Minulla on CATCH22 oireyhtymä.
Oireita, joita minulla on, on vain päivittäiset nilkkakivut, joita voi ehkäistä tavallisilla särkylääkkeillä tms. Ystäväni ovat kuitenkin tottuneet siihen, että mulla on tukiside harva se päivä jommassa kummassa nilkassa enkä pysty osallistumaan liikuntaan niin hyvin. Rupesin puhumaan tosi myöhään ja kävin sekä puhe- että toimintaterapiassa, en osaa lausua tiettyjä englanninsanoja ja minulla on oppimusvaikeuksia, viisi ainetta koulussa helpotettu.
Kaikin puolin elän kuitenkin suhteellisen normaalia elämää (jota voi lukea blogistani Joka oksalla elämä), en tarvitse mitään lääkkeitä tms, vaan kaikki on hyvin, minulla on paljon kavereita jne. Ainoa, mikä mua itteäni ärsyttää tässä sairaudessa on nuo nilkkakivut, joihin ei toisinaan (jos on liikkunut tavallista enemmän) auta edes särkylääkkeet. Oon joutunu lopettamaan urheilulajeja vain sen takia, ettei nilkat ole kestäneet jatkuvaa harjoittelua (jalkapallo ja pesäpallo).
Näin. Ei tarvitse pelätä lapsen mahdollista sairautta, se ei loppupeleissä vaikuta mitenkään elämään. Mä elän ihan normaalia elämää perheeni kanssa, jos nilkkakipuja ei lasketa ja nekin on siedettävissä : )