Cipralex...Onko tää normaalia?!

[Tunteetonko]

Olen syönyt kaksi viikkoa cipralexia.Alkuun väsytti,mutta meni ohissa parissa päivässä. Nyt olo kohenee huimaa vauhtia. Olen energinen ja kotityötkin innostaa. Ahdistus ei ole enää päälimmäisenä ajatuksissa. Ajoittain on kyllä sellaista sermostuneisuutta ja levotonta oloa..Mikä kaiketi johtuu lääkkeestä.
Mutta vaikka olo on kohentunutkin..niin mulla on kadonnut tunteet jotenkin oudosti. Pieni poikani mikä on mun elämäni tärkein asia..ei enää herätäkkään mussa oikein mitään. Kun halailen sitä ja lohdutan, niin musta ei tunnu enää siltä että voi kuinka rakastankaan tota lasta. Ei tunnu oikein miltään. Vähän on sellainen olo, etten malttasi edes leikkiä lapsen kanssa. Tuntuu että joudun näyttelemään sitä äidin rakkautta...Kamalaa:=(
Olen puhunut näistä tuntemuksita puolisolleni, lähinnä juuri sitä, että aiheuttaako cipralex tällaista.

Onko kemusta että lääke voisi aiheuttaa tällaista tunteiden latistumista? Onkohan se ohimenevää?!
Yritin etsiä netiastä tietoa lääkkeestä, ja toiset siellä kyllä valittivat että lääke tekee "turraksi" tai "zombieksi"....

 

[sairaanhoitaja]

Kyllä voi aiheuttaa! Esim. itkua voi olla vaikea saada tulemaan. Kuinka suuren annoksen syöt? Sulle voisi riittää puolikas tabletti.

 

[LisaMarie]

Ite syön Cipralexiä, enkä ole huomannut tuollaista.
Ehdottaisin vaihtoehtoa; kun sairautesi oli pahimmillaan, kaikki tunteesi olivat äärimmäitiä, kaikki oli joko täyttä helvettiä tai aivan ihanaa, vihasit tai rakastit, millään asioilla ei ollu välimuotoja. Nyt kun olet toipunumaan päin, normaali, tasainen tunne-elämä tuntu sinusta latistuneelta.

 

[Tunteetonko]

Mulla ei ole annostus kuin 5mg.Ymmärtääkseni se on pienin annos tätä lääkettä?!

 

[Moppi]

normaalia on, tunneköyhä olo voi tulla, menee kyl ohi kun tasoittuu lääkkeen vaikutus. monella myös seksuaaliset mielihalut katoaa.

 

[Tunteetonko]

LisaMarie: Itse mietin myös tuota vaihtoehtoa. sillä vaikka olenkin ollut ennen lääkitystä tosi ahdistunut, niin välillä ihmettelin juuri sitä, että ne rakkauden tunteet lasta kohtaan tulivat tosi voimakkaina. Että oliko se jotenkin sellaista "yli rakastamista"..?! Äh, vaikea selittää...

 

[Tunteetonko]

Ja tietysti olen nyt peloissani että mihin ne tunteet katosivat, ja pelkään että ne ei tule enää takaisin....

 

[Tunteetonko]

Moppi: tuo kyllä hieman lohdutti, jos se tunneköyhyys tasoittuisi ajan kanssa.

 

[LisaMarie]

LisaMarie: Itse mietin myös tuota vaihtoehtoa. sillä vaikka olenkin ollut ennen lääkitystä tosi ahdistunut, niin välillä ihmettelin juuri sitä, että ne rakkauden tunteet lasta kohtaan tulivat tosi voimakkaina. Että oliko se jotenkin sellaista "yli rakastamista"..?! Äh, vaikea selittää...

Mä olen huomannu, että sekin haittavaikutus, että ahdistus aluksi lisääntyy, voi johtua paranemisesta; kun alkaa nähdä, miten sairas on ollu, tulee syyllisyyttä ja riittämättömyydentunteita, kun tietää, että on tosissaan otettava itseään niskasta ja tehtävä jotain.

 

[:)]

LisaMarie: Itse mietin myös tuota vaihtoehtoa. sillä vaikka olenkin ollut ennen lääkitystä tosi ahdistunut, niin välillä ihmettelin juuri sitä, että ne rakkauden tunteet lasta kohtaan tulivat tosi voimakkaina. Että oliko se jotenkin sellaista "yli rakastamista"..?! Äh, vaikea selittää...

Ei ollu! Kyllä se tunteettomuus varmaan johtuu siitä lääkkeestä. Menee varmaan ajan kanssa ohi.

 

[Tunteetonko]

Kai mie sit vaan kiltisti jatkan lääkitystä...