Moi,
Laitan tähän otteen mun kirjoittamasta blogista. En jaksa uudestaan kertoa koko stooria, mutta alhaalta selviää siis se mitä tuossa edellisessä kirjoituksessa ihmettelin, eli ne kramppaavat munasarjakivut.
Oon nyt vajaa 2kk kirjottanu blogia ja tässä siis osa tekstistä. Laittakaa yksäriä jos haluatte muuten kurkata blogiin. Oon sen laittanut julkiseksi, facebookkiin yms... En jaksa miettiä mitä tutut tai tuntemattomat asiasta ajattelee. Se on mun päiväkirja
Tilannehan on nyt sellainen, että perjantaiaamuna talsin VKS:n porteista sisään lääkärin määräyksestä. Sielä oli tieto mun tulosta, ja melko nopeasti pääsinkin tutkittavaksi. Tuloksena entisestään suurentunut munasarja, sekä kaksiosainen kysta. Halkaisijan ollessa nyt 85mm, kun se vielä keskiviikkona oli sen 75mm.
Labrojen ja parin ultrauksen jälkeen, pääsin kuitenkin kotiin, sillä ehdolla, että otan yhteyttä mikäli jokin asia muuttuu. Leikkaus olisi tehty heti mikäli lapsitoivetta ei olisi. Mutta kun se toistaiseksi on, niin ei leikata. Kaikki lääkitys käskettiin lopettaa,paitsi kipulääkitys, ja tiistaina kontrolli omalle hoitavalle lääkärille. Siihen asti kiellettyä on nostaa mitään maitopurkkia painavampaa,mikä on tietty tosi helppoa kun tyttö vaatii syliä. Kaikki kiertoliikkeet on myös nounou,joten palloa ei ainakaan lyödä. Myös kaikki muu kiva on kiellettyä
Lauantaina huomasin, että oon alkanu vuotamaan ja eikun yhteys VKS. Sielä palaveerattiin asiasta ja sanottiin seurata kotona. Jos yltyy niin takas sisälle. Tilanne on edelleen ongoing, ja olen siis kotona. Tänään toki meidän oma hoitava lääkäri soitti ja kyseli kuulumiset huomattuaan, että hänelle on jätetty viestiä minun vierailusta. Eli on siis päivystämässä sielä. Juteltiin pitkään ja sovittiin, että jatkan kuitenkin kotona vaikka kysta onkin suurentunut. Nähdään tiistaina mikä meno tuolla on, ja sovitaan jälleen kerran jatkosta. Kuitenkin olon mennessä vähänkään huonommaksi , tulee mun lähteä heti sairaalaan ja mennä synnärille. Mä en oikeesti ajatellut vierailevani sielä näissä hommissa vaan ajattelin, että jos sinne vielä joskus pääsee niin se on ihan toisissa merkeissä.