S
Saku
Vieras
Vaimoni ja minun parisuhde muuten täysin tasa-arvoinen ja keskusteleva mutta muutamat ihmiset saavat vaimoni sisältä esiin tyrannin ja diktaattorin. Näiden ihmisten läsnä ollessa vaimoni muuttuu täysin. Heidän läsnä ollessaan minä joudun toimittamaan ties mitä hommia, joiden minut ohjeistetaan lähes aina joko käskymoodissa tai vähintään pyytämällä erittäin käskevään sävyyn. Näitä ihmisiä ovat muutamat vaimon hyvät ystävät, anoppini ja vaimon ex-mies. Varsinkin ex-miehen ja parhaan kaverinsa edessä vaimollani tuntuu olevan tarve lähes nöyryyttää minua. Vai miltä tuntuu vessan siivous tai imurointi ja pölynpyyhintä juuri kun ex tai bestis on käymässä, tupakan haku bestikselle, vaimon kenkien kiillotuskomennus exän tuodessa tytärpuolta kotiin, se että minä tiskaan aina kun olemme kylässä anoppilassa (ja tämä ei tunnu anoppiakaan haittaavan, mitä hiukan hämmästelen). Bestis vielä osallistuu tähän peliin joko hymyillen, antaen vinkkejä joista vaimo saa syyn käskyttää minut puuhaan (nyt kahvi maistuisi, pahus kun tupakat ovat loppuneet...) tai ironisesti kommentoi ettei miehen pidä antaa laiskistua tai nyrkki ja hella ohjeita....Hopi hopi ei tässä ole koko päivää aikaa kohta mitään olla siellä tai tekemässä tätä on melko usein kuultu ""kannustus"". Minulla on fiilis että vaimoni ei ole ainoa joka saa kiksejä tästä pelistä. Minä siis en todellakaan nauti vaan välillä kun on ollut oikein paha ""vierailu"" isoakin miestä meinaa itkettää...
Miksi alistun tähän? Olen huomannut paljon pienemmäksi pahaksi tehdä kuten vaimoni pyytää. Jos laitan vastaan, antaa hän asian olla sillä hetkellä. Myöhemmin kaksin ollessamme saan kärsiä niin rajua vittuilua, äksyilyä ja mustamaalaamistani muille mukaan lukien sukulaiseni että on paljon pienempi paha tehdä kuten vaimoni tahtoo. Ja voin sanoa että vaimoni on todella taitava kääntelemään periaatteessa todenmukaiset asiat kannaltani todella ikävän oloisiksi. Sen jälkeen kun vaimoni alkoi odottaa lastamme, on kaikki tullut vielä huomattavasti rajummaksi. Kun yritin keskustella asiasta, sain vastaukseksi tylytystä ja samaa vittuilua taas viikon. Ja kun näitä katalyytti-ihmisiä ei ole paikalla on tilanne aivan toinen. Kaksistaan tai vaikka minun sukulaisteni luona vaimo on kuin toinen ihminen, suhteemme toimii, kukaan ei pomota toista ja kaikesta keskustellaan. Tämän nykytilanteen vielä kestän hammasta purren mutta tuntuu että menemme koko ajan pahempaan suuntaan.
Miksi alistun tähän? Olen huomannut paljon pienemmäksi pahaksi tehdä kuten vaimoni pyytää. Jos laitan vastaan, antaa hän asian olla sillä hetkellä. Myöhemmin kaksin ollessamme saan kärsiä niin rajua vittuilua, äksyilyä ja mustamaalaamistani muille mukaan lukien sukulaiseni että on paljon pienempi paha tehdä kuten vaimoni tahtoo. Ja voin sanoa että vaimoni on todella taitava kääntelemään periaatteessa todenmukaiset asiat kannaltani todella ikävän oloisiksi. Sen jälkeen kun vaimoni alkoi odottaa lastamme, on kaikki tullut vielä huomattavasti rajummaksi. Kun yritin keskustella asiasta, sain vastaukseksi tylytystä ja samaa vittuilua taas viikon. Ja kun näitä katalyytti-ihmisiä ei ole paikalla on tilanne aivan toinen. Kaksistaan tai vaikka minun sukulaisteni luona vaimo on kuin toinen ihminen, suhteemme toimii, kukaan ei pomota toista ja kaikesta keskustellaan. Tämän nykytilanteen vielä kestän hammasta purren mutta tuntuu että menemme koko ajan pahempaan suuntaan.