Avomies petti luottamuksen,,valehteli jne apua!!!

[T_K]

Hei! Minun on pakko tilittää tämä asia jollekkin ja samalla olisi kiva kuulla mielipiteitä asiasta. Siis: Ollaan seurusteltu n. 1&1/2 vuotta joista kaksi kuukautta ollaan asuttu yhdessä. Meillä on ollut tähän mennessä oikein hyvä keskusteluyhteys,asioista on pystytty puhumaan (no, ainakin minä..) ja muutenkin ollaan todella hyviä ystäviä--->mitä pidän melko ideaalitilanteena suhteessa. Noh, minä lähdin yhteisestä kämpästämme viettämään viikonloppua kotipaikkakunnalle.Siis katsomaan miten äiti jne voi. Noh, ei mitenkään uutta että jätkä ilmoittaa pe-iltana että lähtee baariin. No, mun oma ""mielenrauha"" hieman järkkyi kun aina on tietynlainen huoli kun toinen on yössä. Ja kun lähti ihan oudolla jätkäporukalla..No,selvisin siitä yöstä lähes valvomatta .Kun on aina sellainen pieni levottomuus kun toinen on radalla. No,la-iltana hänen paras ystävänsä houkutteli häntä juomaan.,No sanoin suoran mielipiteeni,mikä oli että eiköhän se yksi ryyppäysilta riittänyt jne.että koittaisi levätä ja nukkua rankan työviikon jälkeen,.No,hän sanoi ettei lähde ja olin iloinen ja mesellä sanoin vielä loppusanoiksi: arvostan päätöstäsi.,No,eilen,tiistaiyönä hän sitten ilmoitti että olikin lähtenyt silloin!Olin sunnuntaina (kun tulin takaisin) naureskellut että ollaanpa sitä väsyneitä (luulin johtuvan hänen tupakkalakkoyrityksestään,joka vetää hänet aina ""huonoon kuntoon"" ) ja irvailin. Hän sanoi että perus-sunnuntaiväsy. Ja minä uskoin..no meni ne kaksi päivää ja sitten pommi!Oli valehdellut mulle päin naamaa ja lisäksi mesellä jutellessamme. Lähdin siinä yöllä klo 0.30 ulos sateeseen miettimään että kenen helvetin kans oikein seurustelen. Mietin että Pitäiskö muuttaa omaan kämppään ..Kun toinen on niin epäkypsä vielä jotenkin (22 v.) kun itse olen joutunut olemaan aina ""vahva"" (olen nähnyt monenlaista ikävää lapsuudessa). Olen itse 21 v. En tiedä.,eihän tämä ole mitään esim.pettämiseen verrattuna, mutta että mies pystyy valehtelemaan 3 päivää ja elelemään normaalisti! Yök.Olisi edes laittanut tekstaria että tulipa sittenkin lähettyä,en minä niin jyrkkä ollut/ole etten olisi ymmärtänyt. No joo.,mut tämmöstä..Kauheaa kun en pysty puhumaan hänelle,olen niin vihan sokaisema.Itse en koskaan tekisi vastaavaa ja kaikesta puhun hänelle. Kämppä on hänen vanhempiensa omistusasunto,joka tuo lisäsäväyksen asiaan. Apua. Ei itse asia ole suuri , mutta se periaate että salaillaan.
Jos joku jaksoi lukea loppuun niin olen todella kiitollinen!
Kommentoikaa...

 

[vai niin]

on siinä sullakin murheet, kai sitä nyt ystävien kanssa juhlia saa, taidat olla mustasukkanen.

 

[Liliane]

Mä en luottais tuollaiseen tyyppiin. Hän halusi selvästi lähteä silloin lauantaina ulos, mutta ei halunnut sinun pahoittavan mieltäsi, joten hänen pienissä miehenaivoissaan ratkaisu oli valehtelu. EI HYVÄ!!

Mulla on kokemusta (ex) valehtelevasta poikaystävästä. Valheet olivat pieniä ns. valkoisia valheita kunnes parin vuoden seurustelun jälkeen selvisi että hän oli tavannut toisen naisen baarireissuillaan kavereiden kanssa ja rakastunut. Että näin. Koskaan en häntä estänyt baariin menemästä enkä muutenkaan epäillyt mistään ja siinä oli lopputulos. Jostain syystä hänen jälkeensä on minulla luottamus miehiin mennyt... Kyllä sinun tapauksessasi jo mainitsisin miehelle että oliskohan ero paras ratkaisu kun kerran noin paljon menojalka SEURUSTELEVALLA miehellä vipattaa että pitää avovaimolle valehdella. Jos luottamus toiseen menee, ei ole enää paljoa mitään tehtävissä suhteen eteen, eikä kukaan jaksa toisen kyttäämistä/kytättävänä olemista.


Mutta voihan se olla että sinun miehesi ei petä, hän valehtelee vain muissa asioissa että sinä et pahoittaisi mieltäsi.

 

[Liliane]

Lisäyksenä vielä että 22-vuotias mies harvoin on kovin kypsä olemaan samanikäisen naisen kanssa TASAVERTAISESSA suhteessa, vaan usein kaveriporukan vetovoima on paljon suurempi. Esim. houkutus lähteä ryyppäämään kavereiden kanssa viikonloppuisin on suurempi kuin se että viitsisi nähdä vähän vaivaa oman tyttöystävän ja parisuhteen hyvinvointiin.

 

[vanha pieru]

RAUHOITU.

Olette nuoria ja sinä ehkä poikaystävääsi ""kypsempi"".
Anna tuollainen anteeksi, mutta tee selväksi ettei valehtelu saa toistua!

Rehellisyys on hyvän suhteen pohja, ihan kuin hyvä suhde rakentuu toisen kunnioitukselle ja rakkaudelle -rakkaudelle joka antaa toisellekin tilaa ystävilleen (mikä ei kuitenkaan tarkoita, että toinen elää kuin sinkkuna, vaikka seurustelee kanssasi eli JAKAA elämänsä toisen ihmisen kanssa).

Sanoit, että pystytte keskustelemaan. Siis keskustelkaapa asiasta! Mitä haluat toiselta (rehellisyyttä -mitä muuta?)?
Ei kukaan ole toisen ajatusten lukia.
Poikakaverisi ei ehkä tiedä, että mikä hänen mielestään oli vain ""pieni valkoinen valhe"", onkin sinulle jo lähes pettämistä!

Sopikaa yhteiset pelisäännöt näissä bilettämis&seksi&yms asioissa.

 

[alkuperäinen]

Kiitoksia kommenteistanne. Olen aina (joka kerta) päästänyt avomieheni bilettämään, milloin goom-risteilylle (jota pidän jotenkin aika paheellisena paikkana...) milloin kaikenmaailman teekkaririentoihin. En tiedä, mulla on vissiin liian ""ylevä"" näkemys tästä suhteesta--Mulla on sellainen hieno ajatus että ihminen itse tajuaisi tämmöiset asiat. Ettei menisi tietoisesti mokaamaan..Se on jossakin vaiheessa ollut tietoinen valinta että valehtelenpas sitten tästä asiasta. No ei varmasti ole helppoa tällähetkellä avokillakaan, eilen illalla kyllä puhuin suun puhtaaksi siihen malliin. En tiedä,,ahistaa vaan niin kamalasti ja tuntuu että miten ""paranen"" tästä vihasta. Miten mennä yhteiseen kotiin tänään. Se on niin hirveää kun lähimmästä ihmisestä tulee hetkeksi suurin vihollinen..Niin,hänelle se on ollut pieni valkoinen valhe.,minulle pettämistä. Hänellä on taipuksia vältellä kaikkia vähänkään epämiellyttäviä tilanteita/asioita ,kenties tuo salaa baariin lähteminen tuntui helpolta kun ei tarvinnut mulle ilmoittaa. Minä kun luulin vaan että oltais myös ""kavereita"" .Olen välttänyt olemasta ""pirttihirmumainen""tyttöystävä,lähinnä useimmiten olen ollut sellainen ""hyvä jätkä""-tyyppinen..On annettu neuvoja että pitää todellakin tässä iässä päästää menemään aika vapaasti. Lähinnä vaan silloinen mielipiteeni lauantain ryyppäyksestä oli kehotus että lepää sinäkin joskus ihminen.

 

[pelkokerroin]

Siis homman nimi on käytännössä se, että hemmon halusi lähteä kavereineen baariin myös lauantaina ja tiesi, ettet pitäisi siitä, niinpä päästi hätävalheen ja lähti kuitenkin.

Kandeisi varmaan keskustella pelisäännöistä sekä sinun miettiä sitä, että MIKSI mies pelkää sinua niin paljon, että mieluummin valehteli kuin kertoi suoraan totuuden, että haluaa lähteä ja lähtee ulos.

Itse sinänsä en ymmärrä tuollaista, että joku sanelee ihme-ehtoja ja antaa aikuiselle ihmiselle 'luvan' lähteä tai olla lähtemättä. Ethän ole hänen äitinsä. Kyllä aikuinen mies saa baariin mennä, jos haluaa. Ottaen vielä huomioon sen seikan, että olisiko hänen pitänyt kököttää kotona, kun itse olit vielä reissussa?

Kyllä mä ainakin hommaan ittelleni tekemistä/harrastan, kun mies on poissa enkä odota häntä vain kotona. Jos ei ukolleni passaisi, että lähden tyttöporukassa ulos, niin voi voi. Etsiköön paremman.

Ei kannata tehdä pikkuasiasta mitään kolmatta maailmansotaa. Rajojen hakeminen kuuluu asiaan, mutta typerä mykkäkoulun pitäminen ja riitely on vain hölmöä. Mitään ylenmyyttä on myöskään turha ruveta tuntemaan. Silloin ollaan jo huonolla tiellä. Eihän kukaan halua seurustella ihmisen kanssa, joka pitää itseään virheettömänä ja ylevänä moraalinvartijana. Siinä alkaa äkkiä toinen puolisko tuntemaan olonsa niin paljon huonommaksi ihmiseksi.

Eli anna anteeksi ja ota rauhallisemmin vastaisuudessa. Älä vaadi poikaystävääsi olemaan koko ajan samaa mieltä kanssasi, vaan anna hänen mennä/olla myös yksin.

 

[Mitä vittua!]

""....Esim. houkutus lähteä ryyppäämään kavereiden kanssa viikonloppuisin on suurempi kuin se että viitsisi nähdä vähän vaivaa oman tyttöystävän ja parisuhteen hyvinvointiin....""

Voi vittu, en paremmin sano! Kerro ihmeessä miten mies voi nähdä vaivaa parisuhteen ja tyttöystävän hyvinvoinnin eteen, sillä aikaa kun muija on reissussa ja itse on kotona?

Siitäkö se parisuhde paranee, kun kököttää yksin kotona ja odottaa ""prinsessaa"" pitämällä ikävää, kun kaverit pitää hauskaa baarissa? Ja vain siksi, että ""prinsessa"" ei ole antanut LUPAA lähteä baanalle.

Jos takana on vasta puolitoista vuotta suhdetta, niin toivottavasti miehesi älyää lähteä litomaan suhteesta. Tuosta pomotuksestasi ei seuraa hyvää pitemmän päälle!

 

[mikä ihmeen petturi?!]

Haloo! Ihme pomotusta tosiaan! Ei kai tollaselle auta muuta ku valehdella ettei saa kamalaa moraalisaarnaa peräti kahden illan juhlimisesta niskaansa.

Mulla oli kans tollanen mies joka itse lähti sukulaisiin (välillä pariksikin viikoksi) ja oletti että mä olen kiltisti kotona kaikki illat sillä aikaa kun se itse ei voi äitinsä luona juoda eikä rellestää. Et olisin ollut myötätuntojuhlimatta. Sama ei tietenkään käynyt toisin päin. Paskan marjat, minä lähden just sillon ku huvittaa ja vaikka yksin jos ei ole seuraa. Ukko otti nokkiinsa ja käskin sen tekopyhän mammanpojan mennä muualle hurskastelemaan. Ei toista aikuista ihmistä voi alkaa komentelemaan tohon malliin. Anna tilaa sille miehelle tai se pian lähtee jonnekin missä on vähän enemmän tilaa hengittää. Siinä sulle parisuhteen hoitoneuvo.

 

[Katja]

Valehtelu on valehtelua on se sitten pettämistä tai jotain muuta. Luottamuksen menettämisestä on kysymys.
Huono homma, mutta kannattais varmaan keskustella asiasta miehen kanssa ennen kun asia saa liian suuret mittasuhteet.

 

[alkuperäinen]

No joo, alkaa laantua tämä kiukku. Olen mennyt itseeni ja tajunnut että toisen pitää antaa täysin vapaasti mennä kunhan on selvää että ILMOITETAAN toiselle osapuolelle ne menemiset. Valehtelu oli tässä se ""rikos"" joka laittoi maalaamaan piruja seinille. Hyvä kun kommentoitte, en edelleenkään myönnä oleva kauhea pomottaja mutta kitken ne piirteet tästä lähin kokonaan pois.
Ollaanhan me kaikki vain ihmisiä

 

[Vesta]

Monella naisella on parisuhteessa motto: toimi niin kuin toivot itseäsi kohtaan toimittavan.

Ihan hieno konseptina, mutta siitä aiheutuu ongelmia, kun ei ota huomioon, että ihmiset ovat erilaisia. Eri ihmiselle eri asiat merkityksellisiä.

Sinusta tuo poikaystävän valkoinen valhe oli luottamuksen pettämistä, hänestä todennäköisesti kivuttomin tapa selvitä tilanteesta. Logiikka siinä voi olla tämä: Jos sanon että menen, tulee hirveä huuto. Jos menen, enkä sano, ainakin tämä puhelu päättyy mukavissa merkeissä. Lopputulema on sama, eli sinun ""hirveä huutosi"" eli reagointisi.

Käsi sydämelle, olisitko missään olosuhteissa reagoinut leppoisasti siihen, että hän menee ulos?

Jos et, mieti, onko tämä sinulle kynnyskysymys. Jos ei ole, anna olla ja ensi kerralla toivota hänelle mukavaa iltaa. Jos on, ensi kerralla sano se suoraan, ja valmistaudu siihen, että kynnyskysymyksestä seuraa se, että mies valitsee olla seurustelematta kanssasi (koska olet sietämätön kontrollifriikki).

Vanha strateginen neuvo: ""valitse taistelusi huolella, jos haluat voittaa."" Lillukanvarsiin on säälittävää kompastua.

 

[alkuperäinen]

Kiitos viisaista sanoistasi. Olen tämän yhden päivän aikana alkanut saada käsitystä asiasta ja sumentunut järki alkaa taas toimia. Olen ollut yhteydessä avomieheeni ja kerroin jo hänelle että en halua olla pomoileva/pelottava/jyräävä kontrollifriikki. Eli menin myös itseeni. Tässä on kuitenkin vain alle 2 vuotta seurusteltu ja vielä haetaan niitä rajoja. Hän sanoi että ottaa opiksi ja voin tästä eteenpän käydä rauhallisin mielin kotikonnuilla. Ja hän kertoo jatkossa suoraan jos on jonnekkin ulos menossa. Hän lisäsi myös että jos luottamus on täysin mennyt niin sitten onkin jo pahempi juttu. Vastasin hänelle että ei ole mennyt. Uskon hänen tästä edespäin puhuvan totta, kun näki miten voimakkaasti reagoin ja mikä draama syntyi valheesta.

 

[Valehtelu on peittelyä]

Mä seurustelin kaverin kanssa joka paljastui sitten 1v. jälkeen valehtelijaksi, siis hyvin monessa asiassa. Annoin kaverin mennä vapaasti ja kaveri petti luottamukseni. Ei siis ole kiinni siitä annatko sen mennä vai et.. Jos on perusluonteeltaan krooninen valehtelija ja petturi ei sitä voi muuttaa kun tyyppi itse. Selvästikin asia on sulle tärkeä ninkuin minullekin, rohkeus ja rehellisyys meinaan. Istukaa alas ja kerro että et arvosta valehtelua sano myös että hänellä vapaus mennä ja tehdä mitä haluaa mutta vedä niistä sitten omat johtopäätöksesi jos hän ei osaa tomia oikein. Jokaista asiaa ei voi kädestäpitäen opettaa vaan keskustelun täytyy olla kertaluonteinen ja perusteellinen, uskoo tai ei sun puhettas sen jälkeen. Mun mielestä rakkautta ei ole ilman kunnioitusta, ne menee käsikädessä. Jos et voi kunnioittaa tätä ihmistä niin se ei ole sun arvoises. Tsemppiä ja muista pitää järki mukana vaikka tunteet veisikin..

 

[Inhorealisti]

Minulla joskus nuoruudessani tapana tehda samanlaisia temppuja. Jalkeenpain ajatellen ne johtuivat yksipuolisista sopimuksista. Tyttoystavani oli ilmaissut jostain asiasta mielipiteensa, jonka jalkeen han oletti sen olevan yhteinen sopimuksemme. Mutta enhan mina mitaan ollut luvannut, jos en kovasti alkanut asiasta kinaamaankaan.

Hyva esimerkki oli tuo teidan tapauksenne. Tytto lahti sukuloimaan ja paatti minun puolestani, etta minun on parempi pysya kotosalla. En ollut alunperin mihinkaan menossakaan, kunnes kaverit illan pimetessa houkuttelivat mukaansa. Koska tiesin tasta tulevan napinaa, en sanonut asiasta tyttoystavalleni. Kun han siita myohemmin kavereiltani kuuli, minusta tuli valehtelija.

Mika ihmeen valehtelija? En ollut erityisesti luvannut pysya kotona enka kieltanyt minnekaan menevani. Kun en mitaan ollut sanonut, miten olisin voinut valhdellakaan? Salailusta minua ehka olisi voinut syyttaa, mutta syy oli mielestani tyttoystavani yksipuolinen paatos minun tekemisistani.

Myohemmin olen paassyt salailustakin eroon. Sikamies kun olen, en koskaan kysy lupaa menoilleni. Ilmoitan kylla niista vaimolleni heti kun jotain tiedan. Joskus tiedan aiemmin, joskus vasta h-hetkella. Lasten taytyy kysya lupaa menemisilleen, ei aikuisten ihmisten.

Kaikille tallainen ei tietenkaan sovi. Mutta minulle riittaa, etta olen tavannut yhden naisen, jolle sopii. Tamakin asia muuten sovittiin jo suhteen alkutaipaleella, ettei syntynyt vaarinkasityksia.

 

[Della]

Eka mieheni annoin mennä aivan vapaasti. Mitä seurasi? Petti ja perhe hajosi. Nyt toisen miehen en anna mennä. Tottelee kiltisti.
Alkuperäinen ei ole tälläinen pirttihirmu kuin minä. Ihmettelen, miten miehellä menojalka noin paljon vipattaa, että heti kun avokki lähtee viikonlopuksi pois, molempina iltoina tarvitsee sännätä kapakkaan.

 

[Inhorealisti]

""Nyt toisen miehen en anna menna. Tottelee kiltisti."" Tamahan oli hauska juttu. Jos ensimmainen miehesi olikin paskamainen, tama toinen ei kylla ole enaa mies ensinkaan. Kennelistako sina sen olet hakenut?

 

[34]

hehe! pojat on poikia aina.

 

[teekkari]

Musta sä olet vaan liian mustasukkainen. Uskallan sanoa että kyllä useimmat ihmiset päästävät kultansa bilettämään tyttöporukalla/poikaporukalla kun kumppanista siltä tuntuu. Tietysti on vähän ikävä, että itse jää jostain kivasta paitsi, mutta jos ei parisuhteessa ole luottamusta (--> päästää toinen esim juhlimaan yksin) niin joku on korjauksen tarpeessa.

Jos oikein haluaa pelata varmanpäälle, niin voi vaikka muistuttaa kumppania kuinka ihana ihminen hän on, niin ei kumppanille jää ainakaan paha maku, kun lähtee juhlimaan.