babyblues vai masennus?

[masennusko]

Ollaan päästy sairaalasta just, kaikki meni aika kurjasti siinä mielessä et jouduin oleen osastolla jo paljon ennen synnytystä, mikä oli tosi ahdistavaa. Sit vauvan syöminen oli yhtä tuskaa, ja tunsin itseni niin huonoksi jo alkuunsa vaik syy ei ollutkaan minussa vaan vauvan kunnossa (keskonen).

Nyt kotona ja syöminen sujuu, mut ahdistun vauvan itkusta tosi paljon, ja se todella itkee paljon eikä meinaa rauhottua millään. Olen tosi itkuinen, ja en tiedä mitä tekisin, tätäkö tää sitten on.. Ja vauva oli niin toivottu, ja perheasiat on kunnossa ym. Toki olen onnellinen vauvasta, ja jos en koko ajan pelkäisi itkuraivareiden alkua niin olisi olo parempi. Helpottaako tuo vauvan itkuisuus yleensä missä vaiheessa..

Vauva siis vasta alle viikon ikäinen.

 

[HÖH]

Ei oo ihme jos vauva itkee kun kerta syöt sitä! koitahhan lopettaa!

 

[masennusko]

Siis toki piti kirjoittaa vauvan syöttäminen.

 

[Vernalis]

Mulla kesti baby-blues noin pari viikkoa. Sitten se alkoi mennä ohi ja olo tuntui ihan erilaiselta.
Ihan rauhassa vain siellä, ei se heti merkitse masennusta tuossa vaiheessa.

Pidät vain huolta siitä että lepäät kunnolla aina kuin voit. Kyllä se mieli siitä alkaa piristyä ja totut vauvan läsnäoloon, opit tunnistamaan pikkuhiljaa itkujen merkitystä ja se imetyskin alkaa pelaamaan paremmin eikä tee niin kipeetä.

Tsemppiä sinne kovasti! :hug:

 

[kumikameli]

mullakin oli babyblues ja aika rankka, syytin itseäni voimakkaasti siitä ettei imetys onnistunut. Meni jonkin aikaa kun en enää itkenyt joka päivä. Sitten niitä itkuttomia päiviä alkoi olla enemmän ja enemmän.
Kun vauvaan tutustui kunnolla, tiesi mikä itku tarkoitti mitäkin, niin elämä alkoi tuntumaan ihan erilaiselta.
Meilläkin vauva oli erittäin toivottu yms, joten siitä ei ollut kyse.

Koita ulkoilla, edes 15min joka päivä (tietysti pakkasrajat huomioon jos vauvan kanssa lähdet). Se usein helpottaa oloa, vaikka lähteminen voi tuntua hankalalta.