dalmatialaisista

[taustalla]

Meille olisi tulossa sekarotuinen koira, jossa dalmatialaista. Onko kokemuksia minkälainen on luonteeltaan ja sopiiko lapsiperheeseen? Muiden rotujen (joita tässä koirassa on) luonteet jne. tiedossa. Katselin kenneleiden sivuilta ja "mukavalta" rodulta vaikutti. Mutta käytännön kokemuksista? :flower:

 

[Mankell]

EI oe muuta tietoa, kuin että serkkulla ola pari dalmatiaista HETKEN. Söivät taloudessa KAIKEN yksin olleessan.

 

[KeepGoing]

kaverilla labbiksen ja dalmiksen sekotus, maailman rauhallisin koira ja oikein lapsiystävällinen ja tottelevainen =)

 

[äippä]

Dalmaatialaist ovat aika vaativia, eroja tietty on luonteessa. Serkullani oli ja repi muutamat sohvat palasiksi, kaikkee muuta pinempää meni kanssa, lattiat oli entiset muutamassa vuodessa ja haukkumista ei saatu kuriin edes sähköpannalla, eli oppi montako haukkua saa tulla ennenkuin säköisku tullee ja pitkäkö piti tauon olla. Paljon liikuntaa ja aktiviteettiä vaativia koiria ovat.

 

[johantero]

tuttavillani on dalmatialainen. oikein herttainen ja lapsirakas, paljon vaatii liikuntaa ja joskus vahingossa koheltaa heidän pienimpien lasten ylitse, muttei milloinkaan tahallaan.

itse pelkään koiria aivan hirmuisesti, mutta tämä koira on sulattanut myös minun sydämen täysin

 

[en ottais]

Siskollani on ollut ja tällä hetkellä on miehen siskolla.
kamala vouhko. Syö pöydiltä, hyppii vastan. Mutta, täytyy ymmärtää että tämä tottelemattomuus johtuu omistajasta, koulutus on dalmatialaisen kanssa a ja o!!

Onneksi nämä molemmat koirat on hyväluonteisia. Muuten olisivat k.usessa.

Mulla kuitenkin aika paljon kokemusta koirista. Sakemanni ja 2 tanskandoggia omistaneena. Nyt ollaan ajateltu hankkia bokseri... =)

 

[NaRikka]

Dalmis on parhaimmillaan valtavan äykäs ja nokkela koira, joka on helppo pilata vääränlaisella kasvatuksella tai kasvattamattomuudella. Dalmis ei tee mitään huutamalla, eikä mitään lirkuttelemalla. Oikein koulutettuna dalmis on valtavan ihastuttava perhekoira.

 

[neiti Pee]

Minulla on elämäni aikana ollut neljä dalmista.
Aivan älyttömän mukavia ovat, kilttejä joskin aika jääräpäisiä (väittäisin, että varsinkin nartut).
Koiristani kaksi olivat narttuja, jotka elivät molemmat sen 14v, uroksia ollut kaksi ja niistä toinen täytti juuri 9v, toinen kuoli aivan yllättäen 6-vuotiaana. Molemmilla uroksilla on ollut paljon sairauksia, allergioita ym, mutta nartuilla ei mitään muuta kun vanhuuden mukana tulleet syövät ja epilepsia.
Sopivat lapsiperheeseen vallan mainioisti, mutta vaativat (niinkun kaikki koirat) paljon huomiota ja liikuntaa.
Lempeä luonne on, ja dalmis kiintyy todella paljon omistajaansa.

 

[mutzi81]

Meillä oli lapsuudenkotona dalmis! AIVAN IHANA!!!!! :heart: Paras kaverini lapsuus ja nuoruusajalta! Oli todella viisas ja ihmismäinen koira! Aina odotti häntä heiluen kotona kun tulin koulusta, oli ihana kun hyvä ystävä odotti kotona, ei tarvinnut koskaan mennä tyhjään kotiin. Suuri ikävä on sitä rakasta koiraa! :'( :heart: Seitsemän vuotta sitten kuoli. Ei ollut vöyhkääjä eikä koskaan rikkonut mitään. Joskus jos joltain jäi matalalle pöydälle esim. leipäpala niin saattoi vaikka tunnin istua ja odottaa että joku antaisi sen hänelle, ei varmasti itse koskenut! <br><br>

 

[pimpulapompula]

minulla itse on 8kuinen dalmis narttu. tällähetkellä alkavaa uhmaa jonka tuo esille uskomattomuudellaan. ei aina tottele tänne sanaa pihalla ynm....mutta se on ymmärrettävää pahimmman uhman jälkeen koira on taas aivan toinen. vaatii vain ymmärrystä ja oikeanlasita otetta omistajalta. dallut ovat erittäin nopeita oppimaan ja älykkäitä,joten tämänkin vuoksi he myös osaavat ja rodun kaltoin ajattelevat paljon omaa napaansa.
ne tarvitsevat liikuntaa ja aktiviteettia elämäänsä. kouluttamisella tästä saa ihanan koiran lapsiperheeseen =) dallut ovat aivan ihania mutta herkkiä koiria. meillä ei ole minkään näköisiä tuhoja koskaan tehty,vallan ovat omat lelut riittäneet ja juoksulenkki ulkona purkamaan yllimääräistä energiaa. lasten kanssa koiramme nauttii olostaan ja monesti menee oikein pyytämään leikkikaveria itselleen isommastamme sekä meistä isännistä. työpäivän ajan 8-9 tuntia koiramma jaksaa oikeen hyvin ja nätisti olla kotona,eikä ole tarvinnut pelätä että seinät ja lattiat ynm olisi syöty. =)

toki aina pitää muistaa minkälaiset olot ja mihin koira on tottunut jo pennusta alkaen. sukupolvi vaikuttaa myös.
en suoisttele ihmiselle joka ei pidä ulkoilusta ja pitkistä lenkeistä,dalluni nimittäin rakastaa niitä yli kaiken huoletta vielä 2 tunnin lenkinkin jälkeen voi lähteä vetämään omansa lenkin peltojen ympäröiden juoksemaan,vaikka metsässä olisi miten juossut...

 

[mutzi81]

Joo toi on totta että paljon tarvitsevat liikuntaa ja tekemistä, rakastavat sitä yli kaiken! :heart: