baari-ilta

  • Viestiketjun aloittaja eräs vaan ei varas
  • Ensimmäinen viesti
eräs vaan ei varas
Istun Baarijakkaralla kuunnellen toisella korvalla kavereiden keskustelua, kun näen hänet. Koskaan aiemmin en ole häntä tavannut oikeasti, vaikka mesessä onkin höpisty monet kerrat. Hän Näkyy pelaavan biljardia kavereiden kanssa. Hän kumartuu lyömään palloa suoraan minua kohti, kohottaa hiukan katsettaan ja huomaa minut. Hänen katseensä on hiukan hämmentynyt, ikäänkuin hän tunnistaisi, muttei hetkeen tajuaisi mistä. Sitten, pieni pilkahdus silmäkulmassa kun hän oikeasti minut tunnistaa. Hän kääntyy ojentamaan biljardikepin kaverilleen, ja lähtee kävelemään luokseni hymyillen.

-oletko se oikeasti sinä, hän kumartuu kysymään.
-minäpä minä, vastaan hymyillen. Hän istuu viereeni vapaalle baarijakkaralle. Vaihdetaan muutamia lauseita. Musiikki tuntuu soivan liian lujaa. Hän kumartuu lähemmäs ja kysyy
-mitä te ootte aatellu tänäiltana tehdä. Minä vilkaisen kavereitani, ja kumarrun vastaamaan hänen korvaansa -en mä noista tiedä, mutta mun illan ohjelma riippuu ihan susta. Hitaasti nojaudun hiukan taaemmas. Hän katsoo minua hiukan kuin ei uskoisi mitä sanoin. Minä en voi olla tuijottamatta hänen täydellisiä huuliaan. Tunnen jo mielessäni miltä niitä tuntuisi suudella, kun hän kumartuu lähemmäs, kuin aikoisi, pysähtyy hetkeksi, kuin odottaisi lupaa, ja suutelee kun huomaa etten todellakaan aio estää.

Suudelman oli kai tarkoitus olla vain varovainen kokeilu, mutta pian tuntuu kuin koko maailma ympärillämme katoaisi. Niin paljon tähän saakka padottuja tunteita pääsee valloilleen. Ei ystävyyttä, ei rakkautta, vain puhdasta himoa, joka jo vuosia on odottanut juuri tätä hetkeä. Suudelma kestää ikuisuuden. Kun lopulta irtaudumme, ei kumpikaan osaa hetkeen sanoa mitään. Molempien kaverit tuijottavat, he eivät tiedä yhteistä taustaamme. Hän katsoo minuun, ja kuin yhdestä tuumin nousemme pöydästä. Kumarrun sanomaan kavereilleni minne menen, ja lähdemme hänen kanssaan pois.

Pääsemme hänen asunnolleen. Se on pieni, mutta siisti. Hiukan pelkäsin mitä poikamiehen kämpässä vastaan tulisi. Hän arvaa ajatukseni, -mä siivosin tänään, en tiedä miks, mut onneks siivosin, ja tuo tuttu hurmaava virnistys, joka saa jalkani veteliksi. Hän kääntyy laittamaan musiikkia. Sama musiikkimaku. Hän kääntyy minuun päin ja vetää minut syliinsä. Hetken aikaa tanssimme hiljaa sylikkäin, nautimme vain läheisyydestä ja musiikista. Kumpikin tietää että aikaa on. Hän suutelee varovasti kaulaani, tunnen kuinka himo sisälläni kasvaa. Haluaisin repiä vaatteet hänen yltään, mutta hän haluaa edetä hitaasti. Hän riisuu paitani, ja rintaliivini, suudellen niiden alta paljastuvaa ihoa. Hän työntää minut sängylleen, selälleen ja painautuu päälleni. Luoja kuinka hyvältä miehen paino tuntuu päälläni.

Saan vedettyä hänen paitansa hänen päältään. Tiedän mitä alta paljastuu, mutta oikeasti se näyttää niin paljon paremmalta kuin ikinä osasin kuvitella. Hopeinen rengas toisessa nännissä, käsivarsia kiertää erilaiset tatuoinnit. Hänen kuumat huulensa kulkevat kaulallani, rinnoillani tehden minut hulluksi halusta. Työnnän sormeni hänen pitkien hiustensa sekaan. Hänen huulensa etsiytyvät taas omilleni. Se tuntuu hyvältä. Hänen toinen kätensä avaa vyöni, farkkujen napin, vetoketjun. Onnistun kiemurtelemaan pois housuistani irrottamatta otettani hänestä. Alushousut katovat samaa tietä farkkujen kanssa. Pian hänenkin farkkunsa tekevät seuraa omilleni.

;)

 

Yhteistyössä