Alkuperäinen kirjoittaja masentunut:
Alkuperäinen kirjoittaja masentunut:
Itse olin ennen hyvin heikkohermoinen,mietin koko ajan kaikkea synkkää.Vihasin itseäni niin luonteeltani kuin ulkonäöllisesti.Itkin usein ja petyin kaikkeen mitä tein.Pelkäsin että läheinen kuolee ja kovasti vaan oli levoton olo.Ei tiennyt miten päin olisin.Liittyy vielä muutakin mutta noin suurinpiirtein.
Nyt olen parisen kuukautta syönyt lääkkeitä.Olen huomannut etten hermostu enään Esim.emme ole riidelleet mieheni kanssa pitkään aikaan. Olen oppinut rakastamaan omia lapsiani ennen tuntuivat vaivalta vaan.Olen alkanut ymmärtämään että ystäviäni pitää kuunnella.Minua jaksaa kiinnostaa ystäväni.Ennen en jaksanut pitää yhteyttä heihin ainoastaan jos lähdin vaikka viihteelle.
Jaksan paremmin ja ei ole mieli koko ajan maassa.Jaksan nauraa asioille ja ajatella positiivesti.Toki romahduksia välillä tulee mutte ne menee ohi hetkessä.
Jatkan vielä että itse en meinannut uskaltaa aloittaa lääkettä,pelkäsin että minusta tulee mielenvikainen niiden mukana.ahdistuin kovasti aloituksesta mutta onneks uskalsin aloittaa.
Kiitos kaunis sinulle kun jaksat vastata. Itsellä on hieman samankaltaisia ajatuksia tästä lääkkeen aloittamisesta mutta alkaa olla sen verran ahdistunut olo ja ajatukset pyörii rinkiä että haluan päästä takaisin "normaali ihmiseksi". Myös minä mietin ja pelkäsin että viimeistään silloin olen "sairas" jos lääkkeet aloitan; lääkityksen mahdollisuutta vilautettiin jo vuosi sitten kun kävin mielenterveystoimistolla itkemässä päivystykseen ahdistustani.
Nyt olen kuitenkin sitä mieltä että jos vaan nuo lääkkeet jollain lailla auttaa saamaan tämän pääkopan kuntoon niin haluan kokeilla. Haluaisin niin nauttia siitä kun aamulla herään, keittelen aamukahvit ja touhuilen muksujen kanssa. En minä muuta kaipaa; kunhan vaan osaisin nauttia tästä arjesta enkä sekoittaisi päätäni ja mieltäni epärealistisilla (sanoivat) peloilla.
