avovaimon huono ruoanlaittotaito

[Ymmällään]

Seurustelin vuoden päivät thaimaalaisen tytön kanssa, homma kariutui omaan mahdottomuuteensa, mutta opin syömään hänen aivan taivaallisia ruokia. En ole ikinä missään kiinalaisessakaan ravintolassa syönyt niin hyviä ja maukkaita ruokia. Kyllä mieskin saadaan syömään kasviksia kummasti kun on kunnon kokki!

Asiaan. Nykyinen, suomalainen, avokkini on muuten aivan ihana ihminen, mutta hänen ruoanlaittotaitonsa... se ei ole edes keskitasoa, joten voitte kuvitella jos olette tottuneet mitä mielikuviteksemmillisiin eksoottisiin herkkuihin, kun ne vaihtuvat valmislihapulliin, valmiiksi marinoituihin lihoihin, pussimuusiin, jauhelihakastikkeeseen, sulatejuustokesäkeittoon, mauttomiin tekeleisiin ylipäänsä.

Ja nykyiseni loukkaantuu aina jos tulee puheeksi mikä vain Thaimaaseen liittyvä niin en tosiaan voi esim. itse ostaa thaikeittokirjaa ja alkaa opetella thai herkkuja, sillä nyksäni tulkitsisi sen että haikailen eksäni perään. Nyksäni ei arvosta mistään "kansainvälisistä herkuista" - tehtaan roiskeläppäpizza on eksoottisin ruoka mitä hän suostuu syömään. Ja tekisi sitten edes suomalaisia hyviä ruokia mutta ei kiinnosta muuta kuin valmista vaan pussista mikroon kaataa ja taas pääseen makaamaan. (hänelle on kertynyt ylipainoa jonkin verran)

Tähänkö tää kaatuu, muuten niin hyvä suhde? Mitään teinejä emme ole enää, minä olen 28 ja nainen 26v.

 

[Iiris__]

Mielestäni et voi kaataa avovaimosi harteille sitä, että nyt joudut tyytymään alle keskitason aterioihin. Tehkää yhdessä jotain hyvää ruokaa, kokeilkaa eri juttuja, mikäs sen parempaa ajanvietettä, ehkä innostutte molemmat ruoanlaitosta.

 

[alkup.k.]

Mielestäni et voi kaataa avovaimosi harteille sitä, että nyt joudut tyytymään alle keskitason aterioihin. Tehkää yhdessä jotain hyvää ruokaa, kokeilkaa eri juttuja, mikäs sen parempaa ajanvietettä, ehkä innostutte molemmat ruoanlaitosta.

Valitettavasti vaimoni ei ole kiinnostunut. Hänestä valmiiksi marinoitu joku leike on jo parasta mahdollista juhlaruokaa ja sitten eksoottisin ruokalaji on joku einestehtaan pizza. Tästä on liian pitkä matka. Hänen äitinsä on samanlainen, valmispussista sekoitettu pussikeitto on jo aika haastava taidonnäyte. Eivät vai ole terveellisiä ja ovat lihottavia ruokalajeja. Oma äitini on kuollut joten hän ei voi minua enää opettaa.

 

[2010-luku]

Hyvä mies, älä valita, vaan opettele itse tekemään ruokaa. Se on kivaa, ja saat juuri sellaista mitä itse haluat.

Uskon, että avovaimostasi tuntuu pahalta jos moitit hänen ruokiaan tai vertaat niitä edellisen tekemiin ruokiin. Sellainen ei ainakaan innosta kokeilemaan uutta. Kokeile positiivisempaa tapaa: tarjoudut tekemään ruoat esim. jonain viikonloppuna, kerrot että näit kivan reseptin, jota haluaisit kokeilla. Voit vaikka kysyä, haluaisiko hän laittaa ruokaa yhdessä. Ja muista kehua kun hän onnistuu jossain! Kannustamisella ja kiitoksilla pääsee paljon pidemmälle kuin lannistamisella.

Tai yritä löytää hänen nykyisistä ruoistaan jotain kiittämisen arvoista - esim. jos hän joskus tekee jotain aivan alusta asti itse (eikä puolivalmisteista), niin kehu sitä! Siten hän ehkä alkaa tehdä enemmän itse jatkossakin. Aina sitä mukaa kun on jotain, joka on oikeaan suuntaan, kannusta tekemään sitä lisää.

Mutta paras idea on kuitenkin, että sinäkin alat tehdä ruokaa.

On harmi, jos et saa puhuakaan suosikki-thairuoistasi. Ehkä voisit joskus käydä työpäivän lounaalla thai-paikoissa, niin saisit thairuokahimosi tyydytettyä, eikä avovaimosi tarvitsisi olla osallisena siinä, jos se kerran on hänelle niin arka paikka.

Ehdotan myös, että yrität löytää jonkun uuden ruokakulttuurin, josta voitte tehdä uuden yhteisen juttunne. Jos avovaimollesi ei maistu itämaan herkut, niin kiinnostaisiko jokin eurooppalainen? Esim. kreikkalaiset ruoat ovat ihania, eivätkö yhtä kaukana suomalaisen makumaailmasta kuin nuo aasialaiset. Ehdota seuraavalla kerralla esim. kreikkalaista keittokirjaa thaimaalaisen sijaan.

Toivottavasti asia järjestyy, hyvä ruoka ja yhdessä syöminen kun ovat niitä elämän ja parisuhteen parhaita iloja

 

[lapanen]

No mikset sitten itse voi opetella tekemään ruokaa, siis muita kuin thairuokia? Ja kai tämä asia on ollut tiedossa ennen kuin muutit nyksän kanssa yhteen? Nähdäkseni et voi vierittää vastuuta puolison harteille - jos et halua syödä einesruokia niin tee sitten itsellesi ja puolisollesi jotain muuta.

 

[Iiris__]

No mikset sitten itse voi opetella tekemään ruokaa, siis muita kuin thairuokia? Ja kai tämä asia on ollut tiedossa ennen kuin muutit nyksän kanssa yhteen? Nähdäkseni et voi vierittää vastuuta puolison harteille - jos et halua syödä einesruokia niin tee sitten itsellesi ja puolisollesi jotain muuta.

Samaa mieltä, tartu tuumasta toimeen

 

[sommarsoppa]

Nykyinen, suomalainen, avokkini on muuten aivan ihana ihminen, mutta hänen ruoanlaittotaitonsa... se ei ole edes keskitasoa,

Tähänkö tää kaatuu, muuten niin hyvä suhde? Mitään teinejä emme ole enää, minä olen 28 ja nainen 26v.

Sorry, mutta teinimeininki tuosta nyt tulee kuitenkin mieleen sinun osalta, aikuinen mies tarttuu itse toimeen jollei ruoka miellytä. Ei kai sen takia hyvää suhdetta kannata heivata.

 

[itse tekemään]

Sama neuvo kuin muiltakin. Vaikka vaimo mököttääkin, niin ala itse tehdä ruokaa. Suomalainen ruoka voi olla perusta, mutta siitä Välimerelle ja Thaimaahan.
Yritä saada vaimosi mukaan vaikka salaattiaineksia pilkkomaan. Ota ruoanlaitto harrastukseksesi. Lähde vaikka kansalaisopiston tai marttojen ruokakurssille.
Älä lannistu.

 

[Suuttunut]

Seurustelin vuoden päivät thaimaalaisen tytön kanssa, homma kariutui omaan mahdottomuuteensa, mutta opin syömään hänen aivan taivaallisia ruokia. En ole ikinä missään kiinalaisessakaan ravintolassa syönyt niin hyviä ja maukkaita ruokia. Kyllä mieskin saadaan syömään kasviksia kummasti kun on kunnon kokki!

Asiaan. Nykyinen, suomalainen, avokkini on muuten aivan ihana ihminen, mutta hänen ruoanlaittotaitonsa... se ei ole edes keskitasoa, joten voitte kuvitella jos olette tottuneet mitä mielikuviteksemmillisiin eksoottisiin herkkuihin, kun ne vaihtuvat valmislihapulliin, valmiiksi marinoituihin lihoihin, pussimuusiin, jauhelihakastikkeeseen, sulatejuustokesäkeittoon, mauttomiin tekeleisiin ylipäänsä.

Ja nykyiseni loukkaantuu aina jos tulee puheeksi mikä vain Thaimaaseen liittyvä niin en tosiaan voi esim. itse ostaa thaikeittokirjaa ja alkaa opetella thai herkkuja, sillä nyksäni tulkitsisi sen että haikailen eksäni perään. Nyksäni ei arvosta mistään "kansainvälisistä herkuista" - tehtaan roiskeläppäpizza on eksoottisin ruoka mitä hän suostuu syömään. Ja tekisi sitten edes suomalaisia hyviä ruokia mutta ei kiinnosta muuta kuin valmista vaan pussista mikroon kaataa ja taas pääseen makaamaan. (hänelle on kertynyt ylipainoa jonkin verran)

Tähänkö tää kaatuu, muuten niin hyvä suhde? Mitään teinejä emme ole enää, minä olen 28 ja nainen 26v.

SINÄ OLET 28 V JA OLET, ETTÄ AVOKKISI TEKEE SINULLE SAPUSKAA.
Miksi et itse tee opettele tekmään Thairuokia tms. sen sijaan, että valitat täällä.
Uskomaton asenne sinulla.

Nuoret naiset pistäkää miehenne töihin, älkääkä passatko heitä!

 

[luen kuin piru raamattua]

Hyvä mies, älä valita, vaan opettele itse tekemään ruokaa. Se on kivaa, ja saat juuri sellaista mitä itse haluat.

Uskon, että avovaimostasi tuntuu pahalta jos moitit hänen ruokiaan tai vertaat niitä edellisen tekemiin ruokiin. Sellainen ei ainakaan innosta kokeilemaan uutta. Kokeile positiivisempaa tapaa: tarjoudut tekemään ruoat esim. jonain viikonloppuna, kerrot että näit kivan reseptin, jota haluaisit kokeilla. Voit vaikka kysyä, haluaisiko hän laittaa ruokaa yhdessä. Ja muista kehua kun hän onnistuu jossain! Kannustamisella ja kiitoksilla pääsee paljon pidemmälle kuin lannistamisella.

Tai yritä löytää hänen nykyisistä ruoistaan jotain kiittämisen arvoista - esim. jos hän joskus tekee jotain aivan alusta asti itse (eikä puolivalmisteista), niin kehu sitä! Siten hän ehkä alkaa tehdä enemmän itse jatkossakin. Aina sitä mukaa kun on jotain, joka on oikeaan suuntaan, kannusta tekemään sitä lisää.

Mutta paras idea on kuitenkin, että sinäkin alat tehdä ruokaa.

On harmi, jos et saa puhuakaan suosikki-thairuoistasi. Ehkä voisit joskus käydä työpäivän lounaalla thai-paikoissa, niin saisit thairuokahimosi tyydytettyä, eikä avovaimosi tarvitsisi olla osallisena siinä, jos se kerran on hänelle niin arka paikka.

Ehdotan myös, että yrität löytää jonkun uuden ruokakulttuurin, josta voitte tehdä uuden yhteisen juttunne. Jos avovaimollesi ei maistu itämaan herkut, niin kiinnostaisiko jokin eurooppalainen? Esim. kreikkalaiset ruoat ovat ihania, eivätkö yhtä kaukana suomalaisen makumaailmasta kuin nuo aasialaiset. Ehdota seuraavalla kerralla esim. kreikkalaista keittokirjaa thaimaalaisen sijaan.

Toivottavasti asia järjestyy, hyvä ruoka ja yhdessä syöminen kun ovat niitä elämän ja parisuhteen parhaita iloja

Jos ap:n tyttistä ei kiinnosta ruoanlaitto, ei auta jos häntä kehuu siitä että osasi ihan itse keittää perunat tai kahvin.

Jos häntä ei kiinnosta "ulkomaan hömpötykset", on aivan turha syöttää mitään kreikkalaista Fetaa tai oliiviöljyjuitsuja tai muuta. Jos kerran se Saarioisten roiskis on eksoottisin kurmee mitä neiti suustansa alas laskee. Ap:n tyttistä ei voisi vähempää kiinnostaa ruoassa muu kuin se että nälkä lähtee, ja piste. Jos kiloja vähän kertyy, se on aivan samantekevää.

Entä uskaltaako ap käydä lounaalla thaikkupaikassa, kertoako siitä tyttikselle vai ei? Jos käy salaa ja siitä narahtaa, on siitä tosi lyhyt matka siihen että taidettiin käydä hieronnassakin, ja jos taas menee ilmoittaen aikeistaa, tytsy tuskin tykkää ajatuksesta, kun ap menee sinne näkemään kauniita hoikkia taikkutyttöjä.

On vaikeata.

 

[lupus]

Hyviä vinkkejä on ap.saanut

Itse seurustelin joskus miehen kanssa,jolle kelpasi vain valmisruoka.
Todella nirso oli myös raaka-aineiden suhteen,ei MITÄÄN kasviksia,lisäkkeeksikin kelpasi vain ranskanperunat tai muut teolliset perunat.
Pihvi taisi olla ainut mitä suostui syömään.

Itse pidän ruoanlaitosta ja olen kai sen verran vanhanaikaisesti ajatteleva,että mielestäni nainen on se ruoanlaittaja,siis nimenomaan ruoantekijä,ei valmisruokien lämmittäjä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan,että teen aina ruoan meillä.Toki mies saa laittaa ruokaa jos osaa tai haluaa,mutta teen sen erittäin mielelläni,jos mies ei siihen kykene.

Olisi minustakin kurjaa syödä koko ajan valmisruokia ja voi herranjumala sitä lisä-ja säilöntäaineiden määrää mitä niistä saa..

 

[ruokaa]

Hyviä vinkkejä on ap.saanut

Itse seurustelin joskus miehen kanssa,jolle kelpasi vain valmisruoka.
Todella nirso oli myös raaka-aineiden suhteen,ei MITÄÄN kasviksia,lisäkkeeksikin kelpasi vain ranskanperunat tai muut teolliset perunat.
Pihvi taisi olla ainut mitä suostui syömään.

Itse pidän ruoanlaitosta ja olen kai sen verran vanhanaikaisesti ajatteleva,että mielestäni nainen on se ruoanlaittaja,siis nimenomaan ruoantekijä,ei valmisruokien lämmittäjä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan,että teen aina ruoan meillä.Toki mies saa laittaa ruokaa jos osaa tai haluaa,mutta teen sen erittäin mielelläni,jos mies ei siihen kykene.

Olisi minustakin kurjaa syödä koko ajan valmisruokia ja voi herranjumala sitä lisä-ja säilöntäaineiden määrää mitä niistä saa..

Minkälainen (etenkin naiset) ihminen on aikuinen joka ei halua välittää siitä mitä syö? Luulisi että pari savikerhoa kannattaisi jättää väliin ja opetella tekemään terveellistä, hyvää maittavaa ruokaa. Siitä sitten siirtyä eksoottisempiin keitoksiin kunhan perusjutut on handussa.

Kyllä elämästäni paljon puuttuisi jos pitäisi valmiseineksien varassa olla.

Melkoinen juntti tuo jolle kelpasi vain joku ranskis ja pihvi, heh!

 

[Pojat kokkaa]

Mun molemmat poikani ovat mainioita kokkeja. Oppineet ihan itse maailmalla. Kummallakin sattui kaveriksi poropeukalo tyttis, näitä valmisruokasyöjiä. Niinpä pojat alkoivat tehdä ruokaa itse.
Ruuanlaittotaito on sellainen juttu, että oppii vain ja ainoastaan tekemällä. Aluksi tietysti tulee kömmähdyksiä, mutta ajan kanssa taito kehittyy ja tuntuma lisääntyy. Yksinkertainen ruoka on hyvää, siihen ei tarvita monensorttista ainetta ja tököttiä, vaan mielikuvitusta. Mun reseptini alkavat aina samoin: Katsotaan, mitä kaapista löytyy. Samoin se menee pojillakin ja jos kaapissa ei ole oikeastaan mitään, resepti kehittyy ostoskärryjä lykellessä ihan itsekseen.

Martat järjestävät miehillekin ihan omia kokkauskursejaan, mene niihin mukaan ja toimita se tyttökaverikin sellaiselle. Siitä pääsee alkuun ja mielenkiinto hyvään sapuskaan syttyy.

Ps. Eipä tarvitse miettiä kumppania valitessaan tämän keittotaitoja, kun opettelee itse hommat. Toinen ei kehtaa pitkään tyrkytellä valmiseineksiään, vaan alkaa vaivihkaa seurata, miten toimit herkkuja tehdessäsi ja todennäköisesti opettelee itsekin.

 

[Nainen Hesasta]

Mun molemmat poikani ovat mainioita kokkeja. Oppineet ihan itse maailmalla. Kummallakin sattui kaveriksi poropeukalo tyttis, näitä valmisruokasyöjiä. Niinpä pojat alkoivat tehdä ruokaa itse.
Ruuanlaittotaito on sellainen juttu, että oppii vain ja ainoastaan tekemällä. Aluksi tietysti tulee kömmähdyksiä, mutta ajan kanssa taito kehittyy ja tuntuma lisääntyy. Yksinkertainen ruoka on hyvää, siihen ei tarvita monensorttista ainetta ja tököttiä, vaan mielikuvitusta. Mun reseptini alkavat aina samoin: Katsotaan, mitä kaapista löytyy. Samoin se menee pojillakin ja jos kaapissa ei ole oikeastaan mitään, resepti kehittyy ostoskärryjä lykellessä ihan itsekseen.

Martat järjestävät miehillekin ihan omia kokkauskursejaan, mene niihin mukaan ja toimita se tyttökaverikin sellaiselle. Siitä pääsee alkuun ja mielenkiinto hyvään sapuskaan syttyy.

Ps. Eipä tarvitse miettiä kumppania valitessaan tämän keittotaitoja, kun opettelee itse hommat. Toinen ei kehtaa pitkään tyrkytellä valmiseineksiään, vaan alkaa vaivihkaa seurata, miten toimit herkkuja tehdessäsi ja todennäköisesti opettelee itsekin.

Täysin samaa mieltä. Miehille/ pojille ruoanlaittotaito on 1 kilpailukeino vietellä itselleen nainen.
Itse en olisi kauaa seurustellut miehen kanssa, joka olettaa naisen toimivan kokkina.

Mieheni valloitti aikoinaan sydämeni osittain sillä, että toi minulle punttarille toisella treffeillämme
valmistamaansa ruokaa.

Marttakerhoon niin naiset kuin miehetkin!

 

[no voi elämä]

Tässä oli kyllä ihmeellinen keskustelunavaus. Jos naisen laittama ruoka ei maita, tekee sitten jotain omaa. Joko vain itselle tai molemmille. Ihmetyttää tällaiset miehet jotka olettavat että nainen kokkaa ja jos nainen ei osaa tai ei kiinnosta niin sitten valitetaan. Ja jos nyt ei thai-keittokirjaa voi ostaa, osta vaikka italialainen ja ala kokkaamaan hyvä mies! Nainen joko syö tai on syömättä. Ylimääräisen ruuan kun voi pakastaa ja syödä myöhemmin, tai ottaa vaikka töihin mukaan.

Itse vihaan ruuan laittamista (olen nainen), ja korvaankin usein päivällisen leivällä tai salaatilla, jollain helpolla ja nopealla. Töissä syön normaalin lounaan. Osaan kuitenkin halutessani ja jaksaessani kokata muutamia herkullisia ruokalajeja mieheni mielestä. Mutta kokkailen myös sellaista mistä mieheni ei pidä, minä olen nähkääs kasvissyöjä ja mies suosii lihaa. Mutta ei tässä ole mitään ongelmaa, jos mies ei halua syödä sitä mitä minä kokkaan hän tekee oman ruokansa, jos taas hän haluaa lihaa ja alkaa sitä kokkaamaan niin en minä itke että hän ei saa lihaa tehdä koska minä en sitä syö. Vaan teen sitten itse jotain itselleni.

Ei kai minun tarvitse kokata mieheni haluamaa ruokaa josta en itse pidä ja jota en syö, tai mieheni syödä naama pitkällä tofua jos hän ei siitä pidä. Samoin ap:n naisen ei tarvitse kokata ap:n haluamaa ruokaa jos hän ei itse siitä pidä. Tai syödä miehen laittamaa ruokaa jos ei halua. Omat ruuat molemmille ääritapauksessa niin sopu säilyy.

Jos nainen on muuten aivan ihana ja suhde kaatuu tuohon, on kyllä miehessä itsessään jotain vikaa.

 

[Pylly kasvaa]

Eikös nuo thairuoat maistu kaikki samalta. Laita vaan chiliä ja inkivääriä niihin nyksän valmisruokiin niin kutisee kuin thaityttöystävän kanssa. Muuten, samat määrät niissä thairuoissa on lisäaineita kuin eineksissä.

 

[leviä persuus]

Eikös nuo thairuoat maistu kaikki samalta. Laita vaan chiliä ja inkivääriä niihin nyksän valmisruokiin niin kutisee kuin thaityttöystävän kanssa. Muuten, samat määrät niissä thairuoissa on lisäaineita kuin eineksissä.

Et ole tainnut syödä koskaan oikeata thairuokaa.

Vertaappa muuten huviksesi aasialaisten ja esim. jenkkiläläisten ahterin leveyksiä ja mahan ympärysmittoja ja vireysasteita. Ruokavaliossa on hienoinen ero. Tuskin tulee ihan pelkästä chilistä ja inkivääristä.

Itse pidän thairuoista, toki myös suomalaisruoistakin.

 

[Pylly kasvaa]

Et ole tainnut syödä koskaan oikeata thairuokaa.

Vertaappa muuten huviksesi aasialaisten ja esim. jenkkiläläisten ahterin leveyksiä ja mahan ympärysmittoja ja vireysasteita. Ruokavaliossa on hienoinen ero. Tuskin tulee ihan pelkästä chilistä ja inkivääristä.

Itse pidän thairuoista, toki myös suomalaisruoistakin.

Ihan tarpeeksi, kun asuin puoli vuotta maan pohjoisosassa.

 

[Toistan]

Toistan muita ja kehotan tosiaan, että ap alkaa itse tehdä ruokaa. Vaikka sitten niitä suomalaisia herkkuja. Jos tarjoat kunnollista ruokaa, vaikka itsetehtyä perunamuusia ja lihapullia, ei - ainakaan luullakseni - kukaan voi toivoa niiden sijaan einesruokaa. Itse tehty, tai pizzeriasta ostettu, pizzakin maistuu varmasti paremmalta kuin roiskeläppä. En usko, että kykenisin edes eineksiä syömään, sillä joskus niitä maistaneena pidän niitä lisäainepommeina, epäherkullisina ja vieläpä kalliina.

Niin, meillä pääasiassa ruoan tekee mies. Minä leivon ja teen pääasiassa muut kotityöt. Olen ihan kelpo kokki, mutta mieheni on vielä parempi. Lisäksi hänen työnsä painottuu ilta-aikaan, joten minua odottaa yleensä tuoksuva kotiruoka, kun tulen töistä.

 

[Härmäläinen perusjuntti]

Toistan muita ja kehotan tosiaan, että ap alkaa itse tehdä ruokaa. Vaikka sitten niitä suomalaisia herkkuja. Jos tarjoat kunnollista ruokaa, vaikka itsetehtyä perunamuusia ja lihapullia, ei - ainakaan luullakseni - kukaan voi toivoa niiden sijaan einesruokaa. Itse tehty, tai pizzeriasta ostettu, pizzakin maistuu varmasti paremmalta kuin roiskeläppä. En usko, että kykenisin edes eineksiä syömään, sillä joskus niitä maistaneena pidän niitä lisäainepommeina, epäherkullisina ja vieläpä kalliina.

Niin, meillä pääasiassa ruoan tekee mies. Minä leivon ja teen pääasiassa muut kotityöt. Olen ihan kelpo kokki, mutta mieheni on vielä parempi. Lisäksi hänen työnsä painottuu ilta-aikaan, joten minua odottaa yleensä tuoksuva kotiruoka, kun tulen töistä.

Jos on aito perusjuntti, kuten ap:n tyttis taitaa olla, ja menet ehdottamaan kunnon paistijauhelihasta tekeväsi lihapullia ja hyvän muusin siihen ja kastikkeen, tulee vastaukseksi todennäköisesti: "Mitä suotta nähdä vaivaa, Lidlistä tai Pirkka-lihapullia saa 3 eurolla kilo, vain hullu tekee itse, kun jo pelkkä paistijauhis maksaa enemmän kuin nuo kätevät valmispullat samaa se on kuin itse tehty, vain hullu alkaa vääntään jotain itse keittiössä". Ehdotapa vielä sen jälkeen jotain eksoottisia kurmee herkkuja...

Tällaisen mäntin kanssa joskus seurustelleena vaan tuli mieleen.

 

[Väenö]

Rössypottuo parempoa ruokaa ja sen ossoan tehä ihan ite.

 

[Wiltsu]

Olen harrastellut omaksi huvikseni ruuanlaittoa kymmenisen vuotta. Se on tosiaan harrastus; niinä päivinä, kun fiilis iskee, käytän siihen koko päivän, eli muutamia kertoja viikossa. Aloitan aamun selailemalla keittokirjoja ja soveltamalla ohjeita ja koska asun kaukana kunnon kaupoista, joudun ajamaan Turun kauppahalliin 60 kilsaa per sivu, joten aikaa kuluu. Ruuanlaittoon pääsen iltapäivällä ja illansuussa meillä noina päivinä syödään...

Mies tekee ne välipäivien ruuat. Perusarkiruokaa. Meillä ei koskaan syödä eineksiä, naapuriravintolan pizzoja silloin tällöin ja ravintolassa käymme perheen kanssa kerran viikossa tai kahdessa.

Peruskeittokirjalla pääsee perusarkiruuanlaittotaidon saloihin helpolla kiinni.

Jokaisen pitää kuitenkin saada tehdä ja olla, miten haluaa. Jos ei halua laittaa ruokaa tai inhoaa sitä, sen voi parisuhteessa vaihtaa helposti johonkin muuhun kotihommaan.

 

[Väenö]

Toas teällä yhtäaekoa...Onko tämä telepatioa, sympatioa vae akropatioa...sano sinä....

 

[Wiltsu]

Toas teällä yhtäaekoa...Onko tämä telepatioa, sympatioa vae akropatioa...sano sinä....

Sä oot täällä niin usein, et väkisinkin ajoitus osuu joskus kohillee. Älä ala kuvitella mitään....

 

[Mrx]

Sä oot täällä niin usein, et väkisinkin ajoitus osuu joskus kohillee. Älä ala kuvitella mitään....

Niin säkin. Mä käyn kerran viikossa.