avo-avioliitto

  • Viestiketjun aloittaja minävaankyselen
  • Ensimmäinen viesti
minävaankyselen
eli miten tärkeänä pidät nykypäivänä naimisiin menoa ja onko järjestyksellä väliä?(siis lapset,avioliitto...jne) ja mikä on syy mikäli et ole mennyt /et ole menossa naimisiin lapsen äidin/isän kanssa?
 
On sillä naimisiin menolla hyötynsäkin vaikkei muuta yhteiseloa muuten.Jos nyt käy huonosti(siis toinen kuolee)saa puoliso leskeneläkettä.Onhan siinäkin sitten vielä omat ehtonsa,mutta kuitenkin.
Järjestyksellä sinällään ei ole väliä.

 
Kummatkin ihan yhtä ok, molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Avioliitossa parempi perusturva eroissa, kuolemantapauksissa ym., mutta avosta taas on helpompi vain ottaa ja häipyä (tämä on myös mielestäni avioliiton hyvä puoli, että eroa tulee mietittyä tarkemmin).

Järjestyksellä ei taas ole mitään väliä, riippuu taas mitä haluaa. Jos naimisiin menee ennen lapsia, ei tarvitse isyyttä tunnustaa erikseen ja saa tietty juhlia häänsä rauhassa ;)
Mutta jos haluaa päästä helpolla ja pienemmillä juhlilla (jos haluaa kuitenkin naimisiin) niin vihkiminen on aika näppärä suorittaa esim. samalla kuin lapsen ristiäiset, kun pappi on joka tapauksessa paikalla ja lähisuku (ystävät myös tottakai halutessa).

Itse olen ns. perinteinen ihminen, joten halusin ehdottomasti mennä naimisiin, tulee jotenkin "oikea perhe", kun postilaatikossa yksi sukunimi. Järjestys meillä meni kanssa vanhan kaavan mukaan, kun halusin pitää häät silloin kuin mahd. moni sukulainen oli vielä elossa ja tuntui että olisi aika järjestää kivat juhlat (oli ollut paljon vain hautajaisia) ja lisäksi oli mieskin valmiina nurkissa ja silloin yhteinen asuntolaina sitoi meitä jo enemmän... ;) :LOL:
 
Muumi75 harmaana
Menishän tuota naimisiin jos vaan toinen kosis joskus... Ite oon niin vanhanaikanen ja jääräpää, että en siihen ryhdy. Meillä on jo oma-kotitalo ja lapsi. Mies ei ymmärrä "miksi" pitää mennä naimisiin, kun hyvin pärjää muutenkin. Kertokaa joku sille. =)
 
Kareena
Niihän se oli aluksi mullakin tuo, et ekana avioliitto, sitten lapset mutta toisin kävi. Lapsi tuli, naimisiin meno jäi jäihin. No ohan mä nyt jo nykyään naimisissa ja kolmas lapsi syntyi ihan avioliittoon. Avioliitto on mulle tärkeä asia.

 
Nelthilta
Me mentiin naimisiin kolme viikkoa sen jälkeen, kun päästiin muuttamaan yhteen. Syykin oli ihan selvä: mitä sitä selvää asiaa vetkuttamaan. Normaalielämässä sillä nyt niin hirveästi väliä, kaksi nimeä on kumminkin ovessa ja avioehtokin tehtiin, mutta erityistilanteissa (lapsen tunnustamisesta omaisuuden jakamiseen liiton purkautuessa toisen kuollessa) helpottaa, kun ollaan viranomaistenkin papereissa toistemme lähimmät omaiset.
 
Pupsi Simmu-Imukka
me eletään avoliitossa, vaikka haluaisin/olisin halunnut jo aikoja sitten naimisiin. Mies vain ei ymmärrä että miksi pitäisi :(

Syynä miehen haluttomuuteen saattaa olla se että vanhempiensa avioero on vielä aika tuore juttu, ja jotenkin kai ajattelee, että mitä sitä turhaan naimisiin kun se ero kumminkin tulee joskus... Hän ei vain suostu puhumaan asiasta, ei vanhempiensa erosta eikä naimisiinmenohaluttomuudestaan, että nämä on minun päätelmiäni...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2005 klo 11:09 kahden lapsen äiti kirjoitti:
Avioliitto ja sitten lapset vakaalle perustalle. Tai siis näin MINÄ ajattelen. Näin meillä. :heart: :heart: :heart: :heart:
Eipä se avioliitto aina tarkoita vakaata perustaa.. Itse olen kyllä avoliitossa ja meillä on jo pari lasta mutta mennään kyllä naimisiin jos nyt ei ihan vielä. Isännällä kauhea juhlakammo mutta haluaa kuitenkin itsekin jossain vaiheessa vihille. On se tärkeää!
 
Itsekkin olen avoliittolainen, myöskin juhlakammon vuoksi. En minä vaan...
Sellainen turvattomuuden tunne on kyllä, että miehellä 2 lasta edellisestä liitosta. Nyt meillä yhteinen koti jne. Jos miehelle jotain käy voi lasten äiti vaatia ymmärrykseni mukaan perinnön jaon heti, koska minulla ei ole hallinta oikeutta meidän yhteiseen omaisuuteen, koska en ole aviopuoliso.
Sen puolesta olsi hyvä käydä maistraatin kautta.
 
Ei kai se avioliitto sitä vakaata perustaa luo itsessään. "Paperinpala" ja lain mukaan eritavalla sitova kuin avoliitto. Tämä on minun mielipiteeni (itse elämme avoliitossa ja ensimmäinen pian syntymässä, ehkä joskus naimisiin, nimenomaan käytännön syistä:puolison kuolema tms). Tärkeintä varmasti että molemmat suhteessa haluavat sitoutua toiseen ja viettää yhteisen elämän ja että ajattelevat näistä avo/avio -asioista samansuuntaisesti.
 
Nelthilta
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2005 klo 09:32 Iitu kirjoitti:
Itsekkin olen avoliittolainen, myöskin juhlakammon vuoksi. En minä vaan...
[KLIP]
Sen puolesta olsi hyvä käydä maistraatin kautta.
Avioliiton solmiminen vie maistraatissa viitisen minuuttia. Minä olisin halunnut isot häät, mutta kun häät ovat yhteinen juhla, niin sitä täytyi sitten sopeutua miehen tahtoon ja kutsuttiin vain ihan lähipiiri. Sekin oli kompromissi.
 
Hiluska
Me mentiin vuosi sitten maistraatissa naimisiin, koska tulin karkauspäivänä kosineeksi B) Avioehto allekirjoitettiin samalla. Me asuttiin yhdessä ja oltiin kihloissa esikoisen syntyessä (4v sitten) ja tytölle annettiin mun sukunimi. Avioliiton myötä mun ja tytön sukunimi pysyi entisenä ja samoin mies piti omansa, joten meidän postilaatikossa on yhä kaksi nimee :D Syitä naimisiin menolle oli vain yksi: Haluan elää tämän miehen kanssa läpi elämän! :heart: Taloudelliset seikat eivät painaneet yhtään.
 
Itse olisin halunnut ensin naimisiin ja sitten lapset. Mutta toisin kävi. Eka ostettiin talo, sitte tehtii lapset (toinen tulossa) ja nyt on vasta häistä puhuttu.
Jotenki se avioliitto tekee siitä perheestä oikeen ja ompahan kaikilla sama nimi. Vaikkei sillä nykysin taida merkitystä olla.
 
Pidän suuressa arvossa avioliittoa enkä vanhanaikasena ihimisenä pidä avoliittoa liittona vaan seurustelusuhteena. Lapset kuuluvat mielestäni avioliittoon. Jokainen silti tehkööt niin kuin parhaaksi näkee.
 
joakma
Minäkin olen siinä asiassa vanhanaikainen että ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia. Jos ei ole valmis sitoutumaan lapsen isään/äitiin avioliiton kautta niin miten sitten voi sitoutua lapseen loppuiäkseen?! Itse menin naimisiin koska haluan viettää lopunelämäni rakastamani miehen kanssa. Papin edessä olen luvannut rakastaa aina kuolemaan asti. Sitä lupausta en aio rikkoa vaikka välillä tuntuu että hermo menee tuon ukonketaleen kanssa! Mutta on se sitten kuitenkin niin ihana! :heart:

Mutta jokainen tekee oman tyylinsä mukaan! :flower:
 
Nejä ja puoli vuotta asuttiin saman katon alla, mentiin naimisiin kun alettiin suunnittelemaan lasta, reilu vuosi naimisiin menon jäkeen syntyi ensimmäinen ja sen jälkeen vielä kaksi lisää, kesällä 20 vuotta ollaan oltu naimissa ja hyvin menee.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2005 klo 22:18 joakma kirjoitti:
Minäkin olen siinä asiassa vanhanaikainen että ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia. Jos ei ole valmis sitoutumaan lapsen isään/äitiin avioliiton kautta niin miten sitten voi sitoutua lapseen loppuiäkseen?! Itse menin naimisiin koska haluan viettää lopunelämäni rakastamani miehen kanssa. Papin edessä olen luvannut rakastaa aina kuolemaan asti. Sitä lupausta en aio rikkoa vaikka välillä tuntuu että hermo menee tuon ukonketaleen kanssa! Mutta on se sitten kuitenkin niin ihana! :heart:

Mutta jokainen tekee oman tyylinsä mukaan! :flower:
ei se naimisiin meno tarkoita aina sitoutumista. Liian helppo on nykyään erota.
 
Me olemme olleet useamman vuoden naimisissa ja vasta nyt odottelemme esikoista. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos emme olisi olleet näitä vuosia naimisissa (vaan esim. avoliitossa), emme olisi enää yhdessäkään.

Vaikka avioerokin helppo ottaa, se on vaikeampaa kuin ero ilman aviota. Meilläkin on pari kertaa laitettu harkinta-aika vireille, mutta puoli vuotta on riittänyt siihen, että olemme saaneet taas asioita selvemmiksi.

Itselleni tärkeitä avioliiton tuomia asioita ovat esim. suvun hyväksyntä ja tuki liittoa solmittaessa ja tarvittaessa sen jälkeenkin, minun ja miehen sitoutuminen myös silloin kun ei juuri nyt tunnu kivalta (kenen elämässä tuntuu aina kivalta?) ja Jumalan siunaus.

Avioliitto on meille ollut myös selkeä sopimus. Toki sitä sopimusta voi kumpi tahansa rikkoa, mutta siihen voi myös vedota.
 
olen menossa naimisiin ihan justiinsa pitkän seurustelusuhteen sinetiksi!
Täällä yksi kertoi että eivät varmaan olisi yhdessä ilman avioliittoa..itse voin sanoa saman kihlauksesta..
menimme aika pian kihloihin tavattuamme, emme ihan heppoisin perustein vaan aikomuksena elää toisen kanssa aina...
tulihan siinä koettua jos jotakin ja niitä kasvukipuja suhteessa oli mutta kaikki voitettu!

kymmenen vuoden suhteen jälkeen uskallan sanoa tuntevani mieheni ja rakastan häntä sydämeni pohjasta!
Avioliittohan yhdistää kaksi ihmistä yhdeksi....molemmilla oma elämä mutta toinen aina huomioitava!
Musta on ihanaa että saan pian olla elämäni miehen vaimo ja ettätällä nimellä hän minua tulee kutsumaan musta uhuessaan...en ole enää tyttöystävä tai avopuoliso...
sama sukunimi tuo yhtenäisyyttä...oma koti on ja
ehkäisy jätetty pois hetki sitten että toivottavasti pian häiden jälkeen saataisiin pikkuisia meidän pikku perheeseemme..
 

Yhteistyössä