V
vierailija
Vieras
hei!
Bernimme, uros, on nyt 2,5v ikäinen. Hänellä on todettu kova stressitaso. Hän stressaa todella helposti, käy kierroksilla. Pienikin ihmisten liikkuminen sisätiloissa saa hänetkin liikkumaan, seuraamaan, vaihtamaan paikkaa. energisyyttä on, mutta sitä ei saa poistettua. Pitkä lenkki, aivoju,mppa tai mukaan ei auta. Hetki menee ja taas stressi on korkealla. Kotona ei ole stressattavaa, luulemme näin. Hän vain on pienestä pennusta asti ollut stressaaja. Kova läähätys, uikutus, hermoilu. Kaikki stressioireet olivat jo meille tullessa. Hän on isosta pentueesta, perheestä jossa on useita aikuisiakin koiria.
Stressi vielä ok...sen kanssa voisi pärjätä. Mutta. Nyt on sattunut muutaman kerran pahemminkin. Kun on tullut vieraita, toki koira haluaa tulla moikkaamaan, se on ok kun saa luvan. Sitä ei malta odottaa vaan sinkoaa heti vieraiden tykö, jop hypähtää kohti. Kun minä, äiti, käskytän niin alkaa murina. Kerran näytti hampaitakin. Uskoo sitten kyllä. Mutta tämä aggressiivinen käytös huolettaa. Miehen ollessa paikalla, ei käytös ole näin villiä, eikä aggressiivista. Tytär ei edes yksin tule ikinä kotiin jos koira on talossa vapaana. Silloin koiran tulee olla toisessa huoneessa, oven takana. Tätä riskiä emme ota, että jotain kävisi.
Mutta milloin ja mihin asti on koiran kanssa vain oltava...milloin käytös on ylitse menevää. Minä koen että se on jo. En halua koiraa joka voi mulle irvistellä ja hyökkäävästi käyttäytyä. En halua pelätä omaa koiraani. Lenkillä ollessa kerran, tosin hän oli vasta 1,5v, koira nappasi kiinni, päästäen heti irti, muhun kun juttelin toisen koiran omistajan kanssa. Koirani villiintyi niin paljon ettei pysynyt aloillaan ja hermosi.
Mitä teen... neuvokaa! Kasvattaja ei ole asiassa avuksi, ei ole sellainen jolta voisi asiaa kysyä.
Bernimme, uros, on nyt 2,5v ikäinen. Hänellä on todettu kova stressitaso. Hän stressaa todella helposti, käy kierroksilla. Pienikin ihmisten liikkuminen sisätiloissa saa hänetkin liikkumaan, seuraamaan, vaihtamaan paikkaa. energisyyttä on, mutta sitä ei saa poistettua. Pitkä lenkki, aivoju,mppa tai mukaan ei auta. Hetki menee ja taas stressi on korkealla. Kotona ei ole stressattavaa, luulemme näin. Hän vain on pienestä pennusta asti ollut stressaaja. Kova läähätys, uikutus, hermoilu. Kaikki stressioireet olivat jo meille tullessa. Hän on isosta pentueesta, perheestä jossa on useita aikuisiakin koiria.
Stressi vielä ok...sen kanssa voisi pärjätä. Mutta. Nyt on sattunut muutaman kerran pahemminkin. Kun on tullut vieraita, toki koira haluaa tulla moikkaamaan, se on ok kun saa luvan. Sitä ei malta odottaa vaan sinkoaa heti vieraiden tykö, jop hypähtää kohti. Kun minä, äiti, käskytän niin alkaa murina. Kerran näytti hampaitakin. Uskoo sitten kyllä. Mutta tämä aggressiivinen käytös huolettaa. Miehen ollessa paikalla, ei käytös ole näin villiä, eikä aggressiivista. Tytär ei edes yksin tule ikinä kotiin jos koira on talossa vapaana. Silloin koiran tulee olla toisessa huoneessa, oven takana. Tätä riskiä emme ota, että jotain kävisi.
Mutta milloin ja mihin asti on koiran kanssa vain oltava...milloin käytös on ylitse menevää. Minä koen että se on jo. En halua koiraa joka voi mulle irvistellä ja hyökkäävästi käyttäytyä. En halua pelätä omaa koiraani. Lenkillä ollessa kerran, tosin hän oli vasta 1,5v, koira nappasi kiinni, päästäen heti irti, muhun kun juttelin toisen koiran omistajan kanssa. Koirani villiintyi niin paljon ettei pysynyt aloillaan ja hermosi.
Mitä teen... neuvokaa! Kasvattaja ei ole asiassa avuksi, ei ole sellainen jolta voisi asiaa kysyä.
