Avoliittolaiset, miksi ei avioliittoa?

[pienenhetken]

minä en oo halunnu.
ihan hyvä olla näinkin, avioliitto ei muuttais mitään... meillä ei ole suuria omaisuuksia,kaikki on yhdessä ostettu,lapsista yhteishuoltajuus jne.
ainut syy minkä takia naimisiin pitäis mennä, olis raha. ja mielestäni se ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

 

[Rieputarallaa]

Mä en käsitä sitä että miks jotkut perustelee avioliittoon haluamattomuutensa sillä että lapset ja laina sitoo enemmän. Avioliitto sitoo miehen ja naisen yhteen ja lapsen syntymä sitoo äidin lapseen ja isän lapseen. Mun mielestä avioliitto on just lupaus sille puolisolle siitä että ollaan yhdessä ja tehdään töitä parisuhteen onnistumisen eteen. Ja kyllä näen aika tärkeänä myös sen lakipuolen noissa asioissa, esim. lesken eläkkeen, perintäkysymykset yms.

Ymmärrän sen jos mies ei ole sellainen jonka kanssa haluaa olla lopun ikänsä ettei sitten vihillekään halua, mutta kannattaako sitä hyvänen aika lapsia sitten sellaiselle miehelle tehdä.

Tuo lakipuolihan on kiistämätön. Siinä avioliitosta on etua. Mutta miksi ihmiset ei voisi voisi luvata noita mainitsemiasi asioita ihan vaan toisilleen? Eikö avioliittokin kuitenkin ole keskinäinen sopimus ennen kaikkea?

 

[Misty]

on erilaisia ihmisiä. toisille se papin aamen on tärkeä, toisille ei.
ja valitettavasti moni avioliitto hajoaa vaikka se kuinka olisi lupaus tästä ja tuosta..

Ei avioliitolla ole välttämättä mitään tekemistä papin aamenen kanssa, tuohan riippuu täysin parin vakaumuksesta. On monia esim. maistraatissa vihittyjä pareja, jotka eivät usko jumalaan, mutta joille avioliitto silti on tärkeä juttu.

 

[vieras]

Me ollaan oltu kertaalleen keskenämme naimisissa, joten ei mitään syytä mennä enää udelleen. Kaikilla on kuitenkin sama sukunimi.

tätä mäkään en ymmärrä... me kun mennään sitten jokusen vuoden päästä naimisiin niin mulle jää kyllä mun oma tyttönimi... on hiukan erikoisempi kuin miehen joten jääpähän paremmin ihmisten mieleen. Miestä en velvoita ottamaan minun sukunimeäni. Joo ja ollaan käyty hänen sukunsa mahdolliset muut sukunimet läpi, ei oo löytyny sopivaa joten "omilla" sitten mennään. Ja äidilläni on myös oma tyttönimi kun miehen(minun isäpuoli) sukunimi niitä yleisimmästä päästä olevia... kiva jos joku ymmärsi,näin aamusella vielä kohmeessa

 

[Mimosa]

Mä en käsitä sitä että miks jotkut perustelee avioliittoon haluamattomuutensa sillä että lapset ja laina sitoo enemmän. Avioliitto sitoo miehen ja naisen yhteen ja lapsen syntymä sitoo äidin lapseen ja isän lapseen. Mun mielestä avioliitto on just lupaus sille puolisolle siitä että ollaan yhdessä ja tehdään töitä parisuhteen onnistumisen eteen. Ja kyllä näen aika tärkeänä myös sen lakipuolen noissa asioissa, esim. lesken eläkkeen, perintäkysymykset yms.

Ymmärrän sen jos mies ei ole sellainen jonka kanssa haluaa olla lopun ikänsä ettei sitten vihillekään halua, mutta kannattaako sitä hyvänen aika lapsia sitten sellaiselle miehelle tehdä.

Tuo lakipuolihan on kiistämätön. Siinä avioliitosta on etua. Mutta miksi ihmiset ei voisi voisi luvata noita mainitsemiasi asioita ihan vaan toisilleen? Eikö avioliittokin kuitenkin ole keskinäinen sopimus ennen kaikkea?

Lähinnä tuolla lupaus asialla nyt vertasin avioliittoa tuohon lasten hankkimisen sitomiseen, kun mun mielestä lapsi ei aiheuta velvollisuutta sitä kumppania vaan lasta kohtaan. Kyllähän sitä voi muutenkin sopia yhteisestä tulevaisuudesta ilman avioliittoa, mutta helpommin se unohtuu se sopimus kun ei ole mitään konkreettista sopimuksen takana. Ja tokihan sitä avioliitoistakin erotaan, ei kyse ollutkaan kai siitä sillä ei ihmisiä mikään yhdessä pakota olemaan. Loppupeleissä on aina kyse sitoutumisesta ja avioliitto nyt on vahvempi sitoutumisen muoto kuin avoliitto koska siinä luvataan sille kumppanille olla yhdessä ja lisäksi julkisesti annetaan omat aikeet muille tiedoksi.

Ja tuohon kun joku sanoi että ihmiset muuttuu eikä ennen lapsia voi tietää että onko mies osallistuva vai ei. En ole samaa mieltä, kyllä se mies osallistuu siihen kodinhoitoon ja yhteiseen elämään jo ennen lapsia jos on sitä sorttia. En minä ainakaan olis mitään ihmettä odottanut jos mies olis ennen lapsia juossut vaan omissa harrastuksissaan ja jättänyt kodin hoidon mulle, että lasten synnyttyä olis yhtäkkiä muuttunut kokonaan.

 

[Tiuski]

En näe mitään syytä mennä naimisiin,muutenkin voi olla yhdessä. Eikä päästä yhteisymmärrykseen sukunimestä. Mä en omaani vaihda ja lapsillakin on mun sukunimi,mies ei halua myöskään vaihtaa sukunimeään.

 

[Mimosa]

Me ollaan oltu kertaalleen keskenämme naimisissa, joten ei mitään syytä mennä enää udelleen. Kaikilla on kuitenkin sama sukunimi.

tätä mäkään en ymmärrä... me kun mennään sitten jokusen vuoden päästä naimisiin niin mulle jää kyllä mun oma tyttönimi... on hiukan erikoisempi kuin miehen joten jääpähän paremmin ihmisten mieleen. Miestä en velvoita ottamaan minun sukunimeäni. Joo ja ollaan käyty hänen sukunsa mahdolliset muut sukunimet läpi, ei oo löytyny sopivaa joten "omilla" sitten mennään. Ja äidilläni on myös oma tyttönimi kun miehen(minun isäpuoli) sukunimi niitä yleisimmästä päästä olevia... kiva jos joku ymmärsi,näin aamusella vielä kohmeessa

Oli mullakin oma sukunimi harvinaisempi ja miehellä ihan kaikkein tavallisimpia mitä Suomesta löytyy. Ei olis kyllä tullut mieleenkään pitää omaa nimeä kun naimisiin mentiin. Nyt me ollaan perhe ja samaa yksikköä joten meillä on myös sama nimi. Ja ihan lastenkin kannalta on kivempi että kaikilla on sama nimi, ei tarvitse missään selitellä että olen tuon lapsen äiti vaikka olenkin eri nimellä. Monella kaverilla on jäänyt tyttönimi avioliitossakin enkä oikein ymmärrä sen tarkoitusta, onko sitten pakko pitää niin kovin kiinni omasta itsenäisyydestä vai voiko se sukunimi olla niin iso osa omaa identiteettiä ettei siitä pysty luopumaan?