avoliitto=susipari

Miten niin miehellä? Eiköhän tuo sama päde naisiin.

Kyllä nykyäänkin suurin osa naisista haluaa naimisiin. Mutta monen naisen kohdalla pulma on siinä, että mies ei halua naimisiin. Ei vaikka olis jo lapsetkin hankittuna. Sitten kun nainen ei pääse naimisiin, niin heittelevät näitä fraaseja "avioliitto on vanhanaikaista" tai "ei avioliitto ole suurempi sitoumus kuin avoliitto", vaikka mielessään ajattelevat ihan muuta. Tuttavapiirissäkin on ainakin pari tuollaista naista.

Asiaa!!! Mikä tarve miehellä on mennä naimisiin jos lapset on hankittu ennen avioliittoa? Mielestäni suurin rakkaudenosoitus on avioliitto nimenomaan ennen lasten hankkimista.

 

minulle henkilökohtaisesti avioliitto on juridinen sopimus, eikä sillä ole niinkään rakkauden kanssa mitään tekemistä. tai no onhan lähtökohta sille rakastava pari, mutta itse avioliitto on juridinen liitto. avioliiton erottaa avoliitosta se että toinen on laillinen sitoumus ja toinen ei, rakkauden määrää se ei mittaa.

itse elin 9 vuotta avoliitossa ja nyt olen ollut 2 vuotta avioliitossa, sama mies, sama määrä rakkautta ja rakkauden tuomaa sitoutumista.

 

Kyllä nykyäänkin suurin osa naisista haluaa naimisiin. Mutta monen naisen kohdalla pulma on siinä, että mies ei halua naimisiin. Ei vaikka olis jo lapsetkin hankittuna. Sitten kun nainen ei pääse naimisiin, niin heittelevät näitä fraaseja "avioliitto on vanhanaikaista" tai "ei avioliitto ole suurempi sitoumus kuin avoliitto", vaikka mielessään ajattelevat ihan muuta. Tuttavapiirissäkin on ainakin pari tuollaista naista.

Asiaa!!! Mikä tarve miehellä on mennä naimisiin jos lapset on hankittu ennen avioliittoa? Mielestäni suurin rakkaudenosoitus on avioliitto nimenomaan ennen lasten hankkimista.

Eli jos lapset on hankittu ennen avioliittoa, miehellä ei enää ole "tarvetta" mennä naimisiin eli osoittaa rakkauttaan niiden äidille? Mahtavaa tää teidän logiikka, jatkakaa vaan

 

kaikenlisäksi se on jännä asia jos mie meen esimerkiksi Kelalle anomaan tukirahaa tms, niin avoliitto katsotaan kuin olisi naimisissa.. :snotty: ja siihen vaikuttaa toisen tulot.

 

Jos miehellä ei ole halua osoittaa lastensa äidille rakkauttaan menemällä naimisiin EDES silloinkaan, kun lapset on jo hankittu, niin onko sitä suurta Oikeaa Rakkautta alunperin ollutkaan.

Kyllä se kyynisin poikamieskin on valmis menemään naimisiin jo muutaman vuoden seurustelun kuluttua, jos kyseessä on Se Oikea nainen. Tämä on nähty aivan tuttavapiirissä.

 

voi kiesus mitä jeesustelua taas jonkun ihme nimikkeen takia ei se ole mitenkään pakollista nykypäivänä olla naimisissa virallisesti B) tällainen ajattelutapa on lähinnä jotain kerettiläistä jäännöstä ja susi on itseasiassa hieno eläin B)

 

Mä en nyt vaan ymmärrä, sori vaan, että miten se naimisiin meno nyt on vaan sitä rakkauden osoitusta...että avoliitossa ei sitten rakasteta ollenkaan, vai? Ja kun yhteisiä lapsiakin on, niin sitä rakkautta ei sitten mukamas olekaan ennenkuin on se juridinen paperi allekirjoitettuna?? Kilin kellit!

Aivan himmeetä ahdasmielistä ajattelutapaa yhä 2000-luvulla!

 

Ja se mua mietityttää että kertoohan sekin jotain että isyys pitää mennä varta vasten tunnustamaan jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella.

Niin. Kertoo todella. Mutta e suinkaan avopuolisoista, heidän sitoumuksestaan tai liitostaan yhtään mitään. Siitä se eniten kertoo, että tämä yhteiskunta ei ole ihan ajantasalla tässä asiassa.

 

Avioliitto on ja pysyy aina vaan arvossaan, oli sitten 1900- tai 2000-luku. Nykyäänkin suuri osa pareista haluaa naimisiin ja avioituu.

Miksi ne, jotka eivät pääse naimisiin, yrittävät epätoivoisesti väittää avioliittoa vanhanaikaiseksi instituutioksi. Sillä tuota väitettä kuulee vain heidän suustaan. Kyllä vain eräskin nainen muutti väitettään avioliiton vanhanaikaisuudesta, kun naimisiin pääsi. Enää avioliitto ei ole hänen mielestään ollenkaan vanhanaikaista.

 

Ai, että elämän tarkoitus olisi naimisiin pääseminen???!!! Ja että avoliitossa ovat ne, jotka eivät naimisiin pääse???Jep jep... Se kuva ja näkemys, minkä olen saanut naimisissaolevilta on se, että aika pian tämän juridisen puolen jälkeen parisuhde "elttaantuu", tulee suuria ongelmia, elo käy tylsäksi ja harmaaksi, tulee aviostressiä, menojalkaa alkaa vipattaa, erotaan aika nopeaan... what ever, but anyway - back to basics - mites se olikaan toi Aatamin ja Eevan suhde? Siis nehän seukkas, mutta olikos ne avioliitossa??? Jaa, olivatpa tai eivät, ei se mua kiinnosta - pääasia, että heilläkin homma toimi ja kemiat skulas!

 

Jos miehellä ei ole halua osoittaa lastensa äidille rakkauttaan menemällä naimisiin EDES silloinkaan, kun lapset on jo hankittu, niin onko sitä suurta Oikeaa Rakkautta alunperin ollutkaan.

Kyllä se kyynisin poikamieskin on valmis menemään naimisiin jo muutaman vuoden seurustelun kuluttua, jos kyseessä on Se Oikea nainen. Tämä on nähty aivan tuttavapiirissä.

Eli mä en sitten rakasta miestäni, kun en tahdo sen kaa naimisiin vaikka on lapsia ja lainaa... voi minua

 

Avioliitto on ja pysyy aina vaan arvossaan, oli sitten 1900- tai 2000-luku. Nykyäänkin suuri osa pareista haluaa naimisiin ja avioituu.

Miksi ne, jotka eivät pääse naimisiin, yrittävät epätoivoisesti väittää avioliittoa vanhanaikaiseksi instituutioksi. Sillä tuota väitettä kuulee vain heidän suustaan. Kyllä vain eräskin nainen muutti väitettään avioliiton vanhanaikaisuudesta, kun naimisiin pääsi. Enää avioliitto ei ole hänen mielestään ollenkaan vanhanaikaista.

"Pääse naimisiin", heh Te ootte kyllä ihanan 1800-lukulaisia näissä asenteissanne.

 

Avioliitto on ja pysyy aina vaan arvossaan, oli sitten 1900- tai 2000-luku. Nykyäänkin suuri osa pareista haluaa naimisiin ja avioituu.

Ja niistä pareista tosi iso osa myös eroaa. Eikös teidän puritaanien pitäisi sitten pysyä siinä avioliitossa kans, kun se on kerran solmittu? Jos erota aiotaan, niin kannattaisi valita se huithapeleiden avoliitto... siinä kun ei sitouduta eikä rakasteta ja siitä on NIIIIIIIN paljon helpompi lähteä

 

Voi pyhä lehmä teidän kanssa taas
Jos avo(tai susi- tai mitä nimitystä nyt haluaakaan käyttää )parilla on yhteinen pankkilaina, niin he on vähintään yhtä sitoutuneita kun avioparitkin. Siitä on nimittäin mutkikkaampaa päästä irti, kun avioliitosta.

Eikä mistään liitosta, missä on tunteita (saati lapsia) kuvassa mukana lähdetä "niin vaan". Oli se sitten i:llä tai ilman (vrt. avo/avio). Näin se vaan on.

 

Aika säälittävää, että muutamasta onnettomasta avioliitosta kuultuasi yrität yleistää sen kaikkien avioliittoa koskevaksi. Suurin osa avioliitoista kun on onnellisia ja kestää elämän loppuun asti. Jos avioitumisen jälkeen on ongelmia, silloin ongelmat ovat kyllä olleet olemassa jo ennen avioitumistakin. Avioliitto itsessään ei voi tuhota suhdetta.

Vaikka avioerot ovatkin valitettavan yleisiä, niin moninkertaisesti yleisempiä ovat avoerot. Niitä ei pysty edes tilastoimaan yleisyytensä vuoksi. Joten todennäköisemmin ero tulee avoliitossa olemalla.

 

susipari mekin sit ollaan. Vaikka kuullostaa hassulta sanoa susipariksi paria joka on ollut jo naimississa kertaalleen.

Siis me ollaan oltu naimisissa ja erottu ja palattu noin vuoden eron jälkeen uudelleen yhteen. Naimisissa ei siis olla, mutta en lukisi meitä susipariksikaan

Oletteko muuten ajatelleet mennä uudelleen naimisiin joskus?

Eihän sitä koskaan tiedä, välillä sitä miettii, toisaalta taas, kun ajattelee, että ei. Kaikilla on kuitenkin sama sukunimi niin mitäpä sillä oikeestaan on merkitystä. omaisuuttakaan ei oel kummallakaan joten on ihan sama onko avo tai avio

 

Sitäkin ihmettelen, että miksi monet jo suhteensa alkuvaiheessa kihlautuneet eivät mene vuosienkaan kuluttua naimisiin. Ilmeisesti kihloja vaihtaessaan ainakin jompikumpi puolisoista on halunnut naimisiin, toiselle taas sormusten vaihto on ollut vailla mitään merkitystä. On vastuutonta, jos kihlaparista toinen ei olekaan tosissaan kihlautumassa avioliittotarkoituksella, ja se paljastuu toiselle vasta vuosien kuluttua ehkä jo lastenkin ollessa kuvioissa. Törkeätä huijausta.

 

Aika säälittävää, että muutamasta onnettomasta avioliitosta kuultuasi yrität yleistää sen kaikkien avioliittoa koskevaksi. Suurin osa avioliitoista kun on onnellisia ja kestää elämän loppuun asti. Jos avioitumisen jälkeen on ongelmia, silloin ongelmat ovat kyllä olleet olemassa jo ennen avioitumistakin. Avioliitto itsessään ei voi tuhota suhdetta.

Vaikka avioerot ovatkin valitettavan yleisiä, niin moninkertaisesti yleisempiä ovat avoerot. Niitä ei pysty edes tilastoimaan yleisyytensä vuoksi. Joten todennäköisemmin ero tulee avoliitossa olemalla.

=D

 

Aika säälittävää, että muutamasta onnettomasta avioliitosta kuultuasi yrität yleistää sen kaikkien avioliittoa koskevaksi. Suurin osa avioliitoista kun on onnellisia ja kestää elämän loppuun asti. Jos avioitumisen jälkeen on ongelmia, silloin ongelmat ovat kyllä olleet olemassa jo ennen avioitumistakin. Avioliitto itsessään ei voi tuhota suhdetta.

Vaikka avioerot ovatkin valitettavan yleisiä, niin moninkertaisesti yleisempiä ovat avoerot. Niitä ei pysty edes tilastoimaan yleisyytensä vuoksi. Joten todennäköisemmin ero tulee avoliitossa olemalla.

Aikamoinen on avioerojen määrä:

Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2008 Suomessa solmittiin 31 014 avioliittoa, mikä on 1 517 enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2007 solmittiin 29 497 avioliittoa. Viimeksi vuonna 1976 solmittiin enemmän avioliittoja kuin vuonna 2008. 2000-luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti.

Vuonna 2008 ensimmäisen kerran avioituneiden naisten keski-ikä oli 30,2 vuotta ja miesten 32,5 vuotta. Edellisenä vuonna vastaava naisten luku oli 29,9 vuotta ja miesten 32,3.

Vuonna 2008 avioeroon päättyi 13 471 avioliittoa, mikä on 247 enemmän kuin vuotta aiemmin. Viime vuosina avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän.

 

Kyllä meillä on tarkoitus mennä naimisiin..joskus. Ei vaan saa aikaiseksi, sitten toinen asia on raha. Minulle kelpaisi vaikka maistraatti, mutta mies haluaa juhlat. Yli viisi vuotta on oltu kihloissa ja häistä puhuttu tosissaan jo pari vuotta. Kosinutkin on. Jos joku muu maksaisi ja järjestelisi ja kutsuisi meidät paikalle, niin kyllä mentäisi Se nyt on vaan niin työlästä. Toinen asia on vieraat..kun kaikkia ei haluaisi kutsua ja tarkoitus olisi mennä ihan toisella paikkakunnalla naimisiin. Nuo pienet asiat ne tätä venyttää.

 

Liitoista en tiedä, mutta mielestäni jokainen nainen kuuluu sille miehelle, jonka kanssa on ensimmäisen kerran ollut sukupuoliyhteydessä. Yksi mies ja yksi elämä. Kaikki muut suhteet ovat feikkejä, vain saman kanssa naineet ovat todellisessa ja pyhässä liitossa. Näin pohjaan ajatukseni pyhään Kirjaan. Kavennetaan kunnon ihmisen porttia kerta heitolla. Muista suhteista syntyneet lapsetkin ovat luonnollisesti au- lapsia, ennen heitä kutsuttiin äällä alkavalla kirjaimella.

Arvaapa, mistä nikkini juontaa... :saint:

Minä kuulun itselleni. Piste.

 

Jaa-a. Me ollaan oltu avoliitossa 17 vuotta. En näe yhtään syytä mennä naimisiin. Ei se meidän elämää miksikään muuttaisi.

 

Kylläpäs tuo susipari kuulostaa mun korvaan kamalalta nimitykseltä avoliitolle :| Tyyliin ihminen on ihmiselle susi, yök. Melkein voisin sanoa, että olen avoliitossa onnellisempi kuin olisin avioliitossa. Häihin kuluvat rahat voimme käyttää viisaasti johonkin muuhun

 

Kylläpäs tuo susipari kuulostaa mun korvaan kamalalta nimitykseltä avoliitolle :| Tyyliin ihminen on ihmiselle susi, yök. Melkein voisin sanoa, että olen avoliitossa onnellisempi kuin olisin avioliitossa. Häihin kuluvat rahat voimme käyttää viisaasti johonkin muuhun

No jos suhteenne on nyt avoliitossa onnellinen, niin yhtä onnellisena se pysyy naimisiin mentyännekin.

 

Aika säälittävää, että muutamasta onnettomasta avioliitosta kuultuasi yrität yleistää sen kaikkien avioliittoa koskevaksi. Suurin osa avioliitoista kun on onnellisia ja kestää elämän loppuun asti. Jos avioitumisen jälkeen on ongelmia, silloin ongelmat ovat kyllä olleet olemassa jo ennen avioitumistakin. Avioliitto itsessään ei voi tuhota suhdetta.

Vaikka avioerot ovatkin valitettavan yleisiä, niin moninkertaisesti yleisempiä ovat avoerot. Niitä ei pysty edes tilastoimaan yleisyytensä vuoksi. Joten todennäköisemmin ero tulee avoliitossa olemalla.

Aikamoinen on avioerojen määrä:

Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2008 Suomessa solmittiin 31 014 avioliittoa, mikä on 1 517 enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2007 solmittiin 29 497 avioliittoa. Viimeksi vuonna 1976 solmittiin enemmän avioliittoja kuin vuonna 2008. 2000-luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti.

Vuonna 2008 ensimmäisen kerran avioituneiden naisten keski-ikä oli 30,2 vuotta ja miesten 32,5 vuotta. Edellisenä vuonna vastaava naisten luku oli 29,9 vuotta ja miesten 32,3.

Vuonna 2008 avioeroon päättyi 13 471 avioliittoa, mikä on 247 enemmän kuin vuotta aiemmin. Viime vuosina avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän.

Aivan hirveää!!Miltähän näyttää avoerotilastot? Niistäkö ei erota?