Avuttomat naiset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Echo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pikkusen menny taas palstahirmuilla tunteisiin, kun joku uskaltaa arvostella avuttomaksi :D Heti kynsin ja hampain takerrutaan johonkin neuvolajuttuun ja päästellään suu vaahdossa :D Ootte niin naurettavia.

En tunne tuollaisia avuttomia naisia hlökohtaisesti, mutta mitä nyt eri keskustelupalstoilla on tullut viimeisen 10v aikana vietettyä aikaa, niin kyllä heitä taitaa olla. Ja fb:n kirppareista päätellen heitä on paljon, koska jokatoinen av-yv:n tehnyt akka kirjottaa yleensä että "kysyn vielä mieheltä mielipidettä" :D :D Paras tietenkin kai kysyä jos on ukkokullan rahoja tuhlaamassa hoitovapaalla ollessaan kun ei omistaan ole säästöön saanut senttiäkään kerättyä hoitovapaata ajatellen.
Niin ei kai se naisen tehtävä olekaan säästää sitä varten että selviää hoitovapaan, yhdessä siihen yhteisten lasten kotonaoloajaksi säästetään jos säästetään.
 
Joku saattaa, mutta tuskinpa muut kuin ihmiset, jotka ihailevat sellasta.
Joku voi oikeasti pitää äitiysneuvolassa asioivaa pariskuntaa yhtä omituisena ilmiönä, kuin jos pariskunta menisi vaikka hammaslääkäriin käsi kädessä.

Minun mieheni tuntee useita ihmisiä, joilla on niin kova hammaslääkäripelko, että heillä on oltava avustaja. Avustaja tulee vastaanotolle mukaan ja asettuu seisomaan oven eteen, jolloin potilas tietää, ettei voi paeta. Tämä ei ole trolli.
 
Minun mieheni tuntee useita ihmisiä, joilla on niin kova hammaslääkäripelko, että heillä on oltava avustaja. Avustaja tulee vastaanotolle mukaan ja asettuu seisomaan oven eteen, jolloin potilas tietää, ettei voi paeta. Tämä ei ole trolli.


Se ei ollut asian ydin, kunhan heitin hammaslääkärin esimerkkinä. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa jotain muuta.
Älkää takertuko epäolennaisuuksiin.
 
Viimeksi muokattu:
Vessassakin?

Me ollaan oltu perheenä vessassa. Jos ollaan "liikenteessä" esim. ostarissa, ja jollekin tulee pissahätä, voidaan hyvin mennä kaikki isoon lastenhoitohuoneeseen. Kumpikin vanhempi voi auttaa yhtä lapsista (1 ja 2v), samalla voi kusaista istekin, kellä sellainen hätä sattuu olemaan.

Ei se, että tekee joskus jotain yhdessä tarkoita avuttomuutta. Vai meinaako joku ettei esim. meillä 40v vanhemmat osaa kusta kotona tai muualla yksin?
 
Jotkut on muinaisjäänteitä Neuvostoliiton ajoilta: kyttäävät ja kuuntelevat toisia + yrittävät määräillä. Tiedoksi: kukaan ei tahdo enää tuollaista kyyläystä. Herätkää tähän päivään ja antakaa ihmisten elää rauhassa. Tuskin siellä naapuristossa kovin mukavat tunnelmat on, kun akat vahtaa, mitä toiset tekee ja kenen kanssa. Hankkikaa vaikka oma elämä. Kokeilkaa edes.
 
Kiva tarina.

Ketjussa vaan ihmeteltiin niitä jotka TEKEVÄT asioita yhdessä, ei teitä jotka ETTE TEE.
Suo anteeksi, että häiritsin sunnuntai-iltaasi kirjoittamalla keskustelupalstan keskusteluketjuun tyylillä, joka ei sinua miellyttänyt. Jospa yksilöisit vähän tarkemmin, että kuka tänne saa kirjoittaa ja mitä sopii sanoa, niin voimme sitten jatkaa mukavassa yhteisymmäryksessä? :)
 
Kyllähän se ny on täällä useasti nähty, et mies yleensä rahoittaa nää "kotonaolo on meille arvovalinta" -rouvien hoitovapaat :)
No mä näen ihan hyväksi asiaksi, jos lapsia ei heti 9kk ikäisenä tungeta hoitoon, vaan toinen/molemmat on mahdollisuuksiensa mukaisesti kotona. En koe ainakaan parhaaksi vaihtoehdoksi viedä vauvaa päiväkotiin, eli mitä pidempään perhe voi pitkittää kotonaoloa, sitä parempi.
 
Kyllähän se ny on täällä useasti nähty, et mies yleensä rahoittaa nää "kotonaolo on meille arvovalinta" -rouvien hoitovapaat :)
Onko siinä siis jotain ihmeellistä sinusta, jos perheessä toinen jää hoitovapaalle ja perhe elää sen aikaa toisen palkalla? Minusta taas kuulostaa todella tyypilliseltä ja hyvältä ratkaisulta. Aika törkeää olisi, jos naisen/miehen olisi pitänyt SÄÄSTÄÄ omista rahoistaan, kun jää kotiin hoitamaan parin yhteisiä lapsia. :D Itse en ikinä alistuisi moiseen. Yhdessä me säästettiin kyllä, tasapuolisesti. :)
 
Onko siinä siis jotain ihmeellistä sinusta, jos perheessä toinen jää hoitovapaalle ja perhe elää sen aikaa toisen palkalla? Minusta taas kuulostaa todella tyypilliseltä ja hyvältä ratkaisulta. Aika törkeää olisi, jos naisen/miehen olisi pitänyt SÄÄSTÄÄ omista rahoistaan, kun jää kotiin hoitamaan parin yhteisiä lapsia. :D Itse en ikinä alistuisi moiseen. Yhdessä me säästettiin kyllä, tasapuolisesti. :)
Tyypillistä mammapalstaa. Vai että säästäminen olisi alistumista? Ja sitten kuitenkin toteat, että on säästetty? Päätä jo kantasi. Monesti vaan ne kaikista pisimpään hoitovapaalla olevat ovat kouluttamattomia ja pienipalkkaisia ja/tai työttömiä jo ennen raskautta, eikä pystytä sillä kh-tuella ja lapsilisällä maksamaan muuta kuin ne lapset merkkihaalarit, mitä pitää tietty saada neljässä eri värissä per kausi. Mies sitten maksaa kaiken.

Mikä vapauttaa sen naisen vastuusta? Jos raskaus ei ole yllätys, ja vaikka olisikin, on aikaa suunnitella elämäänsä eteenpäin ja säästää hoitovapaata varten, niin ei tarvi kituuttaa tai elellä TÄYSIN toisen lompakolla. Tottakai työssäkäyvä puoliso joutuu vähän enemmän maksamaan menoja, mutta ei se tarkoita etteikö kotiinjäävä vanhempi voisi ottaa myös vähän vastuuta menoista.

Kyllä mä sain kummasti säästöön pelkältä raskausajalta sen verran, että makselin lainanlyhennystä ihan normaalisti koko hoitovapaan ajalta. Mies lyhensi asuntolainaa normaalisti. Ei tarvittu lyhennysvapaita, mutta ilman SÄÄSTÖÄ, myös minun, vaikka nainen olenkin (eikä tuntunut alistumiselta vaan ihan järkevältä suunnittelulta ;) ) olisi jouduttu pitämään jotain typeriä lyhennysvapaita tai tinkiä jääkaapin sisällöstä.
 
No mä näen ihan hyväksi asiaksi, jos lapsia ei heti 9kk ikäisenä tungeta hoitoon, vaan toinen/molemmat on mahdollisuuksiensa mukaisesti kotona. En koe ainakaan parhaaksi vaihtoehdoksi viedä vauvaa päiväkotiin, eli mitä pidempään perhe voi pitkittää kotonaoloa, sitä parempi.
Ei kai kukaan ehdottanutkaan, että 9kk vauva vietäisiin päiväkotiin? Vaan, että asialle voisi tehdä etukäteen jotain, kun kerran tietää, että haluaa olla pitempään kotona. Silloin säästetään sen hoitovapaan varalle, eikä oleteta, että töissäkäyvä puoliso rahoittaa aivan kaiken koko ajalta? Vai onko se teidän mielestänne sitten reilua, että kotiinjäävän (yleensä nainen) ei tarvi ottaa mitään vastuuta mistään, ilmoittaa vaan, että meillä ollaan sit kolme vuotta kotona ja se olen muuten minä joka jään kotiin?
 
Tyypillistä mammapalstaa. Vai että säästäminen olisi alistumista? Ja sitten kuitenkin toteat, että on säästetty? Päätä jo kantasi. Monesti vaan ne kaikista pisimpään hoitovapaalla olevat ovat kouluttamattomia ja pienipalkkaisia ja/tai työttömiä jo ennen raskautta, eikä pystytä sillä kh-tuella ja lapsilisällä maksamaan muuta kuin ne lapset merkkihaalarit, mitä pitää tietty saada neljässä eri värissä per kausi. Mies sitten maksaa kaiken.

Mikä vapauttaa sen naisen vastuusta? Jos raskaus ei ole yllätys, ja vaikka olisikin, on aikaa suunnitella elämäänsä eteenpäin ja säästää hoitovapaata varten, niin ei tarvi kituuttaa tai elellä TÄYSIN toisen lompakolla. Tottakai työssäkäyvä puoliso joutuu vähän enemmän maksamaan menoja, mutta ei se tarkoita etteikö kotiinjäävä vanhempi voisi ottaa myös vähän vastuuta menoista.

Kyllä mä sain kummasti säästöön pelkältä raskausajalta sen verran, että makselin lainanlyhennystä ihan normaalisti koko hoitovapaan ajalta. Mies lyhensi asuntolainaa normaalisti. Ei tarvittu lyhennysvapaita, mutta ilman SÄÄSTÖÄ, myös minun, vaikka nainen olenkin (eikä tuntunut alistumiselta vaan ihan järkevältä suunnittelulta ;) ) olisi jouduttu pitämään jotain typeriä lyhennysvapaita tai tinkiä jääkaapin sisällöstä.
Mä en ajattele, että miehen lompakolla ja mun ilmaistarhalla vaan meille molemmille on ollut alusta asti selvää, että puhallamme yhteen hiileen. Olemme perhe johon kummatkin panostaa sillä tavalla, että se tuntuu reilulta molemmista. Rahat yhteen pinoon ja siitä ollaan katsottu mitä jää säästöön. Olin opiskelija kun tulin raskaaksi ja omasta mielestä ennemminkin uhrasin urani alusta loven ennemmin kuin aloin elelemään mukavasti toisen lompakolla. :D olisi ollut ehkä vähän koomista jos mun pitäisi säästää opintotuistani selviytymisrahaa, että en varmasti elele hyvätuloisen mieheni "siivellä" ja hän sitten porskuttelee uraputkessa mun mahdollistaessa se. Kummatkin lapset oli suunniteltuja, eli ihan yhdessä päätettiin hankkia lapsia nuorena kun etenkään minun viisi vuotta nuoremman naisen elämä ei ollut ns valmis. Se oli mieheni joka oli enemmän lastenhankinnan kannalla, koska halusi lapset nuorempana mitä omat vanhemmat saivat hänet. Me ollaan aina eletty perheeseen päin eikä laskettu kuka saa rahaa ja kenen rahaa, mies opiskeli niin minä maksoin kaiken ja tullaan onneksi aina elelemään niin että me kaikki voidaan mahdollisimman hyvin, ei olla kohta kymmeneen vuoteen riidelty rahasta, se kai kertoo ihan hyvää meidän valinnoista ja arvomaailmasta. ;) En ole kotiäitityyppiä, mutta olen siitä tosi ylpeä, että puristin sitä itsestäni. Me ollaan ihan mahtava tiimi oltu kyllä, pakko sanoa.
 
Me oltiin todella nuoria kun mentiin naimisiin, ja alettiin odottaa esikoista.. Mä veikkaan että se meillä vaikutti siihen, että roikuttiin kokoajan toisen matkassa. Mies tuli kaikkialle mukaan - neuvolaan, sokerirasitukseen jne. Vaikka sanoin, että pärjään yksinkin. Kai se oli sen tapa osoittaa, että on vastuuntuntoinen isä, vaikka onkin niin nuori.

Mä taas ehkä halusin näyttää, että olen hyvä vaimo. Tein siis kaiken kotona. Pyykit, ruoat, vaatehankinnat, ihan kaiken. Miehellä oli kunnon kissanpäivät. Me käytiin joka paikassa yhdessä, kaupassa, lääkäreissä, kirjastoissa.... Ei sillä että ei oltais pärjättä yksin, mutta jostain syystä haluttiin vaan yhdessä kulkea.

Tuohon kaikkeen "esittämiseen" meni niin paljon energiaa, että tavallaan unohdettiin mitä oikeasti halutaan. Sitten mä aloin elämään omaa elämää.. Ja koko höskä kaatui. Nyt ollaan erottu - ja hitto on paljon parempi olo, kun ei tartte 24/7 hyysäta toista :)
 
Mä en ajattele, että miehen lompakolla ja mun ilmaistarhalla vaan meille molemmille on ollut alusta asti selvää, että puhallamme yhteen hiileen. Olemme perhe johon kummatkin panostaa sillä tavalla, että se tuntuu reilulta molemmista. Rahat yhteen pinoon ja siitä ollaan katsottu mitä jää säästöön. Olin opiskelija kun tulin raskaaksi ja omasta mielestä ennemminkin uhrasin urani alusta loven ennemmin kuin aloin elelemään mukavasti toisen lompakolla. :D olisi ollut ehkä vähän koomista jos mun pitäisi säästää opintotuistani selviytymisrahaa, että en varmasti elele hyvätuloisen mieheni "siivellä" ja hän sitten porskuttelee uraputkessa mun mahdollistaessa se. Kummatkin lapset oli suunniteltuja, eli ihan yhdessä päätettiin hankkia lapsia nuorena kun etenkään minun viisi vuotta nuoremman naisen elämä ei ollut ns valmis. Se oli mieheni joka oli enemmän lastenhankinnan kannalla, koska halusi lapset nuorempana mitä omat vanhemmat saivat hänet. Me ollaan aina eletty perheeseen päin eikä laskettu kuka saa rahaa ja kenen rahaa, mies opiskeli niin minä maksoin kaiken ja tullaan onneksi aina elelemään niin että me kaikki voidaan mahdollisimman hyvin, ei olla kohta kymmeneen vuoteen riidelty rahasta, se kai kertoo ihan hyvää meidän valinnoista ja arvomaailmasta. ;) En ole kotiäitityyppiä, mutta olen siitä tosi ylpeä, että puristin sitä itsestäni. Me ollaan ihan mahtava tiimi oltu kyllä, pakko sanoa.
Sut siis alistettiin ja painostettiin vastentahtoisesti hankkimaan lapsia nuorena ja ryhtymään kotiäidin rooliin. Kuvottavaa toimintaa.
 
Aivan! Nainen tuo suhteeseen itsensä, eli antaa seksiä ja mies tuo rahat.
Näinhän se kyllä monissa tapauksissa menee. Sitä vain selitellään siten, että kun "me nyt päätimme" ja "meidän mielestä..", vaikka todellisuudessa nainen on sanellut jäävänsä kotiin ja ilmoittaa vaan miehelleen mille tilille voi maksaa ne MiniRodinin kamppeet mitä lasten päikkäriaikana fb-kirppareilta huutelee :)
 
Näinhän se kyllä monissa tapauksissa menee. Sitä vain selitellään siten, että kun "me nyt päätimme" ja "meidän mielestä..", vaikka todellisuudessa nainen on sanellut jäävänsä kotiin ja ilmoittaa vaan miehelleen mille tilille voi maksaa ne MiniRodinin kamppeet mitä lasten päikkäriaikana fb-kirppareilta huutelee :)

Katkera taidat olla. En kyllä tunne miehiä jotka alistuisi maksamaan kaikki naisen laskut ja antaisivat naisen omia hoitovapaan, elleivät he itsekkin sitä halua. Niinkuin kaikkien kotiäitien miehet olisi jotain vässyköitä -> ei realistista ajattelua.

Useimmilla mies maksaa enemmän hoitovapaalla, nainen maksaa sen mitä pystyy sen hetkisillä tuloilla. Toisaalta miehellä karttuu eläke, naisella ei. Ei niitä varmaan useimmilla sen enempää erotella kuka maksaa lainanlyhennyksen ja kuka mukulan haalarin - molemmat kun kuitenkin pitää maksaa. Ja jos se YHTEINEN TALOUS kestää mini rodinin haalarin fb-kirpparilta, niin ei sen pitäisi muiden (kuten sun) persettä kutittaa ettei kys. perheen äiti osta mukulan haalaria paikallisesta vapiksesta niinkuin sä, vaan sieltä fb-kirpparilta ;)
 

Yhteistyössä