M
Mynski
Vieras
Haluaisin kertoa varsinkin teille epätoivoisille lyhennetyn tarinani, sillä sekin on välillä ollut todella epätoivoinen...Elikkäs reilut 10 v sitten alettiin miehen kanssa tosissaan haaveilemaan lapsesta, ehkäisyä ei ollut käytetty enään pariin vuoteen (olin 21v) mutta mitään ei ollut tapahtunut. Menkat tuli suunnilleen 3 kk välein, todella kipeinä ja 7pv pituisina. Noh, käytiin lääkärissä ja siemennesteet tutkittiin ja minulla huomattiin ettei munasolut irtoa. Lääkäri tuumasi että kokeillaanpa saadaanko clomifen-hoidolla kuukautiset tulemaan. no, niitä ei alkanut kuulua ja kävin tekemässä raskaustestin joka oli +++++ !!! Ja siitä syntyi laskettuna päivänä terve poika!
Meni vähän yli vuosi ja vauvakuume alkoi vaivata...ehkäisyä ei edelleenkään oltu otettu käyttöön, mutta mitään ei tapahtunut. kävin sitten samalla lääkärillä kun poika oli 3, lääkäri tuumasi että kokeillaanpa samaa hoitoa kun oli niin menestyksekäs! No, piti syödä 2 kuuria ennenkuin tärppäsi, mutta se meni kesken 11 vkolla... :'( kuureja sitten syötiin ihan miten lääkäri lupasi mutta ei tapahtunut mitään. lääkkeet unohdettiin, ja meni pari vuotta kunnes taas kokeiltiin. poika oli vajaat 6 kun yritettiin kuureja uudestaan, nyt piti syödä 3 kuuria niin tärppäsi! ja siitä syntyi terve poika....
ja tämänkään jälkeen ei otettu ehkäisyä ja uutta alettiin yrittämään kun nuorimmainen oli reilun vuoden. söin purkin clomeja, ei mitään, taukoa ja taas yritystä, ei mitään. nuorin on nyt 6 ja puoli ja tässä välissä kerkesin syödä 3 purkillista ennenkuin tapahtui! lääkäri oli aina määrännyt minulle clomit 3-7 kiertopäivinä, mutta tuon viimeisen purkillisen kohdalla viimeisten tabl kohdalla muisti petti ja vasta 5. kiertopäivänä muistin ottaa tabl, ajattelin että kokeillaan, en soittanut lääkärille enkä mihinkään, ultraseurantaa minulla ei koskaan ole ollut. no, söin clomeja sen 5-10 päivät, ja arvatkaas mitä! nyt minulla on se pikkuinen vatsassa, luovuin jo toivosta kuten mieskin mutta, joskus on hyväkin kun on huono muisti! ja sillä uskalsin varmaankin olla "hieman" oma-aloitteinen kun on tullut niin monet clomit popsittua....joten muistakaa; ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO, tai luovuttakaa jossain vaiheessa, silloin se saattaa tapahtua! Pidän koko sydämestäni kaikille peukkuja jotta onnistuisitte!!! :heart:
Meni vähän yli vuosi ja vauvakuume alkoi vaivata...ehkäisyä ei edelleenkään oltu otettu käyttöön, mutta mitään ei tapahtunut. kävin sitten samalla lääkärillä kun poika oli 3, lääkäri tuumasi että kokeillaanpa samaa hoitoa kun oli niin menestyksekäs! No, piti syödä 2 kuuria ennenkuin tärppäsi, mutta se meni kesken 11 vkolla... :'( kuureja sitten syötiin ihan miten lääkäri lupasi mutta ei tapahtunut mitään. lääkkeet unohdettiin, ja meni pari vuotta kunnes taas kokeiltiin. poika oli vajaat 6 kun yritettiin kuureja uudestaan, nyt piti syödä 3 kuuria niin tärppäsi! ja siitä syntyi terve poika....
ja tämänkään jälkeen ei otettu ehkäisyä ja uutta alettiin yrittämään kun nuorimmainen oli reilun vuoden. söin purkin clomeja, ei mitään, taukoa ja taas yritystä, ei mitään. nuorin on nyt 6 ja puoli ja tässä välissä kerkesin syödä 3 purkillista ennenkuin tapahtui! lääkäri oli aina määrännyt minulle clomit 3-7 kiertopäivinä, mutta tuon viimeisen purkillisen kohdalla viimeisten tabl kohdalla muisti petti ja vasta 5. kiertopäivänä muistin ottaa tabl, ajattelin että kokeillaan, en soittanut lääkärille enkä mihinkään, ultraseurantaa minulla ei koskaan ole ollut. no, söin clomeja sen 5-10 päivät, ja arvatkaas mitä! nyt minulla on se pikkuinen vatsassa, luovuin jo toivosta kuten mieskin mutta, joskus on hyväkin kun on huono muisti! ja sillä uskalsin varmaankin olla "hieman" oma-aloitteinen kun on tullut niin monet clomit popsittua....joten muistakaa; ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO, tai luovuttakaa jossain vaiheessa, silloin se saattaa tapahtua! Pidän koko sydämestäni kaikille peukkuja jotta onnistuisitte!!! :heart: