V
vieras
Vieras
Pekka Herlin joutui putkaan Maarianhaminassa
24.09.2009 06:45
Koneen suuruuden luoja Pekka Herlin oli fyysinen hahmo ja rämäpää, joka joutui nuorena miehenä jonkun kerran hankaluuksiin virkavallan kanssa.
Keravan vankilassa 1956 viettämiensä neljän kuukauden lisäksi hän onnistui istumaan yön putkassa Moskovassa, Pariisissa, Helsingissä ja Maarianhaminassa, John Simonin tänään ilmestyvässä Pekka Herlin -elämäkerrassa (Pekka Herlin - Koneen ruhtinas, Otava) kerrotaan.
Maarianhaminan putkareissussa yhdistyivät Pekka Herlinin mieltymys purjehdukseen, vankka suomalaisuusaate ja rankka alkoholin käyttö, joka 60-luvun lopulta alkaen muuttui vakavaksi alkoholismiksi.
Pinna paloi ruotsalaiseen
purjehtijaan Ahvenanmaalla
Pekka Herlinin vanhin poika Antti kertoo kirjassa, miten Pekan aggressiivinen laituriinajotyyli pani tapahtumien vyöryn liikkeelle.
Gotland Runt -purjehduskilpailu oli juuri kilpailtu.
- Se oli niin ahdas, se väli, että ne muut veneet painuivat sivulle päin, mutta kyllä siihen mahtui, kun tarpeeksi yritti. Sitten niistä naapuriveneistä yksi ruotsalainen purjehtija rupesi valittamaan ja marisemaan. Se yritti vielä ottaa ne köydetkin irti sieltä maasta, ja siinä vaiheessa isältä paloi pinna lopullisesti ja hyppäsi maihin.
- Isä oli vielä siihen aikaan nuori ja vahva, 100-kiloinen äijä, joka oli harjoitellut joskus Elis Askin opetuksessa nyrkkeilyäkin. Löi kerran ja isku saatettiin "det här är mitt land" legendaarisella lausahduksella, ja se ruotsalainen meni kanveesiin heti, siihen kaijalle.
Ei suostunut
puhumaan ruotsia
Välikohtauksen jälkeen Herlinin Lygaia-veneen miehistö siirtyi Åländska Segelsällskapetin ravintolaan.
- Vähän ajan päästä tuli sitten poliisit, ja sitten se vaimo, että "där sitter han". Isä paransi asiaa vielä kieltäytymällä puhumasta ruotsia. Se puhui vain suomea, kun hänen mielestään Suomessa pitää puhua suomea, Antti muistelee kirjassa.
Edessä oli putkareissu ja Herlin-legenda, josta liikkuu erilaisia versiota.
- Oleelista on, että faija piti näistä legendoista. Se siis itse piti näistä tarinoista ja eri versioista ja paranteli niitä itsekin omilla puheillaan, Pekka Herlinin nuorin poika Niklas Herlin muistelee samassa kirjassa.
24.09.2009 06:45
Koneen suuruuden luoja Pekka Herlin oli fyysinen hahmo ja rämäpää, joka joutui nuorena miehenä jonkun kerran hankaluuksiin virkavallan kanssa.
Keravan vankilassa 1956 viettämiensä neljän kuukauden lisäksi hän onnistui istumaan yön putkassa Moskovassa, Pariisissa, Helsingissä ja Maarianhaminassa, John Simonin tänään ilmestyvässä Pekka Herlin -elämäkerrassa (Pekka Herlin - Koneen ruhtinas, Otava) kerrotaan.
Maarianhaminan putkareissussa yhdistyivät Pekka Herlinin mieltymys purjehdukseen, vankka suomalaisuusaate ja rankka alkoholin käyttö, joka 60-luvun lopulta alkaen muuttui vakavaksi alkoholismiksi.
Pinna paloi ruotsalaiseen
purjehtijaan Ahvenanmaalla
Pekka Herlinin vanhin poika Antti kertoo kirjassa, miten Pekan aggressiivinen laituriinajotyyli pani tapahtumien vyöryn liikkeelle.
Gotland Runt -purjehduskilpailu oli juuri kilpailtu.
- Se oli niin ahdas, se väli, että ne muut veneet painuivat sivulle päin, mutta kyllä siihen mahtui, kun tarpeeksi yritti. Sitten niistä naapuriveneistä yksi ruotsalainen purjehtija rupesi valittamaan ja marisemaan. Se yritti vielä ottaa ne köydetkin irti sieltä maasta, ja siinä vaiheessa isältä paloi pinna lopullisesti ja hyppäsi maihin.
- Isä oli vielä siihen aikaan nuori ja vahva, 100-kiloinen äijä, joka oli harjoitellut joskus Elis Askin opetuksessa nyrkkeilyäkin. Löi kerran ja isku saatettiin "det här är mitt land" legendaarisella lausahduksella, ja se ruotsalainen meni kanveesiin heti, siihen kaijalle.
Ei suostunut
puhumaan ruotsia
Välikohtauksen jälkeen Herlinin Lygaia-veneen miehistö siirtyi Åländska Segelsällskapetin ravintolaan.
- Vähän ajan päästä tuli sitten poliisit, ja sitten se vaimo, että "där sitter han". Isä paransi asiaa vielä kieltäytymällä puhumasta ruotsia. Se puhui vain suomea, kun hänen mielestään Suomessa pitää puhua suomea, Antti muistelee kirjassa.
Edessä oli putkareissu ja Herlin-legenda, josta liikkuu erilaisia versiota.
- Oleelista on, että faija piti näistä legendoista. Se siis itse piti näistä tarinoista ja eri versioista ja paranteli niitä itsekin omilla puheillaan, Pekka Herlinin nuorin poika Niklas Herlin muistelee samassa kirjassa.
