tässä taannoin kyselin vinkkejä siitä mitä viellä tehdä että isällä ja lapsella alkais suhde kehittyä..
no nyt on tilanne se että tapaamiset on siis missä isä haluaa milloin haluaa. päivän varoituksella. puolet olen jo maksanukkin tapaamisten kustannuksista. mutte nyt tää tulee mun kotiin sönkkäämään ja haastaan riitaa. kuinka mun pitäis maksaa koko tapaaminen tuoda linja-autolla lasta 130km useammin kun kerran kuussa, isällä siis auto ei muita lapsia tai tyttöystävää, ja työ. mä 2.6v lapsen kotiäiti, kodinhoidon tuella. mun pitäis rikkoa ruttineja eli vaihtaa päiväjärjesytä useammin, ettei lapsen itsetunto kärsi. mun pitäis pitää se useammin arjessa mukana , eli puhua lapselle siitä, se ei koskaan soita sille tai lähetä postia, siis siitä ei kuulu mitään. mun pitäsi pitää se ajan tasalla mitä päivisin tapahtuu, mutta papeille sen kirjoitus ei riitä. mä ehdotin että se ehdottais jotain konkreettistä muutosta, ja kirjais sen ylös ettei tarvis riidellä, siihen hän tuumaan ettei tämä ole mikään yritys. mä olen naivi ja lapsellinen, ehdoitin yhteis tapaamsita neuvolaan jossa hän vois tuodan huolensä lapseni rutiinipitoisesta elämästä ja voitais ammattilaisen kanssa niitä miettiä, no hän sitten siihen että jos hänen kotikaupungissaan. no meidän neuvolan täti meidät jo tuntee ja lapsen. eli ei käynyt. isä sanoo että lapsi pelkää häntä, että mitä mä olen sille tehnyt että häntä pelätään? no ehkä se ettei hän näe lasta kun kerran kuussa tai kahdessa. tosin me oltiin tehty isille kortti edellisenä päivänä. sekään ei siis riittänyt. hänestä pitäisi olla valokuvia ja videota.??? uskomatonta. ja sitten lapsi pitäisi viellä laittaa kuulema tarhaan jo heti, että se on liian kiintynyt muhun, ja mun pitäis viedä sitä useammin muille hoitoon... tunnin siinä kuuntelin suoraan sanottuna tota paskaa, ja mulla pimeni, kun mikään parannus ehdoitus ei kuitenkaan kelvannut, enkä saanut edes mitään konkreettista käytännön tapaa parantaa tilannetta. lapsi huutaa ja hän ei suostu lopettamaan keskustelua vaikka pyysin kahteen kertaan. lapsi ei siis suostu jäämään isänsä kanssa enää kahden koska viime tapaamisesta oli taan mennyt 1,5kk. joten hän todella pelkäsi isäänsä, ja samoin edellisellä kertaa, näin voimakasta reaktiota en ole koskaan aijemmin läpsellani nähnyt kenenkään suhteen. mulla sitten pimeni kun hän kielsi minua rauhottelemasta lasta. kun hän oli sitä jo 10 min itse yrittänyt. mä vein lapsen omaan huoneeseen ja raahasin äijän ulos ja taisin lätärillä vettää, käsikin joko ryhdistäytyä tai pysyä kokonaan poissa!!!
mitä mieltä ootte? oikeudessa ollaan oltu että isä sai joka viikoiset tapaamiset kun mä olisin suositellu vaan jokatoinen, silti hän ei käy kun todella harvoin , kerran oli 7kk tauko vaikka oli oikeuden päätösä että saa nähdä lastaan joka viikko. uskomatonta, eikö?
no nyt on tilanne se että tapaamiset on siis missä isä haluaa milloin haluaa. päivän varoituksella. puolet olen jo maksanukkin tapaamisten kustannuksista. mutte nyt tää tulee mun kotiin sönkkäämään ja haastaan riitaa. kuinka mun pitäis maksaa koko tapaaminen tuoda linja-autolla lasta 130km useammin kun kerran kuussa, isällä siis auto ei muita lapsia tai tyttöystävää, ja työ. mä 2.6v lapsen kotiäiti, kodinhoidon tuella. mun pitäis rikkoa ruttineja eli vaihtaa päiväjärjesytä useammin, ettei lapsen itsetunto kärsi. mun pitäis pitää se useammin arjessa mukana , eli puhua lapselle siitä, se ei koskaan soita sille tai lähetä postia, siis siitä ei kuulu mitään. mun pitäsi pitää se ajan tasalla mitä päivisin tapahtuu, mutta papeille sen kirjoitus ei riitä. mä ehdotin että se ehdottais jotain konkreettistä muutosta, ja kirjais sen ylös ettei tarvis riidellä, siihen hän tuumaan ettei tämä ole mikään yritys. mä olen naivi ja lapsellinen, ehdoitin yhteis tapaamsita neuvolaan jossa hän vois tuodan huolensä lapseni rutiinipitoisesta elämästä ja voitais ammattilaisen kanssa niitä miettiä, no hän sitten siihen että jos hänen kotikaupungissaan. no meidän neuvolan täti meidät jo tuntee ja lapsen. eli ei käynyt. isä sanoo että lapsi pelkää häntä, että mitä mä olen sille tehnyt että häntä pelätään? no ehkä se ettei hän näe lasta kun kerran kuussa tai kahdessa. tosin me oltiin tehty isille kortti edellisenä päivänä. sekään ei siis riittänyt. hänestä pitäisi olla valokuvia ja videota.??? uskomatonta. ja sitten lapsi pitäisi viellä laittaa kuulema tarhaan jo heti, että se on liian kiintynyt muhun, ja mun pitäis viedä sitä useammin muille hoitoon... tunnin siinä kuuntelin suoraan sanottuna tota paskaa, ja mulla pimeni, kun mikään parannus ehdoitus ei kuitenkaan kelvannut, enkä saanut edes mitään konkreettista käytännön tapaa parantaa tilannetta. lapsi huutaa ja hän ei suostu lopettamaan keskustelua vaikka pyysin kahteen kertaan. lapsi ei siis suostu jäämään isänsä kanssa enää kahden koska viime tapaamisesta oli taan mennyt 1,5kk. joten hän todella pelkäsi isäänsä, ja samoin edellisellä kertaa, näin voimakasta reaktiota en ole koskaan aijemmin läpsellani nähnyt kenenkään suhteen. mulla sitten pimeni kun hän kielsi minua rauhottelemasta lasta. kun hän oli sitä jo 10 min itse yrittänyt. mä vein lapsen omaan huoneeseen ja raahasin äijän ulos ja taisin lätärillä vettää, käsikin joko ryhdistäytyä tai pysyä kokonaan poissa!!!
mitä mieltä ootte? oikeudessa ollaan oltu että isä sai joka viikoiset tapaamiset kun mä olisin suositellu vaan jokatoinen, silti hän ei käy kun todella harvoin , kerran oli 7kk tauko vaikka oli oikeuden päätösä että saa nähdä lastaan joka viikko. uskomatonta, eikö?
