[b]Onko mies metsästäjä?[/b]

Suhteemme on kestänyt pari vuotta. Mies oli miettinyt irtautumista pitkään, mutta sitten tapasin toisen miehen. Annoin siis kaikki syyt erota. Kerroin avoimesti miehelle tästä. Tämän toisen miehen jälkeen ensimmäinen mies on kiinnostunut minusta aivan toisella tavalla, pitää yhteyttä joka päivä (useaan kertaankin), puhuu meistä etc., ottaa tunteeni huomioon.

Johtuuko tämä siitä, että olen kiinnostava, koska ehkä olen lähdössä vai huomasiko mies nyt vasta mitä merkitsen hänelle?

Ennen odotin miestä kuin kuuta nousevaa. Nyt elän enemmän omillani enkä kaipaakaan häntä. Olenko tullut kyyniseksi vai aikuiseksi? Ennen itkeskelin, nyt olen onnellinen, vaikka en miestä näkisikään.

 

Minäkin käytän joskus vierailijana Angelina nimimerkkiä.

Ehkä olet parantunut läheisriippuvuudesta.

Luin äsken ihmeissäni jonkun miehen kirjoittamasta kirjasta netin uutispalstalla. Hän väittää, että alkoholismi ei ole sairaus. Suomi on juoppojen paratiisi ja Helsingissä on eniten kapakoita verrattuna muihin Euroopan kaupunkeihin.

Opit ja teesit heittävät aina häränpyllyä. Varsinaista totuutta ei löydykään.
Niin sanoivat Ihmimillinen tekijä tv-sarjan kaksi juontajaa uusimmassa Käsikädessä lehdessä. Laitoin lehden käsilaukkuun. Luen sitä myöhemmin ja laitan sitten kiertoon.

Ehkä kärsimme Tukholman syndroomasta. Opin tuon hienon sydrooman tällä viikolla lapsisieppausjutussa. Niin näyttää tehneen moni muukin nettikeskustelija.

Ehkä ap:n miesystäväkin on sairastunut tuohon tautiin.
Mutta miksi Tukholman. Voihan tuota sairautta potea pienessä kirkonkylässäkin. Tuppuvaaran syndrooma. Ihan kelpo taudin nimi.

 

Ajattelin itsekin, että ehkä olen parantunut läheisriippuvuudesta. Kävin suhteen aikana läpi kipeitä lapsuuden hylätyksitulemisenkokemuksia. Se oli miehelle raskasta, hän tunsi syyllisyyttä ja voimattomuutta. Jotenkin jouduimme huonoon kierteeseen. Tunnen kyllä muuttuneeni. Ennen ajattelin, että vain tämä yksi mies voi minua kiinnostaa. Nyt näen mahdollisuuksia laajemmin ja tiedän, että miehiä on muitakin. Tämä uusi mies jollain ihmeellisellä tavalla teki minut vahvaksi. Olen aina tiennyt, että minussa on molemmat; heikkous ja vahvuus.

 

Onko kellään muulla sellaista kokemusta, että joku ihminen tai tapahtuma on muuttanut suhdetta maailmaan? Tietenkin nämä prosessit ovat olleet käynnissä jo pitkään, mutta sitten on vääjäämättä tultu tilanteeseen, että jotain tapahtuu.

Olen jotenkin löytänyt itseni ja katson eri tavalla suhdetta, arvioivammin. Ennen ajattelin vain, että kunhan mies ei jätä minua.

Tietynlainen mateleminenkin tuottaa omanlaistaan tyydytystä, mutta hinta on kova, koska mukana seuraa myös paljon ahdistusta. Jos ikäänkuin sitoo onnensa mieheen.

 

Sait hyvän vastauksen ihmeeltä. Kyllä yksikin sana voi muuttaa elämän. Minustakin tuntuu siltä, että olet löytänyt itsesi.
Mutta ajattele suhdetta mieheen erillisenä asiana. Parhaimmillaan suhde kylläkin toimii juuri tuossa tilassa, jos osaat olla oma itsesi ja kumpikaan ei rakenna onneaan toisen tapojen tai sanojen varaan. Mutta kumppanin pitää ymmärtää se , muuten hän leimaa sinut välinpitämättömäksi.
Toisaalta tuntuu siltä, että tunteesi ovat laimenemassa miestä kohtaan?

 

Se erillinen asia on hyvä ajatus. Annoin ennen rakkauden tunteen viedä minua liikaa ja olin liian tarvitseva. Mies ahdistui. Olen kyllä iloinen, että olen senkin aallon kokenut, mutta siinä on vaaransa, ainakin minun historiallani.

Miehelle ei saa näyttää liikaa rakkauttaan, kai. Tai siinä on omat todella hienovaraiset taitonsa, nuoralla tanssien.

Odotan nyt mitä mies haluaa minulle tarjota. Olen hieman odottavalla kannalla. Onnellisempi ja varmempi.