Meillä on chihuahua. Aivan ihana keski-ikäinen uros (9 v). Koira tuli meille ennen lapsia ja oli noin vuoden ikäinen, kun perheeseen tuli vauva. Koira otti lapsen hyvin vastaan eikä meillä ole ollut ongelmia koiran sopeutumisessa lapseen ja toisaalta lapsen kanssa on ollut tarkat säännöt alusta alkaen, miten koiran kanssa ollaan. Meidän chihu on yksilönä hyvin avoin ja perusiloinen, kuten koirat yleensä kai ovat
Haukkumisesta. Kasvattaja kertoi koiramme olevan pentueen äijä, jolla on vahva tahto ja suositteli erityisen johdonmukaista kasvatusta ja näin teimme. Positiivista ehdollistamista hyödyntäen koulutimme koiraa ja ystäviltämme, joilla itsellään oli ollut koiria ja oli silläkin hetkellä (eri rotua tosin) saimme hyvän vinkin "käytöstavoille" opettamisessa ulkoilu lenkeillä. Eli meillä koira ei ole tuntemattomia koiria moikkaillut lenkeillä ja oppi näin muiden koirien ohittamiseen hyvin nopeasti. Nätisti menee ohi kaikista koirista, vaikka vastaantuleva koira haukkuisikin. Koiramme sosiaalisuus ei ole sitä, että koira moikkailee tuntemattomia koiria, vaan "käyttäytyy asiallisesti".
Meillä koira toki haukkuu, mutta käytännössä vain silloin, kun ovikello soi (tämä loppuu, kun komennetaan hiljaiseksi eikä ole häiritsevää) ja koiran puolustaessaan reviiriään ohi meneviltä koirilta. Tämä on koiralle luonnollista käytöstä eikä se jää räksyttämään ohi kulkevien koirien perään. Tässäkin olemme pitäneet rajana, että saa ilmoittaa ja haukkua, koska tämä on luontaista käytöstä reviirin rajalla, mutta sen täytyy loppua nopeasti.
Chihuahua on melkoisen kovapäinen rotu ja vaatii koostaan huolimatta johdonmukaisen ja pitkäjänteisen koulutuksen. Kun perusasiat ovat kunnossa, todella valloittava rotu

Ainakin meidän mielestämme.
Toki on ollut haasteitakin. Ensimmäisenä oli hampaiden vaihtuminen pentuna. Koirallamme oli hetken aikaa ns. tuplahampaat eli uudet hampaat olivat jo tulossa ja vanhat eivät olleet edestä lähteneet ja nämä täytyi poistattaa eläinlääkärillä. Toimenpide meni hyvin eikä siitä ole ollut haittaa.
Toinen on ollut hammaskivi. Meidän koiramme on ollut aika laiska puremaan luita ja toisaalta olemme itse olleet hieman liian laiskoja pesemään koiramme hampaita. Näin ollen koiralle on tullut hammaskiveä, jota on poistettu pariin otteeseen eläinlääkärin toimesta.
Kohtasimme ennakkoluuloja joiltain tuttaviltamme, kun aikanaan kerroimme hankkivamme chihuahuan. Sitä sanottiin ilkeästi rotaksi ja mitä kaikkea mielestäni ikävää, mutta nämä puheet kaikkosivat, kun koira tuli. Niin mainio tapaus tämä on
Lapsiperheessä menee (meillä kaksi lasta) ja kuten kaikkien eläinten kanssa, tarkkana täytyy olla, ettei vahinkoja tapahdu. Lasten käsiin ja fyysisiin leikkeihin koira ei toki sovellu. Mutta se nyt on mielestäni absurdi ajatus muutenkin, koska oikea koira ei ole leikkikalu, on kyse chihusta tai mistä tahansa rodusta.
Tulipas pitkä selostus.