Avo-mies soittelee koko ajan!

["Huolestunut"]

[QUOTE="vieras";28093488]No ei ole normaalia tuollainen jatkuva kyttääminen. Jotenkin mieskin pitäisi saada se tajuamaan. Voisitte vaikka sopia alkuun jotkut soittoajat tms. Alkuun soittelis vaikka tunnin välein ja siitä vähän harventaisi pikkuhiljaa. Ja mitähän tuokaan soittelu estäisi, jos vaikka pettäisitkin? Hyvin sitä etenkin viesteihin ehtis vastailemaan, vaikka oliskin jotain säätöä. Tätä ei ehkä tosin kannata miehelle sanoa, ties vaikka tulee entistä mustasukkaisemmaksi. Meillä soitellaan miehen kanssa 1-2 kertaa miehen työpäivän aikana, itse olen nyt äitiyslomalla ja lievää synnytyksen jälkeistä masennusta. Joten ihan piristykenä soitan miehelle kun hänellä tauko on töissä. Tai hän soittaa minulle. Ja sitten soittaa kun on töistä lähdössä niin alan ruokaa laittamaan, jos ehdin vauvan hoidolta.

Mutta joku järki tuohon soitteluun olis saatava, kannattaa vaan puhua sille miehelle vielä. Luultavasti kyllä oikeasti tajuaa, että se sinua häiritsee, mutta lienee vaan todella mustis. Tai koittaa vaan alistaa sinut sinne kotiin ja omaan hallintaansa. Itse en tuollaista jaksaisi kauaa, jos ei kaikesta yrityksestä huolimatta saisi tuota loppumaan, varmaan olis eron paikka. Mutta jos erota päättää, kannattaa koittaa saada jotain tukiverkkoa ympärille. Ei välttämättä mies tee erosta helppoa..[/QUOTE]

Kiitos vastauksesta! Mahtavaa että jaksat minua neuvoa tässä asiassa lievästä masennuksesta huolimatta Kyllä tähän täytyy jotain ratkasua keksiä, olen sitä eroakin jo miettinyt vaikka se nyt viimeinen ratkaisu tähän onkin mutta tämä ei vain voi jatkua näin. Olet oikeassa, eroamisesta saattaa tämän ihmisen kanssa tulla hyvin vaikeaa kun asiat ovat kuitenkin tähän pisteeseen asti päässeet mutta hankala etsiä mistään sitä tukiverkkoa kun sukulaiset eivät halua pitää minuun yhteyttä kuten ei myöskään minun sisarukset ja vanhemmatkaan. Olen miettinyt että ehkä minun tulisi hakeutua psykiatrille jotta en enää jäisi yksin näiden asioiden kanssa.

 

["vieras"]

Kolme vuottako olet kestänyt moista? Itse en kestäisi kolmea tuntiakaan. Ihan sairaanoloista käytöstä.

 

["Huolestunut"]

[QUOTE="vieras";28093641]Kolme vuottako olet kestänyt moista? Itse en kestäisi kolmea tuntiakaan. Ihan sairaanoloista käytöstä.[/QUOTE]

Niin.. ilmeisesti minulla onkin sitten pitkä pinna kun olen nyt vasta alkanut vakavissani miettimään että missä se vika todellisuudessa on :/

 

["niin"]

Ekan sivun luin ja sellaisia tuli mieleen että:

Mies pelkää että hylkäät hänet.
Hän tietää että voi olla salasuhde.
Hän pelkää myös turvallisuutesi puolesta.

Ehkä auttaisi jos puhuisit hänelle näistä asioista sen sijaa että vain valitat kyttäyksestä. Kerro että et aio lähteä hänen luotaan ja että rakastat häntä. Kerro että olet aikuinen ja osaat huolehtia itsestäsi.

 

["Huolestunut"]

[QUOTE="niin";28093680]Ekan sivun luin ja sellaisia tuli mieleen että:

Mies pelkää että hylkäät hänet.
Hän tietää että voi olla salasuhde.
Hän pelkää myös turvallisuutesi puolesta.

Ehkä auttaisi jos puhuisit hänelle näistä asioista sen sijaa että vain valitat kyttäyksestä. Kerro että et aio lähteä hänen luotaan ja että rakastat häntä. Kerro että olet aikuinen ja osaat huolehtia itsestäsi.[/QUOTE]

Voi olla hyvinkin mahdollista että se ajattelee niin. Olen silti yrittänyt hänelle tehdä sen mahdollisimman selväksi että en ole lähdössä minnekkään ja ettei häntä voisi kukaan koskaan korvata. Ehkä asiaan pitää silti vielä syventyä ja selvittää mistä oikein on kyse ja että miksi hän on ylipäätänsä niin huolissaan minusta.

 

[oho]

Voisitko ottaa asian puheeksi perheneuvolassa? Ulkopuolinen keskusteluapu olisi teille varmasti hyödyksi, sillä silloin toinen (miehesi) ei voi väittää toisen (siis sinun) käytöstä epänormaaliksi, kun joku ulkopuolinen asettaa rajoja. Ehkä miehesikin tajuaisi olevansa liian mustasukkainen, kun joku muukin hänelle sanoisi, että parisuhteessakin on oikeus tiettyyn yksityisyyteen.

Olisiko mies voinut saada mallin käytökselleen omalta isältään ja pitää sitä siksi normaalina?

Mustasukkaisuuteen kannattaa kyllä puuttua ajoissa, ennen kuin se myrkyttää koko parisuhteen ja perhe-elämän.

 

["niin"]

[QUOTE="Huolestunut";28093740]Voi olla hyvinkin mahdollista että se ajattelee niin. Olen silti yrittänyt hänelle tehdä sen mahdollisimman selväksi että en ole lähdössä minnekkään ja ettei häntä voisi kukaan koskaan korvata. Ehkä asiaan pitää silti vielä syventyä ja selvittää mistä oikein on kyse ja että miksi hän on ylipäätänsä niin huolissaan minusta.[/QUOTE]

Joo suosittelen. Minun miehelläni on ollut joitain ihme käsityksiä joita olen saanut oikaistua kun ollaan puhuttu. Siis luuli mm. että jos minun täytyisi valita mies tai työ, valitsisin työn. Muitakin samanlaisia luuloja on ollut, ja ne ovat ihan sattumalta tulleet esille, eli mies ei ole itse ottanut niitä puheeksi.

Jos saisit joskus ohimennen vaikka sopivaa tv-ohjelmaa katsoessa sanottua, että et voisi ikinä pettää, sekin voisi tuoda turvaa miehelle.

 

["Huolestunut"]

[QUOTE="niin";28093773]Joo suosittelen. Minun miehelläni on ollut joitain ihme käsityksiä joita olen saanut oikaistua kun ollaan puhuttu. Siis luuli mm. että jos minun täytyisi valita mies tai työ, valitsisin työn. Muitakin samanlaisia luuloja on ollut, ja ne ovat ihan sattumalta tulleet esille, eli mies ei ole itse ottanut niitä puheeksi.

Jos saisit joskus ohimennen vaikka sopivaa tv-ohjelmaa katsoessa sanottua, että et voisi ikinä pettää, sekin voisi tuoda turvaa miehelle.[/QUOTE]

Kiitos paljon vastauksistanne, toivottavasti tilanne selviää

 

[juuh]

Ensinnäkin pistäisin stopin tuolle mykkäkoulu-raivari-jutuille. En antaisi kohdella minua noin. Toisekseen sanoisin että mulle ei soitella koko aikaa ja jättäisin vastaamatta. Jos mies ei kestä sitä niin saisi hakea itselleen apua jotta sen kestää. Pikku hiljaa toki tämä vierottaminen pitää tehdä jos tähän mennessä tilanteessa kuin tilanteessa on siihen puhelimeen vastattu.

Se on ihan turha yrittää puhua ja puhua, jos toinen osapuoli kuitenkin olettaa saavansa käyttäytyä ihan kuinka itse tykkää. Mies on ihan selkeästi sitä mieltä että keinolla millä tahansa hänen on aina saatava tahtonsa läpi. Hän suoraan sanoen alistaa ap:tä tällä hetkellä, silkkihanskoin toki koska ap ei ole sitä vielä huomannut. Nyt toki olet siihen heräämässä, koska olet alkanut ajattelemaan onko se normaalia... Ei ole!

No ihan samaa mieltä. Toi mun "puhuminen" nyt meinas sitä, että kun ap muuttaa toimintatapojaan, mies varmasti hermostuu, huolestuu jne. Niin on hyvä puhua asiasta ensin ja sanoa ihan ääneen, että hei, tämä tuntuu pahalta ja ahdistavalta ja siksi aion nyt muuttaa käytöstäni. Ja sitten ap muuttaa sitä käytöstään.

Puhuminen ei musta ole missään nimessä turhaa, vaikka se ei yksinään toki riitäkään.

 

[Leenuliinukka]

[QUOTE="Huolestunut";28093343]Minulla oli muutama ystävä ennen kuin muutimme mieheni kanssa yhteen, sen jälkeen minulla ei enää ollut aikaa tavata heitä. Enkä halua nyt miestäni syyttää siitäkin hyvästä mutta hän sanoi että minun pitäisi olla kotona lapsen kanssa eikä hillua pitkin kyliä kahvittelemassa ettei tee lapselle hyvää tollainen mukana roikkuminen ja minulle tuli siitä huono omatunto joten olen ollut siitä asti kotona. Kun sen näin kirjoittaen ilmaisen niin kuulen itsekin kuinka tyhmältä tämä varmasti kuulostaa. Olen varmaan antanut miehelleni liian paljon asioita periksi. Toivottavasti ei ole vielä myöhäistä yrittää tehdä muutosta asiaan.[/QUOTE]

Mua oikeesti vähän huolestuttaa sun puolestas. Miehesi on saanut sut eristettyä kaikista muista ihmisistä paitsi itsestään ja nyt hän saa sinut uskomaan, että sinä olet hullu ja hän on oikeassa ja normaali. Huomaatko, että hän alistaa sinua ja käyttää henkistä väkivaltaa? Todella usein juuri nämä asiat edeltävät fyysistä väkivaltaa. Nyt oikeasti lakkaat nöyristelemästä miestäsi, teet selvät rajat siihen, että sinä et aina vastaa puhelimeen etkä ole tavoitettavissa aina. Otat uudelleen yhteyden ystäviisi ja alat tapailla heitä. Etkä enää alistu miehen komenneltavaksi ja arvosteltavaksi!

 

[juuh]

[QUOTE="Huolestunut";28093343]Minulla oli muutama ystävä ennen kuin muutimme mieheni kanssa yhteen, sen jälkeen minulla ei enää ollut aikaa tavata heitä. Enkä halua nyt miestäni syyttää siitäkin hyvästä mutta hän sanoi että minun pitäisi olla kotona lapsen kanssa eikä hillua pitkin kyliä kahvittelemassa ettei tee lapselle hyvää tollainen mukana roikkuminen ja minulle tuli siitä huono omatunto joten olen ollut siitä asti kotona. Kun sen näin kirjoittaen ilmaisen niin kuulen itsekin kuinka tyhmältä tämä varmasti kuulostaa. Olen varmaan antanut miehelleni liian paljon asioita periksi. Toivottavasti ei ole vielä myöhäistä yrittää tehdä muutosta asiaan.[/QUOTE]

Ei ole liian myöhäistä.
Mutta olet kyllä antanut ihan liikaa periksi. Otapas nyt myös yhteyttä noihin ystäviisi, tai etsi uusia. Lapselle nimenomaan kyllä tekee hyvää se mukana roikkuminen ja muiden ihmisten tapaaminen. Eihän tuo nyt ole oikeasti lapsellekaan hyväksi, että olette vain keskenänne.

Pitäisköhän sun hakea itsellesi tueksi jokin terapeutti? Esim se parisuhdeterapeutti tms? Tai joku muu juttuseura. Meinaan tuntuu että siellä on nyt aika moni asia hieman vinksallaan ja miehesi neuvoo sulle ihan hölmöjä.

 

[juuh]

Ap! Toivottavasti luet vielä nää viimeiset viestit! Olis ihan kiinnostavaa kuulla, miten miehen kanssa lähtee sujumaan.

 

["Huolestunut"]

Käytin koko viikonlopun nyt siihen asioista keskustelemiseen miehen kanssa ja tuntui että hän jopa alkoikin jo ymmärtämään miltä minusta tuntuu mutta tänään oli hänellä taas työpäivä ja sama käytös jatkuu edelleen. Olin vaihtanut lakanat samalla kun vaihdoin ne myös lapsen sängystäkin ja suursiovosin koko päivän niin nyt miehellä on sellainen käsitys että olen peitellyt jälkiäni ja sängyssämme on tapahtunut jotain jonkin vieraan miehen kanssa. Tästä on nyt sitten yritetty ensin keskustella ja nyt mies pitää jälleen mykkäkoulua. Itse otan huomenna yhteyttä terapeuttiin sillä en nyt enää vain jaksa tätä hommaa. Jos tähän nyt jokin ratkaisu löytyy kiitos että olette vastailleet!

 

[kfkfkf]

Mä olen myös tuollainen, no vähän on miehenikin...

Meillä se johtuu ihan siitä (siis kyseleminen et mitä mietit) että luulee toisella olevan paha mieli tms..
Tai jos soittaa niin on vain kiinnostunut et mitä toinen tekee. Meillä ei ainakaan mitkään pettämisjutut ole tän takana.

Halutaan tietää mitä toinen miettii kun on niin mietteliään näköinen

 

[juuh]

[QUOTE="Huolestunut";28113048]Käytin koko viikonlopun nyt siihen asioista keskustelemiseen miehen kanssa ja tuntui että hän jopa alkoikin jo ymmärtämään miltä minusta tuntuu mutta tänään oli hänellä taas työpäivä ja sama käytös jatkuu edelleen. Olin vaihtanut lakanat samalla kun vaihdoin ne myös lapsen sängystäkin ja suursiovosin koko päivän niin nyt miehellä on sellainen käsitys että olen peitellyt jälkiäni ja sängyssämme on tapahtunut jotain jonkin vieraan miehen kanssa. Tästä on nyt sitten yritetty ensin keskustella ja nyt mies pitää jälleen mykkäkoulua. Itse otan huomenna yhteyttä terapeuttiin sillä en nyt enää vain jaksa tätä hommaa. Jos tähän nyt jokin ratkaisu löytyy kiitos että olette vastailleet! [/QUOTE]

Ota yhteyttä terapeuttiin! Ei tuosta nyt kyllä omin voimin ole enää kovin helppo selvitä. Mieshän se sinne terapiaan pitäisi saada, mutta jos hän ei mene, niin mene ainakin sinä. Ehkä ammattilainen osaa antaa sulle hyviä neuvoja tilanteessa selviämiseen. Eihän toi nyt oikeasti ole enää normaalia. Hyvänen aika, että lakanoitakaan et saa vaihtaa!

 

[dj Tepa]

Oikeinkirjoitus on tärkeintä. Ei sulla Tepadj mitään oikeeta asiaa ketjuun olisi?

ei sillä oo koska se on niin jälkeenjäänyt ettei vielä kolmekymppisenäkään oo päässy äitinsä helmoista omilleen. Hän on katkera omaan saamattomuuteensa ja kiusaa siksi muita. Toisaalta onko tuo mikään ihmekään noin surkealla aivokapasiteetilla varustetulta ihmiseltä?