, joille annettiin vain 10 µg/vrk ilmeni kaksi kertaa enemmän komplikaatioita kuin 100 µg/vrk saavilla naisilla.

Suomessa valtion ravitsemusneuvottelukunta aikoo pitää suosituksen ennallaan eli raskaana oleville se on 10 µg/vrk. Onko se viisasta ajatellen odottavia äitejä ja heidän vauvojaan?""""


"""D-vitamiinin puutos raskaana olevilla naisilla Yhdysvalloissa ja valtaosassa maailmaa on epidemian luonteinen. J. M. Leen, M.D., Ph.D., ja muiden tutkimus totesi 50 % äideistä ja 65 % näiden vastasyntyneistä kärsivän D-vitamiinin puutoksesta, vaikka useimmat äidit ottivat D-vitamiinia sisältävää vitamiinia (Suomessa suositus 10µg/vrk lisäravinteena raskaan olevalle) ennen synnytystä.

Sikiö käyttää äidin D-vitamiinia ja siksi vitamiinin tarve raskauden aikana lisääntyy. Äidin vitamiinipitoisuus tahtoo laskea kolmannessa raskauden vaiheessa. Tutkimukset osoittavat, että S -D-25 mitattuna napanuorasta synnytyshetkellä on noin 80 % äidin veritasosta.

Ankara puutos raskauden aikana voi luonnollisesti johtaa riisitautiin vastasyntyneellä, mikä johtuu lapsen luuston mineraalien vähyydestä. Erään toisen tutkimuksen mukaan mitä korkeampi äidin S -D-25-taso, sitä alempi on raskauskouristuksen esivaiheen todennäköisyys. Eläinkokeet osoittavat, että D-vitamiinin puutos vaurioittaa pysyvästi sikiön aivoja.

Tutkimukset osoittavat selvästi, että nykyinen suositus 400 ky/päivä (10µg) on riittämätön raskauden aikana eikä nosta merkittävästi napanuoran D-vitamiinitasoa. Hiljattain tehty tutkimus osoitti, että raskaana olevilla naisilla, jotka ottivat 800 ky (20µg) D-vitamiinia alkaen viikosta 27 synnytykseen asti, oli edelleen alle 20 ng/ml (50nmol/l).

Kun tämä kirja oli menossa painoon, ilmestyi uusi artikkeli D-vitamiinista ja raskaudesta. Lääkärit seurasivat 253:a synnytystä bostonilaisessa sairaalassa 2005-2007. Kun lääkärit kontrolloivat muita variaabeleja, he totesivat, että alhaisen D-vitamiinitason alle 15 ng/ml (37,5 nmol/l) omaavat naiset joutuivat neljä kertaa todennäköisemmin keisarinleikkaukseen kuin naiset, joilla oli vähemmän puutosta D-vitamiinista.

Mielipiteeni on, että raskauden aikana naisten tulisi tarkistuttaa D-vitamiinitasonsa noin joka kolmas kuukausi, ja heidän lääkärinsä pitäisi hoitaa heitä ylläpitämään yli 30 ng/ml:n (yli 75 nmol/l) tason ja mieluummin yli 40 ng/ml (80 nmol/l). Joissakin tilanteissa 4000-5000 ky:ä (100-125 µg) D-vitamiinia päivässä saattaa olla välttämätön normalisoimaan äidin D-vitamiinin niin, että se on vähintään yli 30 ng/ml (75 nmol/l)."""

Suomalaisten keskiarvo on alle 40 nmol/l.

D-vitamiinin annostus

"""""""Raskaana oleva nainen tarvitsee D-vitamiinia 100 µg päivässä. Se vähentää ensisynnyttäjien raskausmyrkytyksen (pre-eklampsian) riskiä noin neljänneksellä, osoittaa yli 23 000 naisen tutkimus Norjan kansanterveyslaitokselta. Myös Kanadassa British Columbian yliopisto tutkii raskaana olevien naisten D-vitamiinilisää.

- Nämä tulokset ovat sopusoinnussa muiden raporttien kanssa D-vitamiinin suojavaikutuksesta raskausmyrkytyksessä, kirjoittavat tutkijat.

Pre-eklampsian oireena on naisen verenpaineen kohoaminen ja virtsaan alkaa erittyä valkuaista, mikä merkitsee munuaisvauriota. Maailmanlaajuisesti raskausmyrkytys aiheuttaa vuosittain noin 60 000 kuolemaa. """"

Vitamin D Supplementation and Reduced Risk of Preeclampsia i... : Epidemiology

 

[alkuper.]

Ap tässä taas.

Onhan tämä vanha ketju, mutta niin vain ajattelin päivittää ja kysellä ehkä enemmän kokemuksia. Nyt tilanne on siis se, että esikoinen on 1,5v ja olen raskaana vko 13. Neuvolassa olen käynyt vasta kerran, ja silloin se oli papereiden täyttöä eikä ehditty niin asiasta keskustelemaan terkan kanssa. Ensi viikolla on toinen käynti, jossa pääsen kyselemään seurannasta tarkemmin.

Huomenna olisi np-ultra. Voiko jo siellä näkyä viitteitä myrkytyksestä? Mietin vain kun tässäkin ketjussa moni oli ollut polilla ultrassa jo ennen ensimmäistä varsinaista ultraa. Voiko ultraajalta kysyä esim seurantamahdollisuuksista polin puolella, vai näkeekö hän papereistaan ylipäätään edellisen raskauden myrkytystä?

Tähän asti olen aika hyvin osannut olla stressaamatta, kun olen niin alussa vasta, mutta silti myrkytyksen uusiminen pyörii usein mielessä.

 

[Myrkyttynyt myös]

Miten alkuperäiselle kävi ultrassa?

Itsellä myös ekassa raskaudessa vaikea raskausmyrkytys, sairaalaan viikoilla 35+6 ja käynnistyksellä poika syntyi 37+0. Oma tilani normalisoitui vasta n. 4 kk synnytyksen jälkeen (virtsa oli puhdas) ja verenpaineet palautuivat normaaliksi vasta vuoden kuluttua. Nyt uudelleen raskaana, viikot 6+6. Neuvolaan soitin tällä viikolla ja terveydenhoitaja sanoi että eka ultra viikolla 12 on sitten keskussairaalassa jossa heti katsotaan ovatko istukan virtaukset kohdallaan. Tarkemmin tästä saan sitten infoa ensi viikolla kun on eka neuvola. Olisi kyllä nyt niin mukava kokea sellainen normaali raskaus, edelliskerralla olin verenpainelääkityksellä jo 2 kk ennen synnytystä ja olo oli kyllä aika kamala.

 

["myrkky"]

Mulla tilanne oli se, että paineet alkoivat nousta ensimmäisessä raskaudessa viikolla 37 ja synnytys käynnistettiin kun, proteiinia löytyi myös. Synnytyksen jälkeen paineet alkoivat nousta hurjaa vauhtia ja olivat lopulta tuplaantuneet alkuperäisestä. Verenpainelääkitys oli käytössä vielä kuukauden päästä synnytyksestä.
Nyt uudelleen raskaana ja verenpainetta ja proteiinin tuloa seurataan nyt tarkemmin. Pelottaa ja paljon, mutta jos paineet alkavat jo alussa nousta, saan verenpainelääkityksen.

 

[vierailija]

Miulla oli ekassa raskaudessa raskausmyrkytys ja hellp syndrooma. Verenpaineet alkoi kohota viikolla 27, turvotteluja oli jaloissa, naamassa ja käsissä ja valopalleroita näkyi päivittäin. Osastolle ottivat myrkytyksen takia viikolla 34 ja aloitettiin lääkitys. Lääkitys tepsi niin hyvin että pääsin viikonlopuksi kotio ja maantai aamuna piti takaisin äitipolille mennä näytille.
Tuntia ennen suunniteltua lähtöä iski jäätävä repivä kipu ylävatsaan ja lähettiin kiiresti saikulle.

Loppumuistikuvat on hiukka hämäriä. Kymmenen ihmistä hääräsi ympärillä ja laitettiin tippaa, kipupiikkiä ja ronkittiin valtimoverikokeita ranteista ja nivusista. Hemoglobiini ja verihiutaleet oli kadonneet elimistöstä ja maksa meinasi revetä (josta se kipu johtui). Kiirelliseen sektioon mentiin heti kun oli leikkuri vapaana. Tyttö oli 42cm ja 2035g. Laventelinsininen mutta hengissä.
Proteiinia pississä ei näkynyt ennenkuin sektion jälkeen.

Nyt menossa kuusi vuotta myöhemmin rv 36. Ollaan jo pidemällä kuin viimeksi! Eri isä kun edellisellä, nostaa meidän neuvolan mukaan riskiä. Alusta asti ollut useampi istukan virtausseuranta, verenpainetta seurataan joka päivä ja pissin proteineja kerran viikossa. Tähän asti mennyt vallan hyvin ja ihan eri tavalla koko raskaus kun aiemmin. Paineet pysytelleet 117/74 koko raskauden paitti pari päivää sitten kohonneet 128/83. Selvä nousu mikä heti kuumottaa, vaikka hyväthän nuo vielä on. Tällä kertaa haluaisin semmosen tylsän ja rauhallisen raskauden lopun ja ihan tavallisen alatiesynnytyksen.

 

[Juna]

Hei! Nostelen tätä vanhaa ketjua josko löytyisi lisää kokemuksia toistuneista myrkytyksistä. Itselläni raskaudet 07 ja 09, molemmissa myrkytykset ja käynnistetyt synnytykset 39+ ja 40+ eli täysillä viikoilla kuitenkin

Nyt menossa alkiraskaus vasta mutta kyllä nyt jo mietin todennäköisyyttä uusimiseen/onko tarkempaa seurantaa/enemmän riskejä (mitä?) yms..