hanna
hei älä koskaan ikinä muutu on egortipin kappale ja taivas lyö tulta on teräsbetonin biisi.Alkuperäinen kirjoittaja Onnellinen Villasukka:
miehensä vaimo
Mein sitten googlaamaan...http://www.youtube.com/watch?v=8Y7WDWP8WMsAlkuperäinen kirjoittaja mies sohvalta:
Ja tuo on yksi parhaista biiseistä, joita olen kuullut.
Non compos mentis
En osaa yhtä ainoaa biisiä nimetä. Monet ketjussa mainitut biisit ovat ihan hyviä, I Will Survive kuuluu tämän kääkän top 250 -listalle.
Non compos mentis
Mulla ne kriteerit hyvälle biisille on sellaset, että joko lyriikan on toimittava tai rytmin on oltava miellyttävä. Mitä monikerroksellisempaa, sitä parempaa. Kärjessä ovat sellaiset nimet kuin Bach sekä Between the Buried and Me.Alkuperäinen kirjoittaja booq:
Massatuotantobiisit eivät iske. Tusinapoppi ei saa minua vihoihin, mutta olen täysin välinpitämätön. Vihakin olisi parempi.
Luulen ymmärtäväni tuon. Näinhän se on minullakin. Täsmällisempää minulta olisi ollut sanoa, että se on niin tilannesidoinnaistaKIN. Sitten minulla on määrättyä kausiluontoisuutta, jolloin kokee halua uppuotua johonkin genreeen (tai vain yhteen ainoaan biisiin, kerta kerran perään!) enemmänkin, mitä sitten ajan kuluttua voi vähän ihmetelläkin, vaikka kyllästymisestäkään ei varsinaisesti olisi kyse.Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Mukava kuulla, että viehätyt Bachinkin polyfoniasta. Minäkin, vaikka joskus se tuntuu liian mekanistiseltakin. Rytmiäkin - kyllä- mutta enemmän ehkä itse haluan määrättyä harmonioita, bassolinjoja, tonaalisia rakenteita, muotoja. Usein kuitenkin lopulta kovin yksikertanen, selkeä ja pelkistetty juttu toimii ja on suorastaan parhautta: (Lisäys
Blues, Irkku, Indie...
Non compos mentis
Aika moni kutsuu Bachia mekaaniseksi. Ainahan voi sitten ottaa rinnalle Tchaikovskya, joka menee tunteessa niin yli, että teknisyyskin välillä kärsii. Joo, mutta siis mun aivot diggaavat juuri siitä täsmällisyydestä. Jokainen esittäjä on silti oma yksilönsä tuoden näin oman tulkintansa kappaleesta.Alkuperäinen kirjoittaja booq:
Yo-Yo Man esittämänä Bachin preludi Cello suite no. 1 on aivan kuin eri sävellys kuin Rostropovichin käsittelyssä.
Kuuntelen myös keskiaikaisia kantaatteja ja sitäkin varhaisempaa kuorolaulantaa. Myös aivan simppelit ratkaisut ääni ja yksi soitin vetoavat minuun toisinaan. Olen itkenyt Tom Waitsia sekä Bob Dylania kuunnellessani.
Kuitenkin aivoni ovat haltioissaan teknisistä vedoista ja atonaalista musaa en meinaa kyllä jaksaa millään. Sieltä voisi ehkä löytyä joku "inhokkibiisikin", tosin en nyt lähde korviani rääkkäämään moisella.
lisään vielä että Kim Heroldia ei mun pokeri kestä yhtään. se ääni ja ääntämys.. ei sitä vaan voi ottaa tosissaan.
tyttöjen äiti
Se laulu, jossa joku suomalainen laulaa "jos sut haluan tungen jäätä sun vuoteeseen?". Ihan perseestä. Ja sit se "Taiteilijan elämää".
Nyt sait minut ihan sanattomaksi!Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kirjoitaessani yksinkertaisuudesta ajatuksisani oli mm. Bob Dylan (The Times They Are A-Changin' / Lisence to Kill - ja monet muut). Myös tuon liikuttuneisuuden voin minäkin vähän häpeillenkin tunnustaa. Siihen viittasin tuolla yhteen ainoaan biisiin uppoutumisella.
Hätkähdin sitäkin, että mainitsit Tom Waitsin (jolta nostaisin mm. biisin Jersey Girl, joka yleensä liitetään Bon Joviin tai Bruce Springsteeniin).
Sitten puuttuu vain vaikkapa (niin artistina kuin biisit yleensä) Leonard Cohen "If it be your willl" esimerkinä noista simppeleistä, mutta toimivista.
Huh! Meillä taitaa olla aika samanlainen maku. Tässä esittämistä ajatuksistasi voin allekirjoittaa kaiken!
Vaihtatriksi Yo-Yo Ma:lle heitän Bobby McFerrin:in.
Ja musiikin tulkinnasta vaikkapa vielä yleisesti vielä venäläisen pianismin ja erityisesti Nikolai Demidenkon.
Mehän voisimme varmaan jatkaa loputtomiin, mutta nyt mentiin siis ihan alkupäeärisen avauksen toiseen laitaan.
Wau sinua!